torstai 25. heinäkuuta 2019

Salmiakkitassuja sittenkin

Aika äkkiä Kamun kuoleman jälkeen minusta alkoi tuntua, etten halua vaihtaa valkoistapaimenkoiraa mihinkään. Rotu on ollut minulle niin "omaan käteen sopiva" ja olihan minulla jo aika paljon tietoa ja taitoa rodun parissa. Juhannuksen jälkeen kävin myös nuuhkimassa Kamun lapsenlapsia Västinniemessä ja kyllä vain sydän meinasi pakahtua. Tiesin päätöksen olevan oikea.

Heinäkuussa juttelin erään Kroatialaisen valkkarikasvattajan kanssa ja kyselin häneltä pentua eräästä ihanasta hyvin menestyneestä uroksesta. Kuitenkin uroksen pennut olivat jo löytäneet uudet kodit ja kasvattaja vinkkasi minulle yhtäkkiä toista pentuetta. Tämä pentu tulisi löytymään lähempää kuin voisin uskoakaan.

Tulevana sunnuntaina suuntaamme katsomaan mahdollisesti tulevaa valkoista vauvaamme. Pojalle on jo keksitty kutsumanimi, hänestä tulee Uuno.





Toiminnot:

0 kommenttia: