torstai 6. kesäkuuta 2019

Pennut ovat syntyneet

Kuva Janica Nurminen

Joku on saattanut jo somen puolelta huomata, että "salailemani" rotu on nyt julkista tietoa: meille tulee sekalinjainen Belgianpaimenkoira, tervueren. Ja kuinka päädyin jälleen paimeneen, vieläpä belgialaiseen?

Edellisessä kirjoituksessani vähän avasinkin seikkoja, joiden takia meille tulee edelleen paimen, joten en lähde niitä asioita enää kertaamaan tässä sen enempää. Tätä muunnosta voisin silti vähän avata: olen aina pitänyt belgeissä mustista ja sellaista vähän haaveilin jälleen kun rotu taas mieleeni tuli. Tuttuni mustalle nartulle oli suunniteltu pentuetta tälle keväälle ja mielenkiintoni heräsi yhdistelmän nähtyäni. Siinä olisi ollut sellainen narttu, josta olisin pennun halunnut. Kuitenkin asiat menivät kurjasti ja niitä pentuja ei koskaan saatu, mutta sain hyvän vinkin tästä kyseisestä kasvattajasta.

Tulevan yhdistelmän sukutaulua tutkiessani huomasin pitäväni siitä kovasti. Näyttöä terveydestä ja käyttöominaisuuksista, vanhemmat makuuni tarpeeksi "aikuiset", jälkeläisnäyttöä uroksen puolelta ja suvun malinoistausta herätti minussa kiinnostusta.

Useammat ovat sanoneet, että mikset ota malikkaa, kävisi kuulemma "tarpeisiini". Mutta kun ei vaan miellytä silmääni, niin en osaa jotenkin kuvitella sellaista omistavani. Ja jotenkin siinä on se pieni pelko, että onko malikassa vähän liikaa viettiä ja voimaa minulle? Ehkä ei, mutta silti se jokin on puuttunut siitä ajatuksesta.Valkkaria en jotenkin pysty edes ajattelemaan nyt, kun tiedän etten saa toista Kamun kaltaista.

Kuva Janica Nurminen

Tässä pentueessa ihastuin kyllä ensitapaamisella tähän aivan valtavan avoimeen ja ystävälliseen emään (Koiranet). En ollut vielä kasvattajan luokse mennessäni ollenkaan varma, olisiko tällainen "ruskeabelgi" nyt ollenkaan se oikea vaihtoehto. Illan mittaan minulle kuitenkin tuli hyvin vahva tunne että valinta voisi olla hyvä. Kasvattajan koirat tekivät suuren vaikutuksen niin avoimella luonteellaan ja pennut syntyisivät tässä lyhyen matkan päässä. Pentujen mummo hurmasi minut kyllä niin mahtavalla ihmisiä rakastavalla luonteellaan, että melkein otin sen mukaani poislähtiessäni.

IP on pentujen emän kutsumanimi, joka juontaa juurensa jo sen pentuajoista, jolloin "työnimi" oli ollut "Iso Punainen". Kyllähän se on aika varmaa, että jos pentua seitsemän viikkoa sillä kutsut, niin nimeksihän se jää.  Iippa on aina ollut terve ja sen kanssa on harrastettu monipuolisesti niin agilityä kuin palveluskoiralajeja ja se on myös Suomen käyttövalio viestiltä. Mamma koira on ollut myös hyvin koirasosiaalinen, rautamahainen ja kaikinpuolin helppo koira arjessa.

Kuva Roosa Tanhuanpää

Pentueen isäksi valikoitui Bogdan (Koiranet), tuttujen kesken Tenho. Janica oli kertomansa mukaan nähnyt uroksen aikoinaan jossain leirillä hakumetsässä ja todennut uroksen työskentelyn nähdessään, että tässä olisi sellainen uros jota hän haluaisi joskus käyttää. Tenho on omistajansa sanoin voimakastahtoinen, korkea viettivoimainen työmyyrä, joka rakastaa kaikkia ihmisiä avoimesti ja kaikissa tilanteissa. Tenho on ollut terve ja periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan myös jälkeläisilleen. Urosvalinnassa itse pidän kovasti hieman vanhemmista herrasmiehistä, joista jo näkee hyvin millainen sen oma terveyshistoria on ollut ja millaisia sen jälkeläisistä onkaan kasvanut.

Tenhon kuva Riikka Hård

Tässä nyt hieman taustatietoa tulevan pennun sukujuurista. Penut syntyivät 5.6 ja minulle tuli kummasti valinnanvaraa, kun laatikossa tuhisee nyt viisi poikaa ja yksi tyttö. Näillä näkymin Janica itse pitää ainokaisena syntyneen nartun, joten leikkikaveriksi jää ainakin yksi sisarus tähän aika lähelle.

Pennun varalle ei ole mitään sen kummempaa suunnitelmaa, sillä menneet asiat ovat opettaneet minusta aika pessimistin. Aluksi tehdään paljon kaikkia arkisia juttuja ja totutellaan elämään yleensä. Varailin meille kyllä syksyn tullen jo muutaman yksityistunnin koiraohitusten ja vireenhallinnan perusteisiin, joten toimettomaksi ei jäädä alkuunkaan.

0 kommenttia: