sunnuntai 4. elokuuta 2019

Testissä Roborock 2


 

Ovatko robotti-imurit tulleet jäädäkseen? Laitteet kehittyvät huimaa vauhtia ja ovat jo ihan jokaisen ihmisen saatavilla. Hintahaarukka pyörii samoissa lukemissa kuin harrastelijalle tarkoitetut järjestelmäkamerat. Malleja, muotoja ja värejä on jo useita ja jokainen pystyy valitsemaan omiin tarpeisiinsa sopivan laitteen.

Minun kiinnostukseni robotti-imuriin lähti koiratalouden pienen hiekanmurun ja karvojen kertymisestä varsinkin ulko-oven edustalle. Tavallista imuria saisi heilutella joka harvasen päivä, jos mielii pitää lattiat siistinä.  Valkoisenpaimenkoiran karva on myös todella pitkää ja sitä irtoaa lähes aina.

Ensimmäisenä pääsin kokeilemaan Xiaomi Roborock 2 robotti-imuria, joka on muun muassa vuoden 2018 testivoittaja (Tekniikanmaailma). Sirosta ja suhteellisen pienestä ulkomuodostaan huolimatta tämä kodin pikkuapulainen on tehokas työmyyrä, joka jättää jälkeensä hyvin puhtaat lattiat. Imurissa on myös moppaustoiminto, joka ajaa asiansa niin sanottuna pölyjen pyyhkijänä ja pienten tahrojen poistajana lattiapinnoilta. 




Roborock 2 on alle 10 senttimetriä korkea ja halkaisijaltaan 35cm, niinpä se mahtuu yllättävän hyvin hyllyjen alle ja imuroi vaivatta myös sängynalusen, joka kuuluu ainakin itselläni ihan inhokkilistalle mitä imuroimiseen tulee. Roborock 2:n yläpuolella on hieman muusta rakenteesta poikkeava ”kansipuskuri”, eli puskuri, joka estää pääsyn mataliin paikkoihin. Samassa yhteydessä on myös laseretäisyysanturi, jonka avulla imuri suunnistaa asunnossasi ja välttää kiperimmät paikat.
Roborock 2:n alapuolella on kumipinnoitteiset renkaat. Renkaiden välissä on pääharja, joka suurimmaksi osaksi hoitaa pölyn päätymisen imurin sisälle. Imurin alaosassa on useita pudotusantureita, jotka auttavat imuria tunnistamaan korkeuseroja. Laite ei siis lähde esimerkiksi rappusia alas vaan osaa muuttaa suuntaa sopivasti ennen niitä. Oma kotimme on yksitasoinen, jota tätä ominaisuutta en ole päässyt testaamaan. Roborock 2:ssa on myöskin sivuharja, jonka tarkoituksena on kerätä pölyt pois aivan seinän reunasta asti, johon pääharja ei ylety.

Imurin päällä on siro kansi, jonka alla pölysäiliö sijaitsee. Säiliö on yllättävän pieni, joten tyhjennys täytyy muistaa tehdä vähintäänkin joka toisen imurointikerran jälkeen. Yhden koiran taloudessa, jossa neliöitä on reilu 60, tyhjennys on tehtävä viimeistään kolmen ajon jälkeen, jos haluaa välttyä imurin muistutuksilta. 


Robotti-imurin voit laittaa imuroimaan pelkällä napin painalluksella, mutta Xiaomin oma mobiilisovellus tuo imurin käyttöön aivan uusia ulottuvuuksia, joita et ilman sovelluksen lataamista pääse kokeilemaan. Kun yhdistät imurin WiFi-verkkoon ja lataat itsellesi sovelluksen laitteen käyttöä varten, pääset kokemaan robotti-imurin kaikki toiminnot. Sovelluksen avulla laite tekee kodistasi tarkan pohjapiirroksen, jonka avulla voit itse määrittää imurin eri toimintoja ja imurointi ajat. Sovelluksella voit jopa määrätä imurin imuroimaan olohuoneesi kaksinkertaisella teholla tai työskentelemään hiljaisessa tilassa vauvan nukkuessa.

Sovelluksen kanssa Xiaomilla on vielä tekemistä sen käyttömukaavuuden ja toimivuuden kanssa. Alkuasennuksessa sain harmaita hiuksia laitteen WiFi yhdistämisen kanssa. Hetken nettiä selatessani ongelmiin alkoi löytyä ratkaisuja: sovelluksen maavalinnaksi on laitettava Kiina, jotta sovellus löytää tämän kyseisen Roborock mallin. Eipä tulisi ihan heti mieleen!? Alkuperäisen pakkauksen manuaali on myös todella suppea, joten siitä ei ole mitään apua alkuasennuksen kanssa. Tämä sovellus kokonaisuudessaan on laitteen huonoin puoli.

Yksi parhaimmista Mi Home -sovelluksen kautta aktivoitavista ominaisuuksista on ”mattotila”. Tämän ominaisuuden ollessa päällä robotti-imuri tunnistaa automaattisesti matot ja laittaa lisää tehoja imurointiinsa, jotta myös matoista lähtisi ylimääräinen pöly ja lika. Testien perusteella mattotila toimii erinomaisesti ja Roborock 2 todella osaa tunnistaa milloin kyseessä on matto eikä pelkkä lattia.

Meidän taloudessamme matot ovat kaikki vähän erilaisia materiaaliltaan. Käytävämatot ovat kumipohjaiset ja hyvin paikoillaan pysyvät, olohuoneen matto on paksu karvalankamalli, kun taas terraarion edessä on ohut räsymatto. Kahdesta ensimmäisestä mattotyypistä Roborock selviytyy vaivatta, mutta ohuet räsymatot ovat sen heikkous. Imuri paahtaa mattojen yli rullaten ne alleen ja sotkeutuu niihin ikävästi. Myös sähköjohdot on syytä siirtää syrjään sen tieltä. 




HEIKKOUDET JA VAHVUUDET
- Suurin pettymys oli MiHome sovellus, jonka kanssa oli ongelmia alusta lähtien. Tässä suhteessa imurin käyttöominaisuudet kärsivät rajusti, joten valmistajalla on hyvä kehittämiskohde sovelluksessa.
- Pieni säiliökoko
- Ohuet/kevyet matot tuottavat ongelmia
- WiFi kantama heikko
+ Loistava akunkesto!
+ Ulkonäkö
+ Tarkkuus ja huolellisuus
+ Löytää hyvin latauspisteelleen
+ Laadukkaat harjat ja kumiosat
+ Ääni ja teho
+ Karvalankamattojen hyvä imuteho ja työnjälki
+ Menee hyvin kynnyksistä
+ Osaa liikkua myös hankalissa paikoissa

torstai 25. heinäkuuta 2019

Salmiakkitassuja sittenkin

Aika äkkiä Kamun kuoleman jälkeen minusta alkoi tuntua, etten halua vaihtaa valkoistapaimenkoiraa mihinkään. Rotu on ollut minulle niin "omaan käteen sopiva" ja olihan minulla jo aika paljon tietoa ja taitoa rodun parissa. Juhannuksen jälkeen kävin myös nuuhkimassa Kamun lapsenlapsia Västinniemessä ja kyllä vain sydän meinasi pakahtua. Tiesin päätöksen olevan oikea.

Heinäkuussa juttelin erään Kroatialaisen valkkarikasvattajan kanssa ja kyselin häneltä pentua eräästä ihanasta hyvin menestyneestä uroksesta. Kuitenkin uroksen pennut olivat jo löytäneet uudet kodit ja kasvattaja vinkkasi minulle yhtäkkiä toista pentuetta. Tämä pentu tulisi löytymään lähempää kuin voisin uskoakaan.

Tulevana sunnuntaina suuntaamme katsomaan mahdollisesti tulevaa valkoista vauvaamme. Pojalle on jo keksitty kutsumanimi, hänestä tulee Uuno.





lauantai 6. heinäkuuta 2019

Lepää rauhassa rakas ystäväni

Kamu. Elämäni koira. Muistan tuon päivän kuin eilisen, päivän jona sain syliini jotain omaa ja jotain niin kallisarvoista. Tuo elämäni yksi parhaista päivistä. Siitä on kulunut kohta kymmenen vuotta ja nyt rakas ystäväni on lähtenyt luotani sateenkaarisilloille, ajasta ikuisuuteen, jättäen taakseen niin kovan ikävän.

Kamu sai onneksi lähteä vielä omana itsenään. Rauhassa ja tietäen että näin on paras. Viimeisen kerran se painautui minua vasten ihan niinkuin aina, pyysi rapsuttamaan viela kerran mahan alta ja nukahti syvään uneen syliini. Viimeisen kerran se oli siinä, ollen paras koira minulle.

31.7.2009 - 18.6.2019
Gentle Miracle`s Arctic Snow "KAMU"

Minä lähden nyt, mutta en jätä sinua.
Saavuin kun kutsuit. Näin, että tarvitsit minua.
Olin vahvuus, mitä kaipasit. Olin voima, mitä toivoit.
Olin koettelemus, minkä tarvitsit.
Olin niin vahva ja voimakas, kun ikinä pystyin.
Ja minä höpsö ja ovela tein sinustakin hupsun!
Halusin näyttää sinulle elämää, niin että tunnet sen.
Minä näin, minä onnistuin. Sinä voimaannuit.
Nyt en enää ole kovin vahva. Annoin kaikkeni.
Annoin voimani sinulle, se on minun lahjani.
Nyt olet tarpeeksi vahva elämään ilman minua.
Minä lähden nyt, sinä olet valmis. Sinä olet vahva.
Ja minä höpsö ja ovela tein sinustakin hupsun.
- Elämäsi Koira.








































tiistai 14. toukokuuta 2019

Kiitos yhteisestä matkasta



Huomenna tämä kaikki on ohi. Kaikki se neljä vuotta, jolloin olen jollain tavalla aina joutunut laittamaan elämäni pauselle ja keskittämään kaikki ylimääräiset voimani arjen ja työn lisäksi vain pääsykokeeseen valmistautumiseen. En halua edes ajatella kuinka paljon olen joutunut uhraamaan aikaa ja rahaa tähän urakkaan, mutta nyt voin ainakin sanoa itselleni (muille minun ei tarvitse), että olen yrittänyt kaiken sen, mitä minusta on annettavaa. Ja hyvä niin, sillä ainakaan ei jää sellainen tunne, että josko olisin vielä kokeillut.

Vaikka neljä vuotta tuntuu menneen aika nopeasti, silti sitä menetettyä aikaa jotenkin katkeruudella silloin tällöin muistelee. Jos matka on kasvattanut, on se myös kuluttanut. Tällä opiskelun määrällä olisin esimerkiksi jo opiskellut itselleni ammatin korkeakoulussa. Silti en vaihtaisi hetkeäkään pois siitä työstä ja opista jota olen saanut klinikalla, koska se on ollut niin lähellä sitä mitä koko sydämestäni haluan tehdä. Iso kiitos niille ihmisille, jotka tunnistavat itsensä.

Mafyn valmennuksessa menneenä talvena ja keväänä olen oppinut itsenäisemmäksi. Opiskeluvalmentajani on saanut nostettua minua harmittavan synkistä ajatuksista ja harjoituskokeet ovat luoneet minusta aika rautahermoisen kokeen tekijän. Viimeisin harjoituskoe jätti minut viiden pisteen päähän sisäänpääsyrajasta ja se oli tähän mennessä paras suoritukseni, silti olen itselleni kovin armoton. Näin pääsykoetta edeltävänä päivänä haluan kuitenkin pitää mieleni kirkkaana ja toivoa edes hyvän tuurin olevan tällä kertaa matkassani.

Tämä olkoon viimeinen kirjoitus pääsykoeaiheesta. Tulevana kesänä aion keskittyä kehittymään valokuvaajana, harrastamaan ystävieni kanssa, toivottavasti kouluttamaan tulevaa pentua ja tekemään ihan sitä mikä hyvältä tuntuu. Käännän nyt tämän pääsykoesivun elämässäni ja muistelen sitä joskus luultavasti hieman ruusunpunaisemmin kuin tällä hetkellä. Vaikka matka on ollut kovin yksinäinen ja yksin tekemistä, en olisi jaksanut yrittää näin paljon jos ei ympärilläni olisi ollut useita niin kannustavia ja eteenpäin työntäviä ihmisiä. Kiitos siitä jokaiselle.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Viimeinen kuukausi pääsykokeeseen



Vaikka täysipäiväistä lukemista on nyt takana melkein neljä kuukautta, ei urakka tunnu yhtään sen helpommalta. Päinvastoin, jonkinmoista turnausväsymystä alkaa olla ilmoilla. Oma pääkoppa ei ole pysynyt valitettavasti tässä viimeisessä haussa niin hyvin mukana kun olisin toivonut. Se kuuluisa motivaatio ja tahdonvoima on vähäisempää kuin aiemmin. Fysiikka mörkö on istunut hartioillani Mafyn tavoite 2 tehtävistä saakka. Törmään vain koko ajan ajatukseen siitä, etten opi tätä ainetta tarpeeksi hyvälle tasolle ennen toukokuun puoliväliä. Minulta vaan puuttuu se jonkinlainen fysiikka järki, jota tässä touhussa kaivataan.

Viikkoni ovat olleet täydet 40 tuntia opiskelua plus harjoituskokeet sieltä tammikuulta saakka. Onneksi olen pystynyt pyhittämään suurimmaksi osaksi nyt viikonloput levolle ja muulle tekemiselle. Se on auttanut jaksamaan.

Ajatukseni siirtyvät väkisinkin edessä siintävään vapauteen olla lukematta. Olen alkanut tyytyä ajatuksissani vähempään ja jotenkin suojellut itseäni siltä pettymykseltä jo saattaa taas olla edessä. Olen miettinyt että elämää on ihan samalla tavoin senkin jälkeen, vaikken vieläkään kouluun pääsisi.

Harjoituskokeet eivät ole menneet toivotulla tavalla. Vaikka kehitystä omaan tasoon on tullut, myös muiden taso on noussut kovaa tahtia. Niin raakaa peliä kun se onkin, on vain oltava parempi kuin muut päästääkseen tavoitteeseensa. Sadan pisteen raja ei minulla ole mennyt vielä kertaakaan läpi ja se on kyllä vähimmäinen tavoitteeni tällä hetkellä. Kokeita vaan ei ole kuin se kaksi jäljellä.

Itse pääsykoehan on myös ripaus tuuria, millainen koe sieltä sitten sattuukaan tulemaan. Toivoa ei tulisi heittää koskaan liian aikaisin, joten nyt yritän keskittyä mentaalipuolen kasaamiseen ja jatkan samaa tahtia. Fysiikan osalta työtunnit ovat reilusti yli tavoitteen ja siinä pysytään loppuun asti. Kaikki oppiminen vielä loppuakin kohti on lähemmäs sitä tulosta, johon viimeinen yritys minut kantaa.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Robotti-imureiden salainen maailma


Tämän kevään ja kesän aikana tutustumme erilaisiin eläintalouden pikku kotiapulaisiin, nimittäin robotti-imureihin! 

Mitä olet aina halunnut tietää robotti-imureista? Mietityttääkö kalliin laitteen hankinta? Mitäpä jos se ei olekaan käytännössä toimiva? Entäs kynnykset ja paksut matot? Mikä olisi paras malli?
Nyt testataan laitteet nimenomaan siellä käytännössä koirankarvojen äärellä! Jätä kysymyksesi tai testausideasi kommentteihin, me toteutamme ne!

Yhteistyössä suomalaisen Robokeskus Oy:n kanssa.