maanantai 9. joulukuuta 2019

Jokavuotinen messari päivitys


Jälleen on takana koiramessut vuosimallia 2019. Uuno oli ilmoitettuna epäviralliseen puppy showhun molemmille päiville, silläkin varauksella että toinen kives edelleen seilailee. Ja niinhän siinä kävi, että lauantaina kives huiteli omilla teillään, mutta tuomarin mielestä kuitenkin tunnettavissa. Uuno esiintyi kehässä kuin vanha tekijä ja saatoin olla pikkaisen ylpeä herra viisi kuisesta. Arvostelukin oli oikein ihana:

Sopivan kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, isot korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto. Hieman pehmeät ranteet. Hyvä runko. Oikeanlainen karva. Erinomainen luonne. Lupaavat liikkeet. Valitettavasti tällä hetkellä tässä kehässä tuntuu vain toinen kives.


Sunnuntaina oli jälleen päivä uusi ja nytkin tuomari tykkäsi Uunosta oikein kovasti. Tuli oikein erikseen sanomaan, että upea pentu, jolta hän kyllä tuntee molemmat pallit. No minulla ei ollut asiasta valittamista ja olin oikein tyytyväinen kun Uuno laitettiin parasuros-kehässä ykköseksi. Eipä aikaakaan kun juostiin jo roppikehässä ja saatiin kouraan se "kirkkain" ruusuke. Jälleen arvostelu imarteli tätä pientä juuri viisi kuukautta täyttänyttä pentuani!

PU1, ROP PENTU, KP "5kk Leikkaava purenta. Erittäin lupaava. Kaunis pigmentti ja ilme. Erittäin lupaava ylälinja sekä rintakehä. Erittäin hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Esiintyy ja esitetään hyvin. Molemmat kivekset joskin toinen vielä hieman "liikkuvainen"."

torstai 5. joulukuuta 2019

Canircoss päivän antia ja aksatreenejä


Viime lauantaina oltiin Uunon kanssa ilmottauduttu ensimmäiseen viralliseen canicross treeniin Nurmijärvelle. Meidän seura (josta itse olen nyt treenitauolla) järjesti mukavan talvipäivän ja mahdollisuuden tutustua lajiin. Itse halusin ilmottautua mukaan Uunon kanssa lähinnä häiriötreeniin ja vähän testaamaan tasoa missä nyt mennään.

Uunolla ei ollut ongelmia paikan päällä muiden koirien tai ihmisten suhteen, valppaana se seuraili ympäristön tapahtumia. Valjaat ja muut vetovermeet kun saatiin niskaan niin johan tuli pentuun intoa. Ekaa kertaa se oikein haukkui lähtötilanteessa kun pääsi kierrokselle toisen koiran perään. Lenkki oli yhteensä noin 400m mittainen ja matkalla oli yhteensä kolme välipalkkaajaa. Uuno paahtoi liina tiukalla koko matkan ja ei olisi edes malttanut syödä kaikkia palkintoja matkan varrella, vaan kiire oli maalia kohti. Hyvin on tuottanut tulosta meidän pienet treenit, jossa tärkein teema on ollut palkalle focusointi.

Päivästä jäi käteen hyvä fiilis siitä, että koiraa on viety oikealla tavalla eteenpäin ja seuraavaksi lähdetään opettamaan suuntia. Lenkillä ollaan jo tehty "oikea" ja "vasen" käskyjä aina kääntyessä, mutta nyt voidaan ottaa mukaan ihan ruokakupeilla treenattava malli. Eli koiralla treenikamat niskaan ja lähetystä kahden ruokakupin välillä. Tärkeää on muistaa itse kääntää pää huudettuun suuntaan, jotta koira oppii myös takaa tulevan äänen suunnan ja näin kääntyminen helpompaa.




Hallitreenistä meillä on ollut nyt kuukauden tauko ja ilmeisesti se oli tehnyt hyvää Uunolle. Pentu on kovin hassussa kasvuvaiheessa nyt kun jalat ottavat kasvupyrähdystä ja meno vaikuttaa aika honkkelilta. Vaikka tosiaankaan en itse ole mikään agilityihminen, Uuno on päättänyt että tuo laji sopisi hänen makuunsa. Jo pikkupetuna se tykkäsi juosta putkirallia ja nyt ollaan joka kerta tehty tokon lisäksi myös esteillä jotain treeniä. Hyvää kehonhallintaahan se on ja mielenvirkistettä molemmille.

Tänään mentiin ensimmäistä kertaa viiden esteen radanpätkä ja voi miten hienosti pikkuvalkoinen juosta kipitti. Hakeutuu hyvin varsinkin putkille, eikä ole moksiskaan ohjaajan puolen vaihdosta.



Samalla tehtiin paikallaolotreeniä, seuraamista ja sivulle tuloa alustan kanssa. Meillä on vielä yksi yksäri käyttämättä Johannan kanssa, joten muutamaa vinkkiä kaipaan ennen kuin sivulle tulo on kunnossa. Jään joulukuun lopussa äitiyslomalle, joten tässä on nyt sitten hetki aikaa treenata Uunon kanssa enemmän ennen kuin perheenlisäys putkahtaa maailmaan. Jännittävää.






maanantai 25. marraskuuta 2019

Vetotreeniä pennun ehdoilla


Meilä oli oikein mukava viikonloppu vetotreenien, näyttelytreenien ja sisaruspainien merkeissä. Niin mukavaa, että nyt olenkin sitten ilmeisesti vilustunut tai saanut muuten vain jonkun nuhakuumetaudin ja parantelen oloani kotosalla lämpimän juoman kera.

Haluan tässä tekstissä kertoa hieman meidän vetoharjoitteluista Uunon kanssa. Vetotreeni pennun kanssa jakaa mielipiteitä ja on olemassa "kuppikuntaa", joka ei edes näytä valjaita koiralle ennen kuin se on virallisesti luustokuvattu. Tämä ryhmä pitää koiran muutenkin aika pumpuliin käärittynä sen pentu- ja kasvuajan.

Pääasia tässä (ihan niin kuin muissakin lajeissa) harjoittelussa on se, että kaikki tehdään pennun ehdoilla leikkimielisesti ja ilman raskaita vastuksia. Valjaiden käyttö on ollut alusta saakka koiran ehdollistamista tiettyihin välineisiin. Valjailla saa mennä täysiä ihmisen edellä paikasta A paikkaan B.

Vetoharjoittelu pennun kanssa koostuu meillä seuraavista asioista:

  1. Pentu saa monipuolista liikuntaa erilaisissa maastoissa vapaana. Se oppii hallitsemaan kroppaansa ja kehittää tuki- ja liikuntaelimistöään.
  2. Sen kanssa on harjoiteltu lähetyksiä palkalle sekä minun luokseni, että pois minun luotani. Paimenen kanssa harjoitellessa pidän tärkeänä opettaa alusta saakka ohjaajan luota lähtemisen vahvaksi, sillä ovat aika "mammanpoikia".  Yleensä superpalkka on tullut mieheltäni ja minä olen vain kehunut Uunoa.
  3. Lähdöissä ollaan harjoiteltu alusta asti oikeaa mielentilaa ja focusta kohti maalia. Lähtölaskentaa otettu mukaan kolmesta alaspäin ja lähtökäskynä meillä "veto".
  4. Matkat lähdöstä maaliin juoksemiselle ovat olleet noin 30-50m. Aluksi palkkaaja oli aina näkyvissä, mutta harjoitusten edetessä Uunolle alettiin aika pian tehdä myös "tyhjälle" lähtöjä, eli palkkaaja oli piilossa mutkan takana.
  5.  Kun pentu oli tehnyt lähetyksiä sekä näkyvälle, että piilossa olevalle palkkaajalle, aloin ottaa mukaan juoksuhäiriön. Aluksi ihminen lähti hölkkäämään vain perään ja lopulta sen perässä sai pinkoa jo ihan täysiä.
  6. Kun pentu on kestänyt juoksuhäiriön, sillä on tehty satunnaisia "vetoja" myös joustoliinalla ja valjailla. Veto on ollut olematonta, lähinnä paineen tunnetta valjaissa, joten mitään juoksua kummempaa fyysistä rasitetta tästä ei vielä ole seurannut.
  7. Jo pennun kanssa tulee muistaa huolellinen lämmittely ja palautuminen pienistäkin harjoituksista. 


Treeni enimmäkseen vapaana juoksua ja palkan vahvistamista.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Sateinen ja märkä syksy


Marraskuun pimeät ja sateiset päivät ovat kyllä tappaneet ulkoilu- ja treenimotivaation miltein täysin. Uunon kanssa ollaan tehty pientä olohuonetottista, lähinnä noutoa, luopumista ja perusasentoa. Käydään säännöllisesti Johannan yksityistunneilla ja hallilla treenaamassa agilityä. Silti minusta tuntuu, että edistyn tokon suhteen niin kauhean hitaasti. Tunne johtunee siitä, että nyt koiraa tulee koulutettua ilman houkuttelua ja tekninen osaaminen edellä. Silloin ei voi laittaa ns . "mutkia suoraksi" ja oppiminen onkin hieman hitaampaa. Toivottavasti näin kuitenkin saadaan aktiivisesti ajatteleva ja teknisesti hyvin suorittava tokokoira.

Uunon kanssa ollaan edelleen treenattu myös vetojuttuja ja viikko sitten otettiin ekat juoksupätkät jo ihan valjaiden kanssa niin, että ihminen juoksee perässä. Tosi hienosti juoksi palkalle joko minun tai mieheni luokse. Ilmottauduttiinkin jo Uunon kanssa marraskuun lopulla pidettävään canicross päivään, jossa saadaan varmasti hyvät vinkit tulevaan.


tiistai 29. lokakuuta 2019

Kuulumisia pentuarjesta

 
Viikot vierii jälleen sellaista kyytiä, ettei meinaa perässä pysyä. Uuno kasvaa ja järkeistyy kovaa vauhtia, miten onkaan ihana huomata sen oppineen jo niin paljon haluttuja käytöstapoja arjen keskellä. Treenailut on jäänet hieman vähemmälle kiireiden vuoksi, mutta pientä puuhastelua ja "tapakasvatusta" on tehty koko ajan.

Viime torstain hallitreeni meni taas hienosti: Uuno oli sitä mieltä, että hän on agilitykoira! Tein pennulle hyppysarjaa pelkillä rimoilla (kehonhallinta mielessä) ja "putkirallia", eli muutaman putken pätkiä peräkkäin. Suurimmaksi osaksi harjoittelin paikallaoloa esteiden takana, jotta tämä käytös iskostuu tarpeeksi vahvaksi pennun mieleen. Taukokäytös oli myös hautunut hyvin Uunon mielessä, sillä omaehtoisesti se tarjosi maahan menoa oikein rennolla mielentilalla taukomatolleen.

Eilen oltiin kuvauskeikalla töiden jälkeen ja Uuno pääsi mukaan leikkimään kultaisennoutaja Nessin kera. Kaveruksilla oli oikein mukavaa märällä sänkipellolla ja kyllä vaan oli väsynyttä poikaa kun mentiin siitä vielä julkisilla kotiin. Ei olisi Uuno jaksanut edes kävellä.

Huono tuurimme kaikenlaisten sattumusten suhteen on jatkunut, sillä aamulla huomasin pojan maitokulmahampaan olevan poikki ylhäältä vasemmalta. Noh, onneksi pystyin järjestämään huomiseksi töihin sellaisen raon, että saadaan kipeä hampaannysä pois häiritsemästä.

Huomenna menemme katsomaan perheemme tulevaa vahvistusta, joka toivottavasti saapuu keväällä. Jännittävää, siitä lisää myöhemmin. :)






tiistai 22. lokakuuta 2019

Alfa TV esittää: Valkoinenpaimenkoira


Menneenä kesänä Alfa TV on kuvannut TV-sarjaa nimeltään Pentula. Ohjelmassa esitellään eri rotuja ja niiden kasvattajia. Elokuussa kuvattiin myös valkkarit ja viime lauantaina kyseinen jakso tuli ulos telkkarista. Päätähtinä olivat kesän Duracel`s G-pennut ja myös minä ja Uuno seikkailimme pätkässä ohjelman loppu puolella. Voi miten pieniä palleroita nuo olivatkaan ihan vasta hetki sitten.

Ohjelma oli hauskasti toteutettu, mutta haastatteluosuutta oli leikattu aika raa`alla kädellä, eikä kysymykset tietenkään tulleet esiin vastausten lomassa. Minulta esimerkiksi kysyttiin olenko omistanut aiemmin valkoistapaimenkoiraa ja vastasin kysymykseen täsmällisesti Kamun osalta ja kerroin myös Rokista sijoituskoirana. Haastattelua oli lyhennetty myös tästä kohtaa, joten siitä sai kuvan ettei muita kuin Kamua ollut.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kohteet käyttöön ja eroon houkuttelusta


Aika kuluu hurjaa vauhtia ja Uuno kasvaa ihan silmissä. Poika on ollut meillä reilut kuusi viikkoa ja painoa on siinä ajassa kertynyt lähes kahdeksan kiloa. Välillä pentu on ollut melkoinen köntys kasvupyrähdyksissään, mutta nyt kun jalatkin ovat alkaneet venyä, meno ei ole enää ihan niin holtitonta ja juoksuunkin on tullut yllättävää nopeutta.

Uunon kanssa on aloitettu jo treenit silmällä pitäen tulevaa vetokoiran uraa. Voi olla, että pojasta tulee hieman raskaampi rakenteinen kuin edelliset, joten ainakin canicross varmaan luonnistuu jos ei vauhdikkaammat lajit. Pennun kanssa siis harjoitellaan ihan leikin varjolla hieman viesti tyyliin juoksemista toisen ihmisen luokse palkalle. Uunolle on tehty 30-50metrin matkoja ja lähetyksessä olen jo laskenut kolmesta alaspäin. Hienosti poika pinkoo minusta poispäin mahanalunen käpäliä täynnä. Superpalkka tulee aina joltain muulta kuin minulta, koska herra on aika paljon minun perääni jo tässä vaiheessa.


Muutoin koulutuksen saralla ollaan opeteltu arkijuttujen lisäksi tokoa. Johannan yksäriltä lähti mukaan paljon uusia oppeja, jotka taitavat olla haasteellisimmat nyt ohjaajan oppia, koira tekee kyllä. Olen päättänyt käyttää Uunon tokokoulutuksessa (toivottavasti lähes kaikessa) vähemmän houkuttelua ja enemmän kohteita. Pyrin oikeastaan jättämään houkuttelun pois kokonaan, jos vain suinkin osaan. Tavoitteena on saada koirasta aktiivinen ja tarjoava treenikamu, joka tekisi teknisesti mahdollisimman hyviä suorituksia.

Tällä hetkellä treenattavat asiat ovat: kosketuskeppi ja kosketuksen kesto, kosketusalusta (etutassut alustalla ja takapää liikkuu vastapäivään), seuraaminen kohteen avulla, luopuminen ja maahanmeno. Uuno jaksaa hyvin keskittyä treenihetkiin vaikka lähinnähän ne ovat olohuonetokoilua vasta, sillä haluan opettaa liikkeet huolella kuntoon ennen kuin lähdetään tuomaan mukaan häiriötekijöitä.

Tällä hetkellä kaikki muu sujuu hyvin, paitsi luopumisen peruutus. Meillä on tavoitteena että koira lähtee ihan väistämään pakittamalla avoinaisena kohti tulevaa namikättä. Tämä on ollut Uunolle hieman haastavaa, koska se herkästi istuu tai kääntää vain päänsä pois. Nyt olen naksutellut ihan pienimmästäkin takajalkojen liikkeestä, joten eiköhän tässäkin edistymistä tule.


Ilmoitin Uunon messukeskuksen puppy showhun, katsotaan nyt tuleeko se toinen palli sieltä vai jääkö tämä debyytti samalla meidän viimeiseksi. Mukavahan sinne on lähteä jokavuotiseen tapaan moikkaamaan tuttuja ja hakemaan pennulle vähän erilainen kokemus. Jos näyttelyura jää lyhyeen niin saadaan sitten keskittyä täysin tokoon ja jälkihommiin.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Luopumista ja rauhoittumista alustalle

Uuno 12vk harjoittelee seisomista.

Uunon koulutuksen agendalla ovat olleet vireenhallinta ja arkea/koulutusta helpottavat jutut. Olen panostanut nyt alustalle rauhoituumiseen treenin lomassa ja muutenkin sellaisiin malttia vaativiin juttuihin. Nämä eivät ole Uunolle tuottaneet haasteita, sillä hän on kovin lungi tyyppi luonteeltaan. Kaikki koulutus jossa saa vetää lonkkaa ja syödä on Uunon mieleen.



torstai 26. syyskuuta 2019

Ensimmäisten viikkojen touhuja


Viikot Uunon kanssa ovat vierähtäneet nopeasti, mutta hieman epäonneakin meillä on ollut matkassa. Kaksi viikkoa sitten Uunon varvas murtui painavan ulko-oven väliin ja siitä syystä pennun menoa on jouduttu hieman rajoittamaan. Hienosti Uuno on onneksi tästäkin koettelemuksesta selvinnyt.

Pentu on ollut uskomattoman reipas ja fiksu nuori koira. Arki on alkanut sujumaan sen kanssa hienosti ja pohjaton ruokahalu on edelleen säilynyt. Julkisissa pentu liikkuu kuin vanha tekijä ja osaa rauhoittua koirahuoneeseen työpäivien ajaksi yksin tai kaverin kanssa.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli ensimmäinen hallivuoro ja se sujui todella hienosti. Uunolla oli ohjelmassa lähinnä lepoalustan käyttöä ja ihan yleiseen halliympäristöön tutustumista. Pentu oli reipas ja todella rauhallinen huolimatta ympärillä agilityä harjoittelevista koirista.

Toinen kerta hallilla oli jo niin hieno että jaksoin ihan ihmetellä kuinka näin nuori pentu voi malttaa niin hyvin tehdä töitä ja rauhoittua. Harjoiteltiin Uunon kanssa kosketuskeppiä, esteen kiertoa, paikallaoloa ja putkea. Aina harjoitusten välissä taukoalustalle ja sinne poika rauhoittuu jo oikein hyvin ja välillä tarjoaa mattoa jo omasta aloitteestaan.

Tulevana sunnuntaina meillä on ensimmäinen yksityistunti, jossa lähdemme työstämään koiraohituksia ja kohteilla työskentelyä. Jännää, siitä sitten oma tarinansa.

 Yllä Uunon 11vk seisotus.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Uunon ensimmäiset päivät kotona

 

Uuno saapui uuteen kotiin reippaana poikana kuluneena perjantaina. Karvaturrukka on ollut äärettömän kiltti ja yllättävän rauhallinen koko tämän ajan, mitä hänen kanssaan on nyt tutustuttu. Paljon on samoiltu lähialueen metsässä ja tutustuttu paikoihin. Pissalla jätkää saa käyttää alvariinsa, vaikka osaakin jo hyvin pidättää yön aikana pitkiäkin aikoja.

Uunon ollessa ainoa koira, on selkeää, että se kiintyy ihmiseen voimakkaasti kun koirakaveria ei ole tukena ja turvana. Niinpä tämä hattarapallo on ottanut ihmiset hänelle kovin tärkeiksi ja nukun edelleen sen kanssa lattialla kun on niin sydäntäsärkevää laittaa toinen itkemään yksin. Portin takana se joutuu opettelamaan pikkuhiljaa yksinoloa ja naksuttimella olen sitä hieman siihen myös jo opettanut. Kyllä siitä hyvä tulee kun mies pystyy tekemään kotoa käsin töitä niin ei tule heti alkuun niin pitkiä yksinoloja.

Uunolla on aivan mieletön ruokahalu. Aluksi nauroinkin että onko mulla tässä labbis lampaan vaatteissa? Pieni valkkari poika sekoaa täysin ruokakupin nähdessään, alaleuka tärisee ja ei meinaa malttaa mitenkään olla nahoissaan. Nyt ollaan jo naksulla treenattu ruokinta siihen kuntoon, että malttaa käydä istumaan ja tapittaa tiukkaan että koska se lupa tulee.

Kahden viikon päästä meillä alkaakin sitten joka toinen torstai hallivuoro Juvanmalmilla pyörimään talvikauden ajan. Vuoro on aamuvirkkuvuoro ja se on otettu parin työkaverin kanssa, jotka aksaavat koirillaan. Uuno pääsee aluksi ainakin tekemään rauhotteita hallille ja ihan jotain kontaktijuttuja vain kaiken ympäristöön tutustumisen lomassa.




perjantai 23. elokuuta 2019

Uuno 6vk


Olen sairastellut viimeiset viikot jo ihan riittämiin, ensin lähes kaksi viikkoa vaivannut virusperäinen ylähengitystieinfektio ja nyt vatsatauti, joka on laittanut olon aika heikoksi. Toivon, että nämä sairastelut olisivat nyt tässä ja voisi keskittyä normaaliin arkeen, joka aivan tuota pikaa muuttuu pentuarjeksi!

Kävin katsomassa jälleen Uunoa ja sisaruksia. Voi miten onkaan voineet kasvaa reilussa kolmessa viikossa aivan mielettömästi! Ja edelleen Uuno pyrki tekemään vaikutuksen ihanalla luonteellaan, esitellen jopa kenties tulevia vesipelastustaitojaan pihan pienessä lammikossa.

Kun saavuin Marin luo pennut pääsivät oitis ulos. Niille oli rakennettu mahtava putkitunneli, jota pitkin ne pääsivät suurelle pihalle telmimään. Herra ruskea ja neiti oranssi aloittivat minun kiusaamiseni pienillä naskalihampailla samantien. Hiukset ja kamera kiinnosti aivan valtavasti. Juuri kun olin päässyt kahdesta pirajasta eroon, Uuno karvaturkki porhalsi luokseni iloisesti häntä heiluen ja pusuja jaellen. Poika hillitsi hieman paremmin hampaansa ja oli tosiaan ainakin tällä kertaa veljeään huomattavasti rauhallisempi otteissaan.

Pennut olivat saaneet pihalle runsaasti palloja, teltan ja uuden hieman tuulessa heiluvan putken. Marin kertoman mukaan mikään uusi alusta tai ääni ei tätä jengiä ole hetkauttanut, ei edes Putinin vierailu Suomessa ja ympärillä pörräävät helikopterit tai kova ukkonen.

Uunoa seuraillessani sen reilun tunnin verran siinä, tykkäsin kovasti sen toiminnasta pentulauman keskellä. Poika oli innokas ja tomera, mutta selkeästi maltillinen ja tykkäsi käydä ensimmäisenä rauhoittumaan ihmisen vierelle nukkumaan tai vain lepäilemään. Pentu oli myös todella kova kantamaan palloja ja otti hyvin kontaktia ihmiseen jos sitä sattui kutsumaan.

Pientä pilkettäkin löytyi Uunon silmäkulmasta, sillä välillä tehtiin tutkimusmatkoja pensaikkoon ja yritettiin syödä kaikki kielletyt juurakot ja lehdet. Kun sitä ei saanut tehdä, Uuno päätti pulahtaa uimaan lammikkoon, aivan kuin näyttäen ettei hän vettäkään pelkää.

Kerrassaan ihana pentu, joka toi pienellä tavalla mieleen Kamun ensitapaamisen, jolloin herra sininenkin nukahti loppujen lopuksi viereeni ja sinetöi valintani. Jotenkin tutulla tavalla Uuno tuntui taas tulevan luokseni koko pentuekatraan seasta aivan kuin oman ihmisensä luokse, varmasti ja niillä elkein, kuin olisi lähdössä jo mukaani.

Vaikka voisi luulla, että Uunolla on suuret saappaat täytettävänään Kamun jälkeen, olen sitä mieltä, ettei niitä kenkiä kukaan täytä. Uunolla on ihan oma tulevaisuus ja tehtävänsä täällä sellaisena kun Uuno kanssamme kasvaa.

Ensi perjantaina Uuno vihdoin muuttaa meille. Tässä vauvakuvia, tosi ällöjä ;)














sunnuntai 4. elokuuta 2019

Testissä Roborock 2


 

Ovatko robotti-imurit tulleet jäädäkseen? Laitteet kehittyvät huimaa vauhtia ja ovat jo ihan jokaisen ihmisen saatavilla. Hintahaarukka pyörii samoissa lukemissa kuin harrastelijalle tarkoitetut järjestelmäkamerat. Malleja, muotoja ja värejä on jo useita ja jokainen pystyy valitsemaan omiin tarpeisiinsa sopivan laitteen.

Minun kiinnostukseni robotti-imuriin lähti koiratalouden pienen hiekanmurun ja karvojen kertymisestä varsinkin ulko-oven edustalle. Tavallista imuria saisi heilutella joka harvasen päivä, jos mielii pitää lattiat siistinä.  Valkoisenpaimenkoiran karva on myös todella pitkää ja sitä irtoaa lähes aina.

Ensimmäisenä pääsin kokeilemaan Xiaomi Roborock 2 robotti-imuria, joka on muun muassa vuoden 2018 testivoittaja (Tekniikanmaailma). Sirosta ja suhteellisen pienestä ulkomuodostaan huolimatta tämä kodin pikkuapulainen on tehokas työmyyrä, joka jättää jälkeensä hyvin puhtaat lattiat. Imurissa on myös moppaustoiminto, joka ajaa asiansa niin sanottuna pölyjen pyyhkijänä ja pienten tahrojen poistajana lattiapinnoilta. 




Roborock 2 on alle 10 senttimetriä korkea ja halkaisijaltaan 35cm, niinpä se mahtuu yllättävän hyvin hyllyjen alle ja imuroi vaivatta myös sängynalusen, joka kuuluu ainakin itselläni ihan inhokkilistalle mitä imuroimiseen tulee. Roborock 2:n yläpuolella on hieman muusta rakenteesta poikkeava ”kansipuskuri”, eli puskuri, joka estää pääsyn mataliin paikkoihin. Samassa yhteydessä on myös laseretäisyysanturi, jonka avulla imuri suunnistaa asunnossasi ja välttää kiperimmät paikat.
Roborock 2:n alapuolella on kumipinnoitteiset renkaat. Renkaiden välissä on pääharja, joka suurimmaksi osaksi hoitaa pölyn päätymisen imurin sisälle. Imurin alaosassa on useita pudotusantureita, jotka auttavat imuria tunnistamaan korkeuseroja. Laite ei siis lähde esimerkiksi rappusia alas vaan osaa muuttaa suuntaa sopivasti ennen niitä. Oma kotimme on yksitasoinen, jota tätä ominaisuutta en ole päässyt testaamaan. Roborock 2:ssa on myöskin sivuharja, jonka tarkoituksena on kerätä pölyt pois aivan seinän reunasta asti, johon pääharja ei ylety.

Imurin päällä on siro kansi, jonka alla pölysäiliö sijaitsee. Säiliö on yllättävän pieni, joten tyhjennys täytyy muistaa tehdä vähintäänkin joka toisen imurointikerran jälkeen. Yhden koiran taloudessa, jossa neliöitä on reilu 60, tyhjennys on tehtävä viimeistään kolmen ajon jälkeen, jos haluaa välttyä imurin muistutuksilta. 


Robotti-imurin voit laittaa imuroimaan pelkällä napin painalluksella, mutta Xiaomin oma mobiilisovellus tuo imurin käyttöön aivan uusia ulottuvuuksia, joita et ilman sovelluksen lataamista pääse kokeilemaan. Kun yhdistät imurin WiFi-verkkoon ja lataat itsellesi sovelluksen laitteen käyttöä varten, pääset kokemaan robotti-imurin kaikki toiminnot. Sovelluksen avulla laite tekee kodistasi tarkan pohjapiirroksen, jonka avulla voit itse määrittää imurin eri toimintoja ja imurointi ajat. Sovelluksella voit jopa määrätä imurin imuroimaan olohuoneesi kaksinkertaisella teholla tai työskentelemään hiljaisessa tilassa vauvan nukkuessa.

Sovelluksen kanssa Xiaomilla on vielä tekemistä sen käyttömukaavuuden ja toimivuuden kanssa. Alkuasennuksessa sain harmaita hiuksia laitteen WiFi yhdistämisen kanssa. Hetken nettiä selatessani ongelmiin alkoi löytyä ratkaisuja: sovelluksen maavalinnaksi on laitettava Kiina, jotta sovellus löytää tämän kyseisen Roborock mallin. Eipä tulisi ihan heti mieleen!? Alkuperäisen pakkauksen manuaali on myös todella suppea, joten siitä ei ole mitään apua alkuasennuksen kanssa. Tämä sovellus kokonaisuudessaan on laitteen huonoin puoli.

Yksi parhaimmista Mi Home -sovelluksen kautta aktivoitavista ominaisuuksista on ”mattotila”. Tämän ominaisuuden ollessa päällä robotti-imuri tunnistaa automaattisesti matot ja laittaa lisää tehoja imurointiinsa, jotta myös matoista lähtisi ylimääräinen pöly ja lika. Testien perusteella mattotila toimii erinomaisesti ja Roborock 2 todella osaa tunnistaa milloin kyseessä on matto eikä pelkkä lattia.

Meidän taloudessamme matot ovat kaikki vähän erilaisia materiaaliltaan. Käytävämatot ovat kumipohjaiset ja hyvin paikoillaan pysyvät, olohuoneen matto on paksu karvalankamalli, kun taas terraarion edessä on ohut räsymatto. Kahdesta ensimmäisestä mattotyypistä Roborock selviytyy vaivatta, mutta ohuet räsymatot ovat sen heikkous. Imuri paahtaa mattojen yli rullaten ne alleen ja sotkeutuu niihin ikävästi. Myös sähköjohdot on syytä siirtää syrjään sen tieltä. 




HEIKKOUDET JA VAHVUUDET
- Suurin pettymys oli MiHome sovellus, jonka kanssa oli ongelmia alusta lähtien. Tässä suhteessa imurin käyttöominaisuudet kärsivät rajusti, joten valmistajalla on hyvä kehittämiskohde sovelluksessa.
- Pieni säiliökoko
- Ohuet/kevyet matot tuottavat ongelmia
- WiFi kantama heikko
+ Loistava akunkesto!
+ Ulkonäkö
+ Tarkkuus ja huolellisuus
+ Löytää hyvin latauspisteelleen
+ Laadukkaat harjat ja kumiosat
+ Ääni ja teho
+ Karvalankamattojen hyvä imuteho ja työnjälki
+ Menee hyvin kynnyksistä
+ Osaa liikkua myös hankalissa paikoissa

torstai 25. heinäkuuta 2019

Salmiakkitassuja sittenkin

Aika äkkiä Kamun kuoleman jälkeen minusta alkoi tuntua, etten halua vaihtaa valkoistapaimenkoiraa mihinkään. Rotu on ollut minulle niin "omaan käteen sopiva" ja olihan minulla jo aika paljon tietoa ja taitoa rodun parissa. Juhannuksen jälkeen kävin myös nuuhkimassa Kamun lapsenlapsia Västinniemessä ja kyllä vain sydän meinasi pakahtua. Tiesin päätöksen olevan oikea.

Heinäkuussa juttelin erään Kroatialaisen valkkarikasvattajan kanssa ja kyselin häneltä pentua eräästä ihanasta hyvin menestyneestä uroksesta. Kuitenkin uroksen pennut olivat jo löytäneet uudet kodit ja kasvattaja vinkkasi minulle yhtäkkiä toista pentuetta. Tämä pentu tulisi löytymään lähempää kuin voisin uskoakaan.

Tulevana sunnuntaina suuntaamme katsomaan mahdollisesti tulevaa valkoista vauvaamme. Pojalle on jo keksitty kutsumanimi, hänestä tulee Uuno.





lauantai 6. heinäkuuta 2019

Lepää rauhassa rakas ystäväni

Kamu. Elämäni koira. Muistan tuon päivän kuin eilisen, päivän jona sain syliini jotain omaa ja jotain niin kallisarvoista. Tuo elämäni yksi parhaista päivistä. Siitä on kulunut kohta kymmenen vuotta ja nyt rakas ystäväni on lähtenyt luotani sateenkaarisilloille, ajasta ikuisuuteen, jättäen taakseen niin kovan ikävän.

Kamu sai onneksi lähteä vielä omana itsenään. Rauhassa ja tietäen että näin on paras. Viimeisen kerran se painautui minua vasten ihan niinkuin aina, pyysi rapsuttamaan viela kerran mahan alta ja nukahti syvään uneen syliini. Viimeisen kerran se oli siinä, ollen paras koira minulle.

31.7.2009 - 18.6.2019
Gentle Miracle`s Arctic Snow "KAMU"

Minä lähden nyt, mutta en jätä sinua.
Saavuin kun kutsuit. Näin, että tarvitsit minua.
Olin vahvuus, mitä kaipasit. Olin voima, mitä toivoit.
Olin koettelemus, minkä tarvitsit.
Olin niin vahva ja voimakas, kun ikinä pystyin.
Ja minä höpsö ja ovela tein sinustakin hupsun!
Halusin näyttää sinulle elämää, niin että tunnet sen.
Minä näin, minä onnistuin. Sinä voimaannuit.
Nyt en enää ole kovin vahva. Annoin kaikkeni.
Annoin voimani sinulle, se on minun lahjani.
Nyt olet tarpeeksi vahva elämään ilman minua.
Minä lähden nyt, sinä olet valmis. Sinä olet vahva.
Ja minä höpsö ja ovela tein sinustakin hupsun.
- Elämäsi Koira.