10.5.2018

Kastraation jälkeistä elämää

Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani.

Kamun kastraatiosta on kulunut nyt neljä kuukautta ja vihdoin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Itse leikkaus ja leikkauksesta toipuminen meni äärimmäisen hyvin. Haava oli siisti kaiken aikaa, eikä mitään takapakkia tullut. Kuitenkin vain parisen viikkoa leikkauksen jälkeen Kamun vointi meni todella huonoksi, se joi runsaasti, pissasi pieniä lammikoita jopa alleen ja oli kipeä. Esinahan alta ei tippunut mitään vereen viittaavaakaan, mutta huolestuin kovasti, koska yhtäkkiä koiralla oli miltein virtsaumpi.

Kipulääkkeellä olo koheni hieman, mutta ei aikaakaan kun oltiin jo työpaikalla koiraa tutkimassa. Otin varmuudeksi röntgenkuvat, poissulkien virtsakivet. Laajan ultran ja verikokeiden jälkeen todennäköinen syy oli selvillä: eturauhanen oli edelleen tulehtunut ja aiheutti voimakkaat oireet. Päätimme varmuuden vuoksi (jos virtsaputkessa olisi joku tukos) katetroida Kamun ja poika on niin kiltti että antoi tehdä sen hereillä. Kyllä vaan oli helpottunut mies kun rakko tyhjeni katetria pitkin kuin itsestään.

Eturauhasen muutoksiin aloitettiin kuuden viikon antibiootti ja samalla Kamu sai virtsaputken lihaksia rentouttavan lääkekuurin. Onnekseni antibiootit sopivat Kamulle hyvin ja toipuminen alkoi etenemään ihan silmissä. Olin valtavan huolissani, että nytkö tässä ollaan jo hautaan menossa kun koira oli niin surkeana pissavaivansa kanssa, enkä ollut nähnyt sitä koskaan tuollaisena.


Lääkekuurit saatiin loppuun ja kontrolliultrassakin kaikki näytti oikein hyvältä. Selvittiin siis tästäkin koetuksesta. Tämän hetkinen mietteeni kastraatiosta ei ole kyllä ollut kovin valoisa. Ainakaan Kamun kohdalla. Ellei syy olisi ollut täysin terveydellinen, olisin jättänyt leikkauksen tekemättä. Kamu on selkeästi vanhettunut kastraation jälkeen, lihakset takapäästä ovat köyhtyneet ja turkki alkaa mennä hyvin pehmeäksi/elottomaksi. Luonne on onneksi ihan entinen itsensä ja kaikki normaalit tavat, merkkaus mukaanlukien, ovat säilyneet.

Kamu on aina ollut todella helppo uros, joten senkin takia sen kanssa on ollut niin helppoa olla, vaikkei olekaan leikattu aiemmin. Sitä on kiinnostanut hajut kohtuuden rajoissa ja kaikki treenit on onnistunut vaikka olisi tyttöjä ollut tarjolla.

Ulkonäköasiat ovat sivuseikka ja nyt vaan kuntoudutaan rauhassa. Ruokahalu on ollut hyvä ja painoakin saisi jopa tulla vähän lisää. Eiköhän kesä ja monipuolisempi liikunta tee tehtävänsä Kamulle ja päästää juhlimaan 9-vuotis synttäreitä heinäkuussa. Terveys ja hyvinvointi edellä. ♡

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida blogissamme rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa lakiamme ja hyvää etikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta asiallisesti esitettynä.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle mahdollisuuksieni mukaan.