sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Mitä saavutimme vuonna 2018?


Päällimmäisenä vuodesta 2018 on jäänyt mieleen Kamun jälkeläisten huikea menestys näyttelykehissä ja luonnetestissä. Useina ylpeyden hetkinä koin myös haikeutta siitä, ettei minulla ollut mahdollisuutta ottaa yhtä näistä pennuista. Olen kuitenkin hyväksynyt asian ja äärettömän kiitollinen siitä, että voin seurata niiden elämää kovin tiiviisti. Kiitos kuluneesta vuodesta Oili ja lauma!

Omat koirani olivat todella terveitä tänä vuonna ja Rokinkin tassuvaiva pysyi siedettävällä tasolla. Harrastaminen oli aika vähällä oman lukemiseni vuoksi, mutta kohokohtiakin vuodesta löytyi. Suurin ilon aihe oli löytää todella hyvä kouluttaja Jyväskylän leiriltä, jonka kanssa jatkoimme loppuvuonna vielä Rokin ja minun suhteen kehittämistä.

Suurimpia oivalluksia koin loppuvuodesta juurikin Rokin ja minun harrastusrintamalla. Tottelevaisuuden hinkkaamisen lomassa usko koiraan ja itseeni alkoi rakoilla niin paljon, että minun oli pakko pysähtyä miettimään mitä olimmekaan tekemässä. Huomasin työntäväni koiraa tietynlaiseen muottiin, jonka olin sille mielessäni rakentanut. En suostunut hyväksymään tosiasioita siitä, ettemme menneet yhdessä eteenpäin kyseisen lajin parissa vaan koimme molemmat enemmänkin epäonnistumista ja itseinhoa.

Marraskuussa hankin kickbiken ja päätin tehdä jälleen sitä mitä rakastin - vauhtia. Pääsimme Rokin kanssa huipputiimiin treenaamaan ja se tie taitaa viedä mukanaan. Vaikka minulla ei ole valjakkolajeihin täysin optimaalinen rotu, uskon yksilöiden kykyihin. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että nautimme tästä yhteisestä tekemisestä niin hyvässä ja tiiviissä porukassa. Kiitos jo nyt Team We Run!


Kohokohtia vuodelta 2018
 


 










maanantai 17. joulukuuta 2018

Messukeskus 2018


Viikonloppuna juostiin jälleen messarissa Suomen suurimmassa koiranäyttelyssä. Tällä kertaa omat koirat jäivät kotiin nukkumaan ja minä vein kehään Rokin siskon Taikan ja sunnuntaina Kamun pojan Jedin. Olipas rentouttavaa olla liikkeellä vain kameralaukun kera, ilman painavia häkkejä ja nyssäköitä.

Lauantaina juostiin Taikan kanssa suomalais tuomarilla tuloksin AVO ERI4 ja sitten vielä Gentle Miracle`s ROP kasvattajaryhmä! Onnea Maarit.

Sunnuntaina saapuivat Oilin porukat ja näin kehään saatiin kolme upeaa Kamun jälkeiläistä viimeisimmästä pentueesta. Sain kunnian esittää Jedin (DO`s Complete Gentleman) sen toisessa virallisessa näyttelyssään. Hieman siinä tutustuttiin toisiimme ennen kehää ja eikun tositoimiin. Tämä mahtava luonteinen nuorimies ei paljoa hätkähtänyt "mummoa" hihnan päässä vaan liiteli rinnallani sulavin askelin.

Sulavat ja hienot liikkeet taisi huomata tuomarikin, sillä hän tuli jo ensimmäisen esiintymisen jälkeen sanomaan, että "wau, tässä on parhaat liikkeet!". Niillä liikkeillä sitten juostiin loppuun saakka! Kyllä sain olla ylpeä tästä isänsä pienestä kopiosta:

🏆ERI JUK 1 SA PU1 SERT VSP JV-18 ja V-18🏆
Olen vieläkin niin häkeltynyt tapahtuneesta, että tämä nuori mies tuli ja nappasi kaikki tittelit! Uskomaton menestys vielä jatkui, sillä Oilin toinen kasvatti vei myös narttujen junnutittelin. Kasvattajaryhmässä sijoituimme kolmanneksi Maaritin ollen jälleen ROP kasvattaja. Onnea ihan jokaiselle osallistuneelle ja erityisesti Julialle, joka luotti koiransi minun esitettäväksi. Sinulla on ihan superhieno koira, joka rakastaa kaikkia. 



Devoted One's Complete Gentleman "Jedi"
JUN ERI JUK 1 SA PU1 SERT VSP JV-18 V-18


Devoted One's Cosmic Glow "Bonny"
JUN ERI JUK 2 SA PN3 VARA-SERT

Devoted One's Cold As Ice "Kuura" (vasemmalla)
JUN ERI JUK 3
and
Devoted One KASV3

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Vetoharrastus

Valjakkourheilu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta koska pidän kovasti palvelukoiralajeista, ei minun rotuvalintani ole ollut oikea lajiin täydellisesti soveltuva vetokoira. Kamu vietti ison osan pentuajastaan tuttuni alaskanhuskyjen seassa kasvaen rekikoirien rinnalla välillä isossakin laumassa. Nämä koirat olivat pitkän matkan koiria, joiden joukossa (iäkkäämmät seniorit ja nuoret) Kamukin aikoinaan pääsi opettelemaan vetojuttuja.

Kova hinku oli nuorena tässäkin lajissa kisaurille, joten parit sprinttikisat kävin ajelemassa näillä konkarikoirilla, jokta toki oli treenattu pidemmälle matkalle. Sen kummempaa menestystä ei tässä lajissa tullut, mutta hurjasti kokemusta rikkaampana.

- Nuorten SM kisoissa  pronssia vuonna 2010 7,4km matkalla, aika 35min56s keskinopeus 24,71km/h
- Kahden päivän sprinttikisat 2011 (2x9,1km) sija 7 aika 43 min 39s keskinopeus 25,02km/h 



Missään vaiheessa ei palo tätä lajia kohtaan ole sammunut, mutta ympäristöolosuhteet ovat hieman rajoittaneet menoa. Oma reki tuli hankittua 2013 ja silloin tällöin nämä "vääränrotuiset" karvakaverit pääsivät urille. Etelään muuton jälkeen sulat maat miltein ympäri vuoden ovat rajoittaneet touhua.

Menneenä kesänä pääsin vauhdinhurmaan jälleen canicrossin ansiosta aloittaessani uudelleen kauan kadoksissa olleen juoksuharrastuksen Kamun kanssa. Oma kunto koheni hieman ja lenkit olivat jopa nautinnollisia pienellä masokistisuudella höystettynä.


Kamun ollessa jo seniori-ikäinen koira, katseeni on alkanut kohdistua pikkuhiljaa Rokin puoleen. Se on pienikokoinen uros, jonka ruumiinrakenne on yhtä virtaviivaa. Kevytrakenteinen koira, joka rakastaa juosta ja on kaikenlisäksi ihan äärettömän hyvä kiihtymään nollasta sataan. Miksipä en herättelisi kadoksissa ollutta vetoharrastustani tämän koiran kanssa? Tottiksen hinkkaaminen ja kaikki pilkunviilaus stressaa meitä molmepia enemmän ja vähemmän. Laji jossa saisi päästellä täysiä, voisi olla hyvää vastapainoa. 



Viime viikolla pitkään sulanmaankauteen tuli ratkaisu nimeltä kickbike. Tämän oivan kapistuksen hankin Kainpo Oy:lta, joka valmistaa myös kotimaisia vetoliinoja potkuttelijoiden ja juoksijoiden käyttöön. Liinat ovat kestävää tekoa, niiden pituus on optimaalinen ja jousto-osuus erittäin laadukas.

Tänään kävimme ottamassa testiajot Caisan ja Tuutin kanssa Keravan Keinukallioilla, jossa maastot olivat kyllä kohdallaan. Menoa ja meininkiä ei puuttunut, joten kyllä tämä tuntui ensikosketukselta oikein Rokille ja minulle sopivaksi yhteiseksi harrastukseksi muiden rinnalle. Tarkoituksena on treenata koira alusta saakka ihan tosissaan juoksemaan, joten ravi on "kirosana" näissä treeneissä.


 Tuutti odottaa lähtöä.





Video Rokin loppusuorasta.




sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Luku-urakka etenee


Lukemista (lue laskemista) Mafylla on nyt takana kohta kuukauden verran. Fiilikset ovat olleet pääsääntöisesti hyvät, mutta välillä epätoivo nostelee päätään. Suurin syy epätoivoon on vatvoa mennyttä aikaa, kuinka huonosti olenkaan sen käyttänyt. Siihen on syynsä, miksi edelleen istun kotona lukemassa, enkä vaikkapa luennolla yliopistolla.

Fysiikan kanssa olen tehnyt kaikki virheet mitä ihminen voi tehdä. Ajatus ja oppiminen on puuttunut ihan täysin oman "hauki on kala" opiskelun rinnalta. Nyt sen ymmärtää kun pohjaa ei ole rakennettu kunnolla, niin ei se talo pystyssä pysy. EI sitten millän.

Vaikka kuinka olisi mahdollisuus itkeä omaa osaamattomuuttaan ja jossitella mennetitä, se ei auta tässä ja nyt. Nyt on uusi hakukerta ja se viimeinen. Sisään voi päästä, vaikket olisi koskaan fysiikasta kirjaakaan avannut. Nyt vain töihin.

Kemian suhteen asiani ovat paremmalla tolalla ja välillä ihan hymyilyttää kun laskut sujuvat. En missään nimessä kehu olevani tässäkään aineessa mikään hyvä, mutten toivotonkaan.


Suurin voimavarani on ollut opiskeluvalmentajani, joka soittelee kahden viikon välein. Ensimmäistä kertaa tuntuu, etten ole yksin tämän koko projektini kanssa. Hänen sanojaan lainaten "Koska sulla ei ole diagnosoitua aivovammaa niin pystyt siihen! Tehdään tämä kerran kunnolla niin enempää ei tarvita."


Nyt lasken niin paljon kuin ennätän ennen tammikuun ensimmäistä harjoituskoetta. Sitten lähden tekemään oman osaamiseni arviointia ihan oikeissa koetilanteissa. Sitä treeniä tarvitaan!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Toisten koirien ohitustilanteet

Kuva on kuvituskuva luonnetestin hyökkäystilanteesta

Viime kesän arki halintaan videosarjassa lupasin pureutua myös toisten koirien ohittamiseen ja sen haasteisiin. Yleensä koiraohitusten ongelmien taustalla on jokin syy, joka tulisi tunnistaa koiran elekielestä ja käyttäytymisestä. Syyn tunnistaminen on tärkeää ajatellen tulevaa koulutusta.

Ajatellaan vaikkapa koiran pelkäävän toisia ohitettavia koiria ja haukkuvan niille siitä syystä. Tällöin haukkumisen tarkoitus on karkoittaa lähestyvää vierasta koiraa ja näin ohitustilanteissa usein käykin. Vastaantuleva koirakko häviää melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin. Niinpä koiran karkoitushaukku saa jokaisen ohituksen jälkeen vahvistusta.

Kun tunnistamme koiran ongelmaksi esimerkkinä yllä mainitus pelon, osaamme lähteä toimimaan koulutustilanteissa oikein. Vastaehdollistamisella opetamme koiralle uudenlaista suhtautumista ja käytösmallia sen nähdessä vieraan koiran. Pelokas eläin saa tämän koulutusmetodin avulla tarvittua itsevarmuutta ja palkkioksi välimatkaa kohdattavaan koiraan (jota se haukunnallaan yleensä muutenkin haluaisi).

Lähden pureutumaan vastaehdollistamiseen pienien videoiden avulla. Varmistathan, että ymmärrät mitä vastaehdollistaminen tarkoittaa (tässä lisää). Videoiden häiriökoirana on käytetty lelua, joka saattaa olla täysin riittävä ärsyke voimakkaasti toisiin reagoivalle koiralle. Mikäli haluat aloittaa harjoittelun oikealla häiriökoiralla, muista valita koiraksi hyvin neutraali ja provosoimaton yksilö.


"Aluksi koira saa naksautuksen ja palkan katsoessaan ärsykettä. Tässä on hyvä pitää ärsykkeeseen sen verran suuri etäisyys, että koirasi pystyy katsomaan sitä haukkumatta. Tarvittaessa liiku poispäin kohteesta jos koirasi ei käänny naksautuksen jälkeen ottamaan sinulta palkkiota. Toisia pelkäävän koiran kanssa on hyvä myös naksautuksen jälkeen antaa koiralle palkkiona etäisyyttä ärsykkeeseen."



"Kun olet pystynyt harjoittelemaan edellisen videon tyyliin jo eri etäisyyksiltä hyvällä menestyksellä, voit siirtyä seuaavaan harjoitukseen. Tässä videossa odotan koiralta katsekontaktia sen huomatessa toisen koiran. Tässä on tavoitteena, että koira vain katsoo ärsykettä oikein noteeraamatta sitä sen kummemmin ja käännähtää sitten ohjaajan puoleen. Tällainen suhtautuminen ärsykkeisiin olisi ihanteellista arjessa ja siihen tulisi pyrkiä. Mikäli koira jää tuijottamaan kohdetta, voit odottaa hetken. Jos tuijottaminen jatkuu rauhallisen eleettömänä voit naksauttaa ja palkata koiraa (kohteen rauhallinen katsominen on aivan sallittua).

Jännittyneesti kohteen tuijottaminen ei ole hyväksyttävää ja silloin sinun kannattaa siirtyä harjoituksessa muutama askel taaksepäin."


"Kolmannen vaiheen voit aloittaa kun kaksi ensimmäistä sujuu hyvin ja häiriökoira voi jo liikkua hieman. Jos käytät videoiden tapaan aluksi lelukoiraa, voit siirtyä tähän harjoitukseen edellisten sujuessa hyvin.

Tässä on tavoitteena, että koirasi pystyy kävelemään kauniisti rinnallasi ja vilkaistuaan ärsykettä se kykenee taas keskittymään kävelemiseen/kontaktiin. Tässäkään tapauksessa ei haittaa, jos koira katsoo ärsykettä aluksi pidempään, kunhan katsominen on rauhallista, eikä saa aikaan koirassa voimakkaita tunteita.  Jos tämä ei onnistu, palaa harjoituksissa taaksepäin."

Toivottavasti näistä pätkistä oli apua vastaehdollistamisen aloittamiseen.
Ärsykkeen ei harjoituksissa tarvitse olla välttämättä koira, vaan mikä tahansa "voimakkaista tunteita" herättävä asia.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Hyväksytyt luonnetestit ja tuore FI MVA


Eipä olisi parempaa testitulosta viikonlopulle voinut toivoa: Kaikki Kamun pennut saivat hyväksytyn tuloksen luonnetestistä ja ihan jokainen oli myös laukausvarma. Oli ilo seurata mitä hienommin meneviä testejä toinen toisensa perään, sillä jokainen koira oli ihan omannäköisensä testissä. Kaikki suorittivat osa-alueet häntäheiluen sen pahemmin paineistumatta. Kaiken kukkuraksi kaikille ihmiset testissä olivat parasta ja niitä saattoi vaikka vähän pussaillakin aina tietyin väliajoin.

Testin päätteeksi "sininen poika" Niro on nyt Suomen muotovalio, Onnea Heini ja Oili. Kiitos jälleen kaikesta.

Devoted One's Breeze Of Snow "Niro": 155p Laukausvarma, Hyväksytty, FI MVA
Devoted One's Brilliant Ice "Ice": 155p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Bunch Of Love "Kide": 168p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Because Of You "Luna": 157p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Bedtime Story "Pyry": 124p Laukausvarma, Hyväksytty
Devoted One's Born to Run "Branco": 157p Laukausvarma, Hyväksytty








lauantai 13. lokakuuta 2018

Katse eteen ja suupielet ylöspäin


Olin jo melkein varma, että paras päätös on olla kertomatta hakusuunnitelmistani enää kuin lähimmille ihmisille. Olla vain hiljaa ja ajatella, että mitä vähemmän ihmisiä tietää koko jutusta, sitä vähemmälle määrälle tarvitsee kertoa kesän tuloksesta. Ehkä useampi takana oleva pettymys sai sisäisen pessimistisyyteni nousemaan jälleen pintaan.

Jossain syvällä minussa uskon vielä motivaation voimaan ja siihen tunteeseen, että saamme sen mitä niin kovasti haluamme. Muut ihmiset jotka tietävät hakuprosessistani, eivät varmasti ole iloisia siitä, etten pääsisi, vaan lähinnä asian uudelleen kertominen useammille on minulle vaikeaa. Uskon kuitenkin saavani myös voimaa ja tukea uskaltamalla kertoa oikeasti siitä, millaista tämä luku-urakka on. Jokainen sisäänpäässyt on ollut tässä tilanteessa joskus.

Tämä talvi ja kevät ovat minulle viimeinen yritys, jonka olen päättänyt olevan parhaani. Aion laittaa itseni likoon asian puolesta täysin ja päätin valita itselleni tukiverkostoksi Mafyn etävalmennuksen. Olen koonnut yhteen asiat, joiden takia en vielä ole unelmieni opiskelupaikassa ja tullut siihen tulokseen, että Mafyn tarjoama henkiökohtainen opinto-ohjaaja saa minuun toivottavasti lisää päättäväisyyttä ja rutiinia. Laskeminen ja oikeaoppinen kertaaminen ovat kulmakiviä laskurutiinin ja hyvän koesuorituksen takaamiseksi, joten tällä kertaa aion panostaa niihin.

Tulevana keväänä pääsen myös oikeasti harjoittelemaan kahdeksan kertaa harjoituskoetta ennen oikeaa koitosta. Toivon huolimattomuuteni karsiutuvan ja koetaktiikan parantuvan näillä harjoitteluilla. Uskon myös Mafyn käytäntöön keskittyvän opiskelun olevan minulle nyt se paras mahdollinen vaihtoehto.

Nyt annan vain motivaation ja lujan tahdon viedä eteenpäin, enkä unohda teitä blogin lukijoita. Olette minulle voimavara. 😘





sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Nettivalmennus starttaa


Aion tässä syksyn mittaan ja talven ajan pitää hieman some vapaata aikaa. Keskittyä paremmin treenaamaan koiria ja muutenkin antaa aikaa itselle. Niinpä blogin puolella nähdään lähinnä treenikuulumisia ja seuraava juttu käsitteleekin lokakuun luonnetestejä, joihin suuntaan turistina kuvaamaan Kamun koko pentuetta. Rokin ja minun tarinani kannattaa myös lukaista tulevasta Canis-lehdestä, jossa on paljon hallintaan liittyviä artikkeleita.

Loka- marraskuun ajan olemme Rokin kanssa nettivalmennuksessa, jota pitää jo entuudestaan tuttu Sasupan koirakoulun Satu Alasalmi. Aiheena meillä on tottis ja arkihallinta. Saamme joka viikko erilaisen tehtävän, jonka sitten viikolla videoimme kouluttajalle. Maanantaisin ja torstaisin tulee sitten henkilökotaista palautetta ja vinkkejä tulevaan. Odotan kurssiamme innolla ja tulen julkaisemaan koottuja vinkkejä ja kehitystarinaa myös blogin puolella, joten olkaahan kuulolla. 




sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksyn etenemistä



Syksy on saapunut ja luonnon kauniit värit myös sen myötä. Innostukseni jäljestykseen nousee aina näin syksyn tullen ja nytkin olen jo kolmesti tehnyt verijälkeä poikien kanssa. Hauska nähdä miten erilaisia nämä koirat ovat tässäkin asiassa. Siinä missä Kamu porskuttaa tasaisen varmasti vailla minkäänlaisia apuja, Roki on hyvin ohjaaja pehmeä ja sellainen huolimattoman vilkas.

Roki on tosiaan tehnyt verijälkeä vasta tänän syksynä ensimmäisiä kertoja. Aluksi tein noin 800m jäljen, jossa desi verta laimennettuna puoleen litraan vettä. Ilman mitään sen kummempia makauksia tai muuta suoritettiin tämä jälki oikein kunniakkaasti läpi. Samoiten seuraava aika samantyyppinen, ehkä hieman pidempi.

Perjantaina kuitenkin innostuin tekemään reilusti pidemmän, miltein kahden kilometrin jäljen. Roki on ajanut pitkiä jälkiä ennenkin, joten oletin sen selviytyvän tästä ihan kunnialla. Reitti oli välillä metsäinen ja välillä sellaista niityn tyyppistä. Tuuli oli sopivan pehmeä ja tällä kertaa jälki vanheni reilun puolituntia.

Roki oli aika energisellä tuulella ja metsässä liikkui muitakin koiranulkoiluttajia. Jäljelle se lähti pienen alku rauhoittumisen jälkeen hyvin. Hetken päästä aloin miettiä, seurasiko Roki hetki sitten näkemäni koiran jälkeä vai oliko se oikeasti tekemälläni jäljellä. Jälkikäteen ajateltuna se ehkä teki vähän kumpaakin, sillä se pysähtyi merkkaamaan pari kertaa.

Noin jäljen puolessavälin ohitettuamme pientä puutarha-aluetta Roki sai kauhean raivohaukku episodin eräälle naiselle, joka tavalliseen tapaan kuokki kukkapenkkiä. Sain taas hävetä koiran kohtausta ja otin sen napakasti sivulle ja käskin lopettaa. Käytös alkoi ja loppui ihan yhtä nopeasti ja koira lähti taas työskentelemään hyvin. Itseäni tilanne jäi kalvamaan ja oikeasti olin hieman hermostunut. 


Loppumatkasta Roki hukkasi jäljen kaksi kertaa. Se meni kovin levottomaksi ja olin jo oppinut tunnistamaan sen huolestuneen mielentilan kun jälki hukkui. Koira alkaa hieman hutiloiden tarkastelemaan eri ilmansuuntia löytääkseen jälleen oikean hajun ja siinä kohtaa minun kannattaa olla vain rauhallisen kärsivällinen. Etsijäkoira hommien takia Roki on saanut käyttää myös ilmavainuaan (joka on sille kovin luontaista) ja se tekee hallaa hieman tällaiselle "maavainu lajille". Ainakin Kamuun verrattuna Roki hutiloi aina sillon kun se yrittää alkaa oikomaan ilmavainun avulla.

Loppujen lopuksi päästiin jäljen loppuun ihan hyvin, mutta kyllä mulle jäi vähän tahmea kuva koko jäljestä. Täytyneen tehdä helpompi tulevalla viikolla ja katsoa mihin suuntaan etenemme. Minulla on haaveissa viimeistään ensi keväänä aloittaa ihan puhdas metsäjälki pk-kokeita silmällä pitäen ja siksi Rokin täytyy nyt oppia menemään huolellisemmin nenä maassa.

⭐⭐⭐

Syksyn mittaan olen käynyt valokuvaamassa hieman muidenkin koiria kuin vain omiani. Todella piristävää kun on vähän erilaista perspektiiviä ja minulla uudistui tässä alkusyksyllä kameran runkokoin. Aiempi D3s:ni hajosi ja nyt tilalla on uusi Nikon D750. Hieman opetteluahan se vaatii mutta olen erittäin tyytyväinen tähän kevyempään runkoon, joka piirtää äärimmäisen tarkkaan. Tekstin lopussa muutama kuva teillekin näytille, asianomaisten luvalla tietenkin.