22.10.2017

Rokin luonnetesti

Blogi on nyt potenut hiljaiseloa hetken aikaa. Sain jossain vaiheessa hirmuisen "ärsytyskohtauksen" ja laitoin koko homman jäihin. Inspiraatio ja aika puuttuivat. Minulla ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut tarkoitus lopettaa vaan lähinnä hakea uutta selkeämpää ilmettä tähän touhuun.

Nyt ulkoasu on muuttunut ja kaikki löytyy jotenkin järkevämmin. En tiedä tuntuuko lukijoista samalata, mutta se kummasti lisää motivaatiota tehdä tätä.


Viikonlopun teema oli kauan odotettu ja ehkä vähän jännitetty luonnetesti Maaningalla. Koko C-pentueen katras oli ilmoitettu samalle päivälle testiin, mutta harmiksemme yksi nartuista aloitti juoksun ja näin ollen joutui jäämään testistä pois. Google maps näytti minulle torstai iltana ajomatkaksi yli 300km ja aikaa siihen menisi 4h25min.

Olimme varanneet kasvattajan avulla itsellemme majoituksen Siilinjärven Punttisilimästä koko viikonlopuksi. Kaikki oli toimivaa, mutta hieman leirihenkeä kaivattiin, sillä paikassa ei ollut esimerkiksi sisävessoja.

Saavuin molempien koirien kanssa Punttisilimään vain yhden pysähdyksen (joka tapahtui vasta Siilinjärvellä) taktiikalla ja olo oli hieman väsynyt työpäivän ja yksin ajettujen kilometrien jälkeen. Vaikka kello oli jo aika paljon, vastaanotto oli iloinen ja kaikilla oli hieman jännitystä ilmassa. Lopulta valmistauduimme suihkun kautta tuleviin huonoihin yöuniin. 



Kuten arvata saattoi, yöunet olivat katkonaiset ja lyhyet. Ajatukset pyörivät aamun luonnetestissä ja koirat olivat hieman levottomia kaikista kuuluvista äänistä. Kirpsakkana pakkasaamuna lähdimme ajamaan testipaikalle hyvissä ajoin, sillä Roki oli ensimmäisenä vuorossa.

Ilmeisesti C-pentujen testi kiinnosti ihmisiä, sillä paikalla oli yleisöä varmaan 30 henkeä, aina valkkarikasvattajista omaan äitiini. Myös Teija ja Kamun pentu Jarre olivat ajaneet Nurmeksesta paikalle ja pääsin purkamaan jännitystäni pieneen pentuterapiaan ennen H-hetkeä.

Sitten alkoi sirun ja pannan tarkastaminen. Roki otti kaikki uudet ihmiset avosylin vastaan, mutta availi jo ääntään saapuessamme testipaikalle. Pojan mielestä yleisöä oli liikaa.

Meidän testiä vei läpi Leena Berg ja toinen tuomari Jorma Kerkkä seurasi enemmän sivummalta. Parivaljakko tuntui vuorottelevan ohjeistajan ja sivustaseuraajan rooleja. Roki kävi heti alkuhaastattelussa iloisesti moikkaamassa molemmat. Siinä vaihdettiin normaalit kysymykset koiran elämästä ja siitä, mitä sen kanssa on harrastettu ja touhuttu. Sitten alkoi leikitys puukapulalla. Roki lähti ihan kivasti leikkimään vaikka oli ehkä hieman vieraskorea.

Oma jännitykseni oli jo onneksi laantunut ja keskityin olemaan vain neutraalina. Suuntasimme kelkalle ja heti ensimmäisestä kolahduksesta Roki avasi äänihuulensa odotettuun tyyliinsä. Kaikki karvat nousivat pystyyn ja ensimmäinen reaktio oli pinkaista mamman eteen desibelit täysillä. Äkkiä nuoren miehen suunnitelma muuttui kun karkoituksella ei tuntunut olevan mitään vaikutusta huppupäässä lähestyvään tyyppiin.

Roki päätti ottaa takavasemman käyttöönsä ja lopulta meinasi mennä jo emäntä nurin kun pyrkimys kelkalta pois oli kovin vahva. Hetken siinä pyörittyämme Roki tuli haistamaan kelkkaa ja toteamaan sen vaarattomaksi. Siinä vaiheessa jo huomasin kielen roikkuvan koiran poskella.

Seuraavaksi lähdettiin reippaalle kävelylle ja kas kummaa, talon takaa meitä kohti hyökkäsi iso mies. Juurikaan muuta kuin lehden rasahdus ei Rokin mielestä tarvittu. Äänihanat kaakkoon ja tuultapäin! Siinä se herra taas suupielet vaahdossa karjui mamman edessä niin kauan kuin kantti kesti. Tuomarin lähestyessä piiskan kanssa Roki käväisi aina mamman takana ja kommentoi sieltä. Pelko voitti ja perääntyminen tuntui puolustusta paremmalta vaihtoehdolta Rokin mielestä. Hyvin se kuitenkin lähti tuomarin mukaan todettuaan uhan hälvenevän. 



Seuraavaksi koiraa säikyteltiin haalarilla ja tynnyrillä peräjälkeen. Tässä vaiheessa Rokin mielestä paniikkia oli lietsottu liikaa ja silmät alkoivat pyöriä koiran päässä. Mammasta ei ollut mitään tukea tai turvaa hihnan päässä, joten koira aneli sitä jo tuomareilta yrittäen piiloutua heidän selän taa. Tässä kohtaa tuntui jo hieman julmalta jättää toinen selviytymään kun tiesin kuitenkin sen taustat jokaista hetkeä myöten.

Tynnyri oli Rokille ylitsepääsemätön ja pelkäsin homman kaatuvan siihen. Sitä kierretiin ja kaarrettiin monta hetkeä. Välillä käytiin vilkaisemassa haalari, joka oli ihan OK Rokille. Sitten palattiin taas tynnyrille ja Roki ei voinut uskoa, ettei se vähintäänkin tappaisi häntä.

Jossakin vaiheessa Rokin pikaiset tynnyrin haistelut riittivät tuomareille ja lähdimme jatkamaan pimeään huoneeseen. Tässä Roki kokosi itsensä ja tuntui tietävän mitä tehdä. Nenähommat niin sanotusti jälleen pelastivat meidät. Poika pinkaisi vaihtiin huoneessa ja kävi ensimmäisenä merkkaamassa tuomari Kerkän ja istui tämän eteen. Tajutessaan, ettei tämä ollut mikään maalimiehen etsintä, tuli Roki luokseni iloisena.

Seinä ja laukaukset palauttivat Rokin mieleen taas inhottavan testipaikan ja epävarmuus alkoi paistaa läpi. Pelokkaana ja väsyneenä haukkuminen jää Rokille päälle, joten sitä saatiin kuulla testin loppuun saakka. Laukauksissa koira ei sentään alkanut hyppiä tai riuhtoa, mutta kaikki äänet hän kommentoi. Niinpä siitä tuli tulokseksi laukauskokematon.

Sillä aikaa kun tuomarit tekivät päätöksensä, kävimme Rokin kanssa vähän metsässä sulattelemassa asioita. Koira läähätteli kieli pitkällä ja palautuminen vei oman aikansa. Kaikki ihanat rapsuttelijat ja muut ihmiset olivat Rokin mielestä helpottavan ihania ilman niitä huppuja ja piiskoja.

Kunnes meidät kutsuttiin kuulemaan "tuomio", niin Roki luuli ilmeisesti homman alkavan uudestaan, sillä haukkuminen muistui nopeasti mieleen. Kuunnellessani tuomarin arvioinnin koirasta, en voinut kuin nyökytellä päätäni. Testi oli niin tuntemani koiran näköinen, etten voi olla kin tyytyväinen.


Koska me tehtiin se:

FI MVA BH GENTLE MIRACLE`S CATCH ME IF YOU CAN



***

Nyt noin viikko luonnetestin jälkeen täältä flunssaisena sohvan pohjalta asiaa tuumiessani, voin todeta kaiken menneen hyvin. Rokin kanssa on tullut vastaan monta tilannetta, joissa luonnetestistä mileen jääneet möröt olisivat voineet nostaa päätään. Rapussa on ollut vilskettä muuttavien ihmisten takia ja ulkona on tullut vastaan jopa aurausviittoja kantanut mies. Kaikki nämä oudot tapahtumat ovat Rokin mielestä olleet ihan kivoja. Kaikkia kummallisuuksia se on katsonut ihan haukkumatta tai nostamatta asiasta sen kummempaa meteliä.

Hyvä näin! Meille satoi jo lumetkin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nappasin pari kuvaa aamu-ulkoilultamme ja sen jälkeen en olekaan flunssaltani muuta jaksanut kuin nukkua. 




0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida blogissamme rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa lakiamme ja hyvää etikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta asiallisesti esitettynä.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle mahdollisuuksieni mukaan.