28.8.2017

BH-koe


Käytännössä tämän ei olisi pitänyt olla mahdollista ja monikaan ei vielä tässä vaiheessa olisi mennyt kokeilemaan... Roki on ollut haastava koira, niinkuin jo monet kerrat olen sen todennut. Minä pidän haasteista, mutta kyllä minulle vähempikin olisi riittänyt. Nurmeksessa oli tänän vuonna jälleen BH-koe, jonne Teija minua vähän jo alkukesästä houkutteli. Silloin ajatus tuntui ihan hyvältä, olihan siihen vielä aikaa.

Tottis on meillä sujunut aina todella hyvin paikallaoloa lukuunottamatta. Kaikki rauhallinen toiminta onkin ollut aina vaikeinta Rokille opettaa. Jossain vaiheessa kesää päätin, ettemme lähtisi Nurmeksen kokeeseen, sillä en yksinkertaisesti jaksaisi ajella miltein joka viikonloppu satoja kilometrejä joka suuntaan. Niinpä kokeenomainen harjoittelu jäi sikseen.

Muutama päivä ilmottautumisen jälkeen saimme kuulla, että meillä olisi Kiuruvedellä lauantaina synttärijuhlat ja eihän siitä olisi matka eikä mikään käydä kokeessa. Niinpä menin ja ilmoitin Rokin kuitenkin viikkoa ennen koetta. Siinä vaiheessa mieleeni juolahti se paikkamakuu...


Koepaikalle saapuessamme koira käyttäytyi kuin unelma. Ei mitään ongelmaa hypätä autosta ulos vieraaseen ympäristöön täysin vieraiden koirien ollessa ympärillä. Siinä käytiin vähän kävelemässä ja heittelemässä palloa. Jännitin niin paljon, että puhuminen tuntui vaikealta.

Hieman ennen kokeen alkua meidät toivotettiin tervetulleeksi kokeeseen ja numerolaput arvottiin. Minä sain nostaa lapun viimeisenä ja tottakai suoritusnumero oli ensimmäinen. Roki vaikutti jotenkin tahmean väsyneeltä ja olin jo vähän masentuneena. Ilmeisesti pitkä ajomatka oli verottanut hieman koiran jaksamista.

Tuomari suoritti luoksepäästävyyden ja se jännitti Rokia aika paljon. Mikrosirunlukija oli suurikokoinen ja piippasi voimakkaasti. Tuomarin luo kävely ei tuottanut vaikeuksia, mutta koskeminen ja sirun etsiminen ei ollut kivaa. Tästä kuitenkin selvittiin ja saatiin lupa lähteä suorittamaan tottelevaisuusosuutta.

Koiran vire tosiaan oli aivan eri luokkaa kuin yleensä. Toki Roki teki kaunista ja iloista tottista, mutta se sen normaali "kaikki tai ei mitään"-draivi puuttui. Tuomari kommentoi lopuksi suoritustamme hyvä vireiseksi ja kaikki liikkeet olivat joko erittäin hyvää tai erinomaista, mutta silti meillä olisi ollut vielä paljon annettavaa omasta mielestäni.

Paikallaolo ei sitten mennyt niin hyvin kuin tottis. Roki jäi hieman levottomasti paikoilleen ja pää oli pyörinyt jonkin verran ajoittain. Loppujen lopuksi koira makasi paikoillaan viimeiseen luoksetuloon saakka. Juuri ennen kuin toinen koirakko alkoi suorittamaan sitä kuulin kuinka Roki haukkui minulle. Käännyin katsomaan ja huomasin koiran seisovan närkästyneen näköisenä paikallaolo linjalla. Päätin palata koiran viereen varmuuden vuoksi.

Loppujen lopuksi tuomari kätteli meidät ensimmäisenä jatkoon kaupunkiosuudelle ja sain aloittaa uuden jännityksen aiheen. 

Pikku-Jarre koepaikalla 


Koepaikalla minun jännitystäni oli laannuttamassa Kamun ja Lilan pentueesta "sininen" pentu, jota kutsutaan tutummin Jarreksi. Pennut ovat nyt yhdeksän viikkoisia ja alkaneet kotiutua hyvin uusiin perheisiinsä. Teijan mukaan Jarre on ollut erittäin sosiaalinen ja reipas, mutta pitänyt kyllä isäntäväkeä hyvin kiireisenä. Virtaa ja omaa tahtoa tuntuu villiviikarissa riittävän. Jarresta lisää kuvia sen omassa galleriassa. *KLIK*

Kaupunkiosuudella meidän suoritusvuoromme oli edelleen ensimmäisenä. Rokin tuntien tämä olisi voinut mennä ihan miten vaan, mutta tällä kertaa tähdet olivat oikeassa asennossa meitä ajatellen. Koira lähti reippaasti suorittamaan rinnallani kaupunkiosuutta välittämättä tuon taivaallista sateenvarjon kanssa mukana kulkevasta tuomarista. Kaikki ihmishäiriöt se kulki ohi noteeraamatta niistä lainkaan. Sitten vastaan tuli meille haasteellisian ohitettava: iloisesti leikkiin haastava labbis. Ehdin jo nähdä kauhukuvat silmissäni, mutta Roki pelasti tilanteen kulkemalla häntää heiluttaen ohi kuin vanha tekijä. Huokasin sisäisesti helpotuksesta!

Lopuksi jätin valkoisen ystäväni vielä liikkeen eteen kiinni ja poistuin itse nurkan taakse. Siitä sitten vielä kulki ohi uusi koira ja muutama ihminen. Rokilla ei ollut muuta ajateltavaa kuin mamman paluu ja niin me vain timme sen. Kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että kyllä me pystytään jos vain halutaan!

Saanen esitellä: 
BH Gentle Miracle`s Catch Me If You Can

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?