19.5.2017

Mikä on Klinikkaeläinhoitaja?

Minua pyydettiin joskus taannoin kertomaan ammatistani klinikkaeläinhoitajana. Oma tarinani alalle ajautumiseen on rehellisesti se, että unelma-ammattini on lapsesta saakka ollut eläinlääkäri. Monen mutkan kautta ja pääsykokeisiin lukiessani havahduin täällä pk-seudulla siihen, että minulla voisi olla mahdollisuus työskennellä ja oppia klinikalla jo ennen kuin lopullinen päämääräni ammatin suhteen toteutuu. Oppisopimuspaikka klinikalla ja työskentelyn myötä valmistuminen on ollut minulle paras motivaatio ja vaihtoehto. Koulutus on toki mahdollista suorittaa myös päiväopintoina.

Klinikkaeläinhoitaja on osaamisala varsinaiseen eläintenhoitajan ammattitutkintoon. Koulutus koostuu kolmesta niin sanotusta pääjaksosta, jotka arvioidaan näyttötutkinnossa vielä erillisten teoriaopintojen lisäksi.



Eläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen eläinklinikalla
§    Anatomia ja fysiologia
§    Eläinklinikkaympäristöstä huolehtiminen
§    Eläinten hyvinvointi ja käsittely
§    Ravitsemusoppi ja ruokinta
§    Siivoustyö ja jätehuolto
§    Työturvallisuus
§    EA1-kurssi
Kliinisen hoitotyön tekeminen eläinklinikalla
§    Diagnostinen kuvantaminen
§    Laboratoriotyöskentely
§    Lääkehoito
§    Perioperatiivinen hoitotyö
§    Tautioppi
Klinikkaeläinhoitajan asiakaspalvelu- ja työelämätaidot
§    Lisääntymisbiologia, synnytys ja vastasyntyneen hoito
§    Opinnäytetyö
§    Palveluosaaminen eläinklinikalla
§    Parasitologia ja zoonoosit
§    Tietotekniikan perusteet ja tiedon hankintataito
§    Työelämätaidot



Klinikkaeläintenhoitajan työ on monipuolinen, mikäli työskentelee klinikalla jossa hoitajilla on enemmän vastuuta tehdä monipuolisesti erilaisia toimenpiteitä. Meillä hoitajille kuuluu kaiken normaalin asiakaspalvelun, yleisen järjestelyn ja anestesian valvonnan lisäksi muun muassa verinäytteiden ottaminen, hammasröntken, röntgen, hammaskivenpuhdistus yms pienemmät toimenpiteet, eläinlääkärin valvonnassa toki. Myös potilaiden valmistelu kanyloimisineen on hoitajien hommaa. Tottakai suurimmaksi osaksi työ on eläinlääkärin avustamista ja asiakaspalvelua, mutta itse ainakin koen oppivani paljon myös niin sanotusti "ei kuulu hoitajille"-juttuja.

Oppisopimusopiskelija saa kaiken käytännön osaamisensa klinikalta ja teoriaopetus tulee viikon jaksoissa noin kolmen kuukauden välein koululla. Itse koe oppineeni miltein enemmän teoriaakin suoraan eläinlääkäreiltä ja minua opettaneilta hoitajilta, kuin mistää koulun penkiltä. En oikeastaan lukenut ainuttakaan sivua yhteenkään koulun tenttiin. Toki olen vähän "erityislapsi" kun pääsykoelukeminen ja vahva biologian osaaminen olivat tukenani tässä rinnalla.

Hoitajilta hampaden rötgenkuvaaminen sujuu usein näppärämmin kuin eläinlääkäreiltä. Rutiinit tuovat tähänkin hommaan sujuvuutta ja geometrinen hahmottaminen on plussaa!

Koin olevani valmis näyttötutkinnon suorittamiseen aikaisessa vaiheessa, sillä heti opinnäytetyöni palautettua minulla oli jo näyttöaika varattuna kalenterissa. Viimeinen teoriajakso ja juhlallisuudet jäivät minulta siis koululla väliin sillä olin jo valmistunut siihen mennessä.

Itse näyttö on kokonainen päivä klinikalla jolloin näytönvalvoja kulkee perässäsi ja videoi osan tekemistäsi työsuorituksista. Kyseisen päivän aikan sinun tulee näyttää osaamisesi kaikilla tutkinnon perusteiden osa-alueilla. Suurin painoarvo on näytössä mukana olleen valvojan mielipiteellä, mutta läpipääsyn varmistaa vielä kolmikantainen "raati".

Oma näyttöpäiväni oli aika leppoisa. Olin varautunut, että näytönvalvoja kyselee ja hiillostaa minua koko päivän, joten olin päättänyt olla se joka puhuu enemmän. Niinpä enimmiltä kyselyiltä vältyttiin koska minä tein työtäni ja kerroin perustellen mitä ja miksi teen mitäkin. Päivä sujui todella hyvin ja nopealla tahdilla. Aloitettiin välinehuollosta, siirryttiin leikkaussaliin valmistelun kautta ja lopuksi röntgen. Tämän kaiken välissä oli toki asiakaspalvelua, puhelinneuvontaa ja labroja. Oikeastaan lääkkeet, lisääntyminen ja tarttuvat eläintaudit taisivat olla ainoat joissa valvoja joutui tenttaamaan minua, sillä käytännön tilanteita ei saatu järjestettyä.

Toki kaikki eivät pysty jännitykseltään puhumaan ja kertomaan näyttöpäivänä työskentelynsä lomassa perusteluja tekemisilleen. Sekään ei ole väärin, mutta minusta tuntui vaan jotenkin luontevalta perustella työn lomassa asioita. Muutoin valvoja olisi sitten suorituksen jälkeen jäänyt kyselemään näytönsuorittajalta tehtyyn toimenpiteeseen perusteluja.

Kun kaikki oli suoritettu siirryimme valvojan kanssa kahden kesken purkamaan päivää ja sain palautteeni. Ensimmäisenä ihmetyksen aiheena oli kuin nopeasti ja sujuvasti päivä olikaan mennyt. Suurin syy siihen varmasti oli se, että olin tarkasti suunnitellut missä järjestyksessä teen mitäkin ja aikataulutus oli sujuvaa. Näin se on itsellekin helpompaa kun ei turhia tarvitse säädellä ja miettiä.

Valvojalla ei ollut mitään huomautettavaa päivästä ja kiitosten saattelemana pääsin odottamaan kolmikannan päätöstä. Noin kolmen viikon sisällä minulle ilmoitettiin näyttötutkinnon läpäisystä.



Oppisopimusopiskelijan työsuhde päättyy valmistumiseen. Minun onnekseni sain jatkaa tutussa työympäristössä vakituista työtäni ihanien työkavereiden kanssa. Klinikan rutiinit ja käytännöt ovat jo minulle tuttuja, muttei oppiminen lopu valmistumiseen. Ala on aika hektinen ja  tieto lisääntyy koko ajan. Vanhoihin kaavoihin ei parane kangistua.

Itselläni on koko ajan suurempi halu syventää tietoani ja oppia lisää varsinkin eläinlääkäreiltä. Onhan minulla kuitenkin selkeä tavoite. Kaikki lääkärimme ovat hyvin kannustavia ja opettavaisia "kun sinusta tulee eläinlääkäri"-asenteella. Hyvin monesti anestesian valvonnan lomassa keskustellaan miksi mikäkin kudos ommellaan tietyllä langalla tai miten virtsarakon sulkeminen eroaa vaikkapa  linea albasta. Jälleen aivoni imevät tietoa ja janoan oppia käytännössä asioita joita varmasti tulen tarvitsemaan työssäni eläinlääkärinä joskus.



Tässä harjoittelen sulkemaan tulehtunutta kohtua joka poistettiin kissalta.

Mielestäni ala sopii hyvin reippaille ja toimeliaille ihmisille. Tämä ei tosiaankaan ole vain koiranpentujen rapsuttelua, vaan vastuullista toimimista stressaavissa olosuhteissa.

2 kommenttia:

Cecilia Wulff kirjoitti...

Moi!

Olen miettinyt jos opiskelisin ehkä klinikkaeläinhoitajaksi, mutta en ole asiasta varma jos pitää ommella myös kiinni paikkoja. Tottuuko siihen? Olen miettinyt myös oppisopimuksella oppiminen, koska olen tähän mennessä aina ollut vain koulussa ja sit mennyt harjoittelu jaksolle. Eläimistä olen jo kovin kiinnostunut. Oliko sulla jotain mikä oli todella vaikeata tai semmoista mitä luulet että olisi vaikeaa alalle suuntautuville? Voiko selviytyä opinnoista vaikka suomenkieli ei olisi äidinkieli, mutta tosi vahva kieli? Minkä koulun kautta sait teoriatunnit? Itselläni on mielessään Amiedu, koska asun Vantaalla. Miten pitkä on opinnot ja millaisen palkan saa ennen valmistumista?

Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä!

Ronja kirjoitti...

Hei!
Klinikkaeläinhoitaja ei ompele mitään. Toki "verta ja suolenpätkiä" täytyy kestää, koska olet leikkauksissa anestesianvaljoja ja joskus steriili avustaja (eli kosket muun muassa suoliin, munasarjoihin yms.) Minä olen ommellut kuolleita kudoksia, koska haaveilen eläinlääkärin ammatista ja olen vähän niinkuin harjoitellut jo. :)

Oppisopimus opiskelua voin suositella, itse sain teoriatunnit Amiedusta. Kieli tuskin on ongelma jos ymmärrät hyvin alan sanastoa :)

Opinnot kestävät 1,5-2 vuotta ja palkkatasossa on huimia eroja! Olen kuullut että ne vaihtelevat pk-seudulla noin 700-1500€ välillä per kuukausi. Rikastumaan tässä ammatissa ei pääse valmistumisen jälkeenkään.

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?