28.3.2017

Tarkkikurssin aloitus


Meillä on nyt kaksi tarkkikurssin harjoituskertaa takana ja ajatukset ovat selkeytyneet monen asian suhteen. Ihan ensimmäisellä kerralla pidimme vain ohjaajien kesken reilun tunnin mittaisen tapaamisen ja lähdimme käsittelemään ongelmia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi. Tuntui aika lohduttavalta taas jakaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ryhmämme on todella kirjava, sillä meidän lisäksi joukkoon mahtuu yliriehakas staffimix, herkästi räksyttävä cottoni, sekä pelokkaasti käyttäytyävä rescue.

Kurssin avainasioita ovat pelkojen siedättäminen, ei-toivotun käytöksen korvaaminen toivotulla ja itsetunnon nostatus. Vaikka Roki antaa välillä tulla haukkua koko rahan edestä häntä tötteröllä ja niskakarvat pystyssä (voisi vaikuttaa pelottavalta jonkun mielestä) niin itsetunnon nostaminen on kyllä sille tarpeen noissa tilanteissa.

Niinpä lähdemme nyt liikkeelle vastaehdollistamisella. Tätä olen työstänyt Rokin kanssa jo ennen kurssia ja selkeästi homman juoni on ollut koiralla hallussa jo pitkään. Ainoana ongelmana yksin treenatessani minulla on ympäristö. Tilanteet ovat joko liian yllättäviä siten että ei-toivottu käytös pääsee purkautumaan tai niin kaukaisia ja helppoja, etten pääse etenemään kunnolla.  Niinpä olen pitänyt Rokia töissä mukana miltein päivittäin ja treenannut 10-20 min työmatkoilla hihnakäytöstä. Siellä me ollaan menty ihmisten seassa Myyrmäen raitilla ja naksuteltu vaan. Ihan vain siitä, että koira katsoo rauhallisesti esimerkiksi ohi juoksevia lapsia tai jotakin muovipussia joka lentää tuulessa. Kehitys on ollut todella nopeaa ja Roki hoksannut hyvin, että rauhallinen katsominen on paljon palkitsevampaa kuin haukkuminen. Jos näissä tilanteissa on alkanut haukkumaan, olen joko odottanut ihan hetken tai mennyt seisomaan pelottavan asian väliin. Joskus myös heittänyt vaan namia maahan. Olen yrittänyt muistaa vain kurssin perusteista lauseen "Vastaehdollistaminen on hidasta ja se tehdään varoen, koska koiran ärsykekynnys ei saa ylittyä. Se on kuitenkin tehokas menetelmä"



Toinen työnalla oleva harjoitus on luopuminen. Haluan yleistää ja vahvistaa Rokin luopumista sille tasolle, että se toimii meillä arjessa hyvänä työkaluna. Tällä hetkellä harjoitus on siinä vaiheessa, että koira osaa vältellä houkuttavaa asiaa minun kädessäni ja siitä vapautan sen sitten palkalle. Kurssilta sain hyvän vinkin myös ihan vaistonvaraiseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi ohitustilanteissa Kamu on hyvin tomerana menossa aina merkkaamaan puskia varsinkin jos ohitettava tyyppi on ollut joku haastava. Tätä voisi hyvin siis käyttää palkkiona luopumisesta, eli kun koira on ohitettu ja oma koira on remmi löysällä ja vaikkapa tarjoaa kontaktia, voi sen palkinnoksi vapauttaa haistelemaan puskaa ja merkkaamaan. Joissakin tilanteissa jokin vaistonvarainen toiminta voi olla palkitsevampaa kuin lelu tai nami.

Eilen olimme sitten ensimmäistä kertaa kurssilla koirien kanssa. Sisääntulo halliin oli huolellisesti suunniteltu ja toteutui yhtä hyvin. Jokainen tarkkilainen otettiin sisään yksitellen eikä kouluttaja huomioinut koiraa millään tavalla. Kylki koiraan päin vain ohjasi sisälle ja kertoi oman paikan kullekkin. Roki ja minä saimme sermien takaa paikan jossa yksi seinä oli isoa peiliä. Ensimmäinen haukkurähräyskatastrofi vedettiin sitten heti oma peilikuva nähdessään.

Jokainen kurssilainen oli siis hallissa omalla paikallaan ja näköyhteys muihin koiriin oli estetty. Tottakai kaikki äänet ja toisten koirien hajut tulvivat joka puolelta. Rokin oli hyvin vaikea keskittyä aluksi muuhun kuin pyörimiseen ja haukunpurkauksiin. Kaikista pahinta nuorelle miehelle tuntui olevan ihmisten ylävartalot, jotka näkyivät sermien takaa. Varsinkin vastapäisen sermin takana oleva pipopäinen mies tuotti meille haastetta.

Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana saimme aikaan aikamoiset kuolavaahtovanat suupieliin ja läähätyksen määrä oli melkoinen. Sitten aloimme pelailemaan älypelejä. Tämän harjoituksen tarkoituksena oli vain saada koiran keskittymistä ja mielenkiintoa johonkin muuhun. Rokin ensimmäinen peli oli pyöritettävä lauta, jonka koloista löytyi namia. Siinä vaiheessa kun Roki sai uuden tehtävän, vieläpä nenähommia, alkoi tapahtua. Koiran keho alkoi rentoutua ja se kävi jopa juomassa vähän. Pystyttiin ottamaan kontaktia ja muutamia sivulletuloja. Kouluttaja kävikin sanomassa, ettei koulutuksessa tai oikea-aikaisessa palkkaamisessa ole meidän kohdalla mitään ongelmaa. Täytyy vaan saada toistoja ja oikeaa käytöstä tilanteisiin. 


Kerran vaihdoimme vielä peliä ja saimme sellaisen legopalikka hässäkän. Piilottelin sinne palikoiden väliin nameja ja Roki pääsi etsimään niitä. Tässä vaiheessa haukkuminen oli jäänyt miltein kokonaan pois ja loppujen lopuksi päätin ottaa rauhoittumista pelin lomassa. Koira oli jo niin väsynyt että se näytti olevan helpottunut päästessään köllöttämään viereeni rapsuteltavaksi. Useampaan otteeseen se laittoi ihan lonkka-asentoon ja piti päätään kallellaan maassa. Siinä silittelin sitä rauhallisesti ja syöttelin namia. Tässä vaiheessa koko hallissa alkoi olla jo aika seesteinen tunnelma ja kouluttaja ehdotti lopettamista tällaiseen mielentilaan. Siitä sitten jokainen pääsi taas yksitellen kotimatkalle, eikä tässä vaiheessa Rokikaan enää reagoinut muiden haukkumiseen. Huippua!

***
 P.S Näitä pentukuvia ripottelin tänne joukkoon ihan tarkoituksella. Ensi kesä/syksy voi olla jälleen pennuntuoksuinen, mutta siitä lisää tuonnempana. ;)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?