9.3.2017

Nose workin möllikoe



On kyllä niin mieltäylentävä fiilis! Saavuttiin Rokin kanssa juuri kotiin Nose workin möllikokeesta. Olin toden teolla päättänyt tarttua härkää sarvista ja mennä kohti haasteita. Pitkän aikaa vellonut "En osaa en pysty ei koskaan"-fiilis sai minut miltein perumaan koko homman viime metreillä, mutta nyt olen erittäin tyytyväinen että lähdin rohkeasti yrittämään.

Ilmoitin siis Rokin hetken mielijohteesta hyvin menneen treenin jälkeen möllikokeeseen. Kouluttaja joka toimi kokeessa tuomarina oli meille ennestään tuttu ja oli jotenkin helpottavaa mennä hänen järjestämään harjoitukseen kun pystyi itse olemaan rento. Olimme jo alkuun sopineet, että Roki pääsee tällaisena "ongelmanuorena" suorittamaan osuutensa viimeisenä mahdollisimman vähillä häiriöillä. Katsoisimme yhdessä meille helpon kulkureitin agilitykenttien ohi, jottei koira nostaisi kierroksia ennen suoritusta. Tällaisen ennakko järjestelyn takia sain itseni tsempattua rennolle mielelle ja se varmasti oli yksi tärkeimmistä asioista.

Hallille tultuamme kävin ilmoittamassa koiran mukaan ensin ihan yksikseni ja sen jälkeen vasta menin ottamaan koiraa autosta. Olimme käyneet aiemminkin paikanpäällä ja viime kerran stressimielentila ja haukkuherkkyys vähän kummitteli mielessäni mutta päätin olla ajattelematta sitä sen enempää. Lähdettiin autolta rennosti hallille ja palkkasin hyvästä hihnakäytöksestä kanan kivipiiroilla. Heti hallin ovella meitä olikin vastassa toinen koira ja jouduimme ohittamaan sen aivan napit vastakkain, jopa pysähtyen ensin. Sanoin Rokille "odota" ja annoin heti palkan. Sanaakaan sanomatta koira kulki vierelläni ja pääsimme sisälle halliin jossa oli sitten muutama muu koira treenailemassa. Olin heti hyvällä tuulella ja se näköjään tarttui koiraankin kun tepasteli häntäheiluen mukanani kilpailualueelle.



Laatikkoetsinnässä olikin meille ihan tuntemattomia isoja jugurttipurkkeja ja sitten muutama pahvilaatikko. Roki lähti suurella innolla etsimään ja olisi halunnut laajentaa aluetta myös tutkien sohvat jotka olivat alueen reunoilla. Tässä ilmaisua ei tullut mutta koira merkkasi oikean hajun hyvin. Jopa minä huomasin sen mutta emmin jotenkin asiaa. Alue oli kyllä todellakin meille haasteellinen, sillä purkkeja oli todella paljon, ympäristö oli suuri häiriö ja meitä ennen radalla oli ollut kymmenen koiraa. Olin todella tyytyväinen tähän suoritukseen.

Sitten saimme vähän palautetta ennen sisäetsintään siirtymistä. Tässä kohtaa olin todella yllättynyt Rokin tarjotessa minulle rauhoittumista kun keskustelimme kouluttajan kanssa. Aivan loistavaa!

Sisäetsintä oli toimistohuoneessa, jossa oli paljon erilaisia tavaroita, muun muassa nurkassa koiran metallihäkki jossa oli todella hyvät hajut. Jonkin aikaa pyörittyään ja haisteltuaan Roki meni kaksi kertaa yhden tietyn kohdan ohi hieman tarkkaavaisempana. Mietin jo hajun sijaintia kyseiseen nurkaan mutten kerennyt sanoa mitään kun koira jo ilmaisi työkalulaatikon minulle maaten. Aivan mieletöntä, sillä emme ole vielä harjoitelleet noin vaikeita piiloja. Haju oli siis kannen alla ja tuli vain pienestä raosta koiran nenään. Todella tarkka ilmaisu juuri siihen pienen luukun reunaan.

Vaikka ilmaisua ei ekalla kierroksella tullut ja meidän aikarajat ylittyivät olen ihan supertyytyväinen. Ensinnäkin siihen, että koira käyttäytyi niin hyvin ja pystyi työskentelemään. Pitkään on meillä ollut sellainen ongelma ilmoilla, että reaktiivisuus eri asioihin vie täysin kyvyn työskennellä ajatuksen kanssa. Meno on näyttänyt lähinnä päättömän kanan lennolta kun Roki on painanut aivot narikassa menemään heti jos hänellä on liikaa häiriöitä ympärillään. Se yhdistettynä helposti turhautuvaan ohjaajaan on aikamoinen soppa jo valmiiksi. Tällä kertaa ylitimme itsemme ja saatiin kauankaivattuja onnistumisia. Tästä on hyvä jatkaa ja tarkkikurssikin alkaa pian, kyllä minä tästä vielä koiran teen.



0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?