30.1.2017

Jälleen jalaksilla























Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin ajelemaan Juankoskelle. Ajatuksena oli päästä pitkästä aikaa reen jalaksille ja testaamaan mitä Roki tuumisi saadessaan valjaat ylleen ensimmäistä kertaa elämässään. Kamu on aikoinaan oppinut vetämään ihan oikean valjakon kanssa ja toimii hyvin myös johdossa, joten luotin vanhaan ystävään tällä kertaa sata prosenttisesti.

Perjantaina vielä valoisan aikaan jäälle ehdittyäni valjastin koirat ja lähdin matkaan. Oma rekeni on laitettu talviteloille noin kolme vuotta sitten ja niillä sijoillaan se on edelleen. Onneksi äitillä oli vanha reki, joka pienellä puhdistuksella oli täysin ajokuntoinen. Kamu ja Roki saivat juosta nyt vierekkäin. Hieman Roki oli aluksi sekaisin, että mitä tässä tapahtuu, mutta reippaasti se sitten juoksi Kamun rinnalla. Käännöksissä juniori tahtoi puskea liikaa Kamua vasten koska ei oikein tiennyt mihin suuntaan oltiin menossa. Ongelma kuitenkin ratkesi sillä, että lyhensin Rokin liinaa hieman, jolloin sen oli helpompi seurata Kamua.























Kaikesta taas innostuneena ajelin lauantaina jäällä jopa kaksi kertaa. Ystävällinen vanha mies teki minulle tuoreet urat kunnon työkelkalla, joten mikäpäs siinä huristellessa. Toiselle reissulle otin mukaan vahvistuksena äitin nuoren saksanpaimenkoiran, joka pääsi Rokin kanssa taakse. Vaikka nuoriso oli juuri aloittanut kyseisen harrastuksen, ei sitä juuri huomannut kun niin hienosti vetivät edellä juoksevaa Kamua seuraten.

Täällä etelässäkin olisi tällä hetkellä vielä lunta, muttei oikein suotuisia reittejä koirilla ajamiseen. Rakastan ihan täydestä sydämestäni tätä lajia ja todellakin toivon vielä joskus asuvani sellaisessa paikassa, josta voi omasta pihasta lähteä reellä huristelemaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?