31.12.2016

Vuosi 2016



Vuosi 2016 ei niinkään ollut kovin tuloksellinen ajatellen harrastamiamme lajeja. Se oli aika raskas, uuvuttava ja kasvattava vuosi monellakin tapaa. Oma panostukseni koiriin ei ollut aivan sitä normaalia, sillä useamman kuukauden ajan pääsykokeeseen lukeminen verotti aikaa ja jaksamistani paljon. Lukeminen jatkuu myös tulevallekin vuodelle (ja varmaan hamaan tulevaisuuteen) asti, joten asiaan on vain sopeuduttava.

Rokin ja minun suhteen vuosi on ollut myös todella kasvattava. Minulla on käsissäni koira, joka on niin erilainen ja eritavoin toimiva mihin olen aiemmin koskaan tottunut. Haastava koira monella tavalla. Olemme painineen reaktiivisuuden, ääntelyn, kovuuden ja pehmeyden rajamailla. Välillä olin jo niin lopen umpikujassa, että ajattelin jo luovuttavani. En tosiaankaan ajatellut minkäänlaisia tavotteita meille, sillä olin sitä mieltä etten koskaan olisi Rokille sellainen koiranohjaaja, joka pystyisi hallitsemaan sitä.

Syksyn mittaan koiran (hieman) varttuessa jonkinlainen rauhoittuminen alkoi näkymään ja minä sain aivan uutta toivoa. Muutaman mutkan kautta oivalsin hajutyöskentelyn saloja ja kiinnostuin niistä tosissani. Sitten kuvioihin tuli vielä Johannan yksityistunnit. Tällä hetkellä nämä asiat tuntuvat ratkaisunavaimilta! Minulla oli vihdoin työkaluja lähteä tekemään tästä koirasta sellaista mitä haluan työskentelymme ja arkemme olevan. Vaikka tie on pitkä ja kivisempi mitä Kamun kanssa, se on kuitenkin mahdollista. Kaikki on vain minusta ja minun jaksamisestani kiinni.


Suuresta kilpailuinnostani huolimatta sain hillittyä itseniä keskittymään sen kivijalan rakentamiseen kiirehtimisen sijaan. Tiedän sen, että olisin saanut Rokin liikkeiden puolesta kisavalmiiksi jo vuodelle 2016, mutta mieli ja meidän yhteistyö ei ole siinä kunnossa vielä. En tiedä onko vielä pitkään aikaan tokon suhteen, mutta ainakin sen tiedän, että tämän koiran henkinen kehittyminen vie aikaa ja sen täytyy olla oikeasti valmis kisaamaan. Meillä ei ole kiire mihinkään.

Jos jätämmme henkisenpuolen tarkastelun sikseen ja mietin mitä "tuloksellista" Rokin kanssa saavutettiin niin suurimpana riemunaiheena minulle mieleen tulee nosework, hajuerottelu ja mejä. Minulla on hieno koira joka on kuin luotu käyttämään nenäänsä. Se on oppinut hienosti jo etsimään hajulähteen perusteella, ilmaisemaan ja toimii myös metsäjäljellä. Aivan loistavaa!

Tämän kaiken keskellä ei pidä unohtaa terveydellisiä ja ulkomuodollisia asioita. Roki on terveydeltään täysin priima koira ja näyttelykehissäkin sillä on mennyt hyvin. Kävimme kolmessa virallisessa näyttelyssä viime vuonna ja jokaisesta näyttelystä kotiintuomisena saimme hienot arvostelut ja muutaman ruusukkeen. Roki sai kaksi varasertiä, yhden sertin ja oli kerran myös rotunsa paras.

Kuva Maarit Alanen

Poden edelleen huonoa omatuntoa siitä, että Kamun vuosi on ollut vähän varjoon jäämistä. Roki on vienyt minulta energiaa niin paljon, etten ole juurikaan jaksanut panostaa Kamuun. Kamun vuosi on ollut minun mielestäni aika kotikoiran vuosi. Paljon kotona, lenkillä ja maalla mukana silloin tällöin. Vähän tokoa mielenvirkisteeksi ja hajujuttuja samalla kun nuoremman kanssa ollaan niitä harjoiteltu. Kaikki tämä on sopinut Kamulle mainiosti ja olenkin huomannut kuinka mukavuudenhaluinen siitä on tullut. En suostu myöntämään että se on ikääntyvän koiran viisastumista, mutta tosiaan nykyisin se ei enää tee turhia juttuja omasta mielestään.

Kaikista hienointa vuonna 2016 oli Kamun ja Giran pentujen syntyminen. Olin odottanut niin kauan jälkikasvua koiralleni ja viimein sellainen mieleinen yhdistelmä onnistui. Olen niin onnellinen siitä, että Oili on pitänyt minut niin tiiviisti mukana näkemässä ja kuulemassa pentujen kasvua ja kehittymistä. Yhden pennun asuinpaikan johdosta olen tietysti päässyt aika tiiviisti näkemään ihan treenitilanteissakin mihin näistä lapsista on ja en voisi olla tyytyväisempi. Pentueella on eväät edetä pitkälle harrastuksissaan. Sydäntä lämmittävää on myös kaikkien kultaiset ja ihmisiä ylitsevuotavasti rakastavat luonteet. 



Kiitos Oilille siis kaikista pentutapaamisista ja jakamistasi asioista kuluneen vuoden aikana!



 

Toivon koirilleni yhtä hyvää terveyttä myös ensi vuodelle ja lupaan olla aktiivisempi koiranomistaja. Tiedän, ettei koiran hyvinvointia mitata tehtyjen asioiden listalla tai millään tuloksilla, mutta ne ovat itselleni kuitenkin suuria asioita. Nautin harrastamisesta ja uusien asioiden opettamisesta koirilleni, joten uskon ainakin kevään jälkeen saavani taas uutta intoa perusarjen rinnalle. 



Hyvää alkavaa vuotta kaikille blogin lukijoille ja meidän yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet mukana tässä harrastuksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?