15.11.2016

Nenätyöskentelyllä pääkoppa kuosiin?























Ensimmäisenä minun on kehuttava taas Kamun jälkikasvun kasvamista ja kehittymistä kohti aikuisuutta. Viime viikonloppuna kolme pennuista olivat Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä, joka oli pennuille ensimmäinen virallinen näyttely. Mukana menossa olivat Ice, Lili ja Kide. Niro poika ei ilmottautumisesta huolimatta päässyt jalan nyrjähdyksen vuoksi osallistumaan.

Molempina päivinä pentukatras esiintyi hännät heiluen ja avoimin mielin. Minulle se on jo näyttelyn tärkein asia, mutta tulokset olivat myös hurjan hienoja ja arvotelut lämmittivät mieltä.

Lauantain tulokset:
Devoted One’s Bunch Of Love “Kide” JUN EH JUK4
Devoted One’s Brilliant Ice “Ice” JUN ERI JUK3
Devoted One’s Be My Miracle “Lili” JUN ERI JUK3

Sunnuntaina tuomarin pöydän takana istui Laurent Pichard Sveitsistä, valkkareiden kotomaasta. Devoted One`s pennut olivat taas iskussa ja tällä kertaa hurmasivat tuomarin saaden kaikki erittäin hyvät tulokset ja arvostelut.  Kaiken kruunasi vielä Oilin ROP-kasvattaja titteli samalle päivälle.

Devoted One’s Bunch Of Love “Kide” JUN ERI JUK1, SA, PN4
Devoted One’s Brilliant Ice “Ice” JUN ERI JUK1, SA
Devoted One’s Be My Miracle “Lili” JUN EH JUK3



Valtavasti onnea kaikille ja kiitos että teette pentujen kanssa niin paljon kaikenlaista!

___________________________



Sitten pääsemme oman kauhukakaran kuulumisiin. Rokin kanssa olen toteuttanut kouluttajan meille antamia oppeja niin sisällä kuin ulkona. Välillä ollaan menty vuoristorataa tulosten suhteen, sillä vähän aikaa sitten minusta tuntui taas, että alamäki oli jyrkkä. Tuli tuhoilua ja kaikenlaista muuta pientä kivaa perushaasteidemme ohella. Huomasin, että koira kävi ylikierroksilla mitä enemmän sen kanssa touhusin.

Otettiin taas vähän mietintätaukoa ja tein pelkästään rauhoittumista. Sisällä levittelin Rokia kiihdyttäviä juttuja (noutokapulat, pallot, lelut yms) pitkin lattioita ja treenasin vain mielentiloja. Yllä on videonpätkä kyseisestä harjoittelusta.

Tällä viikolla Roki on päässyt mukaan töihin. Katselemaan portin takaa tai häkistä klinikan menoa. On paljon koiria, ääniä ja ihmisiä. Hauskintahan tässä oli taas huomata, että koira on kuin syntynyt noihin olosuhteisiin. Siellä se vetää sikeitä kaiken hälinän keskellä ja kääntää kylkeä kun joku vieras koira räksyttää sille. Uskomaton sesse.

Klinikkapäivien jälkeen olen vielä tehnyt Rokille nosejuttuja töiden jälkeen. Yksikin päivä tehtiin työpaikan takatiloissa olevassa hallissa etsintää kun työkaveri kulkee ohi kolmen koiransa kanssa. Roki keskeytti hommat siksi aikaa kun katsoi koiralauman ohitusta ja jatkoi tomerana hommiaan heti koirien kadottua näköpiiristä. Uskomaton tilanne. Jos tämä olisi tapahtunut kotona rappukäytävässä, olisi vastaanotto ollut taatusti toinen.

Nenätyöskentelyä ollaan nyt jatkettu kotonakin ja koira on kehittynyt piilojen vaikeutuessa huomattavasti. Työskentelymoodi on selkeytynyt ja koiran lukeminen helpottuu kerta kerralta enemmän. Tämä on ainut tekeminen tällä hetkellä, jossa minulla on rauhallinen, mutta iloisesti työskentelevä koira. Se ei piippaa eikä hauku.

Luulen, että tämän "mielenhallinta"-prosessin aikana Rokille parasta puuhaa onkin nimenomaan nenänkäyttö, joka väsyttää koiraa ja saa sen keskittymään tarkoin. Näin jatketaan  ja katsotaan kuinka meidän käy.

Alla huonolaatuinen video, joka sisältää pieniä tokojuttuja ja rauhoittumista ulkotreeneissä.



0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?