6.6.2016

Jälkiä jättämättä

Kaksi väsynyttä jäljestäjää esineruudun ja jäljen ajamisen jälkeen. 

Esa K Viitalan Etsintäkoira kirjan pariin uppoutuneena jälki-innostukseni alkoi taas muutama päivä sitten nostaa päätään. Tällä kertaa lähdin etsimään sopivaa maastoa jalkaisin. Jonkin aikaa rämpiessämme punkkien seassa heinikossa saavuimme ihan kivalle pienelle metsä-alueelle jonne tallasin molemmille pojille jäljet ja esineruudun. Viime kerrasta metsäjäljellä olikin kulunut aikaa jo hävettävän pitkään, joten kulmia en lähtenyt edes Kamulle tallaamaan. Jälki sisälsi viisi esinettä ja loivia käännöksiä.

Molempien jäljellä oli käytössä Naturis Fresh Meat koiran herkkumakkara, jonka saa niin kivasti pilkottua juuri treeneihin sopivaksi. Tälläkään kertaa herkku ei meitä pettänyt toiminnallisuudellaan. 

Kuva © TopDog
 
Jäljellä molemmat koirat tohelsivat ihan kiitettävästi. Tämä oli Rokille ensimmäinen jäljestyskerta metsässä ja tein tarkoituksella jäljestä kovin namirikkaan. Ilmeisesti se oli virhe. Olin ajatellut että ahneella koiralla mielenkiinto säilyy hyvin kun jäljellä on miltein joka askeleella herkkua, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Ajottain Roki motivoitui haistelemaan maasta löytyvää jälkeä, mutta herkut eivät selvästi nyt olleet se The Juttu. Koira oli ehkä hieman hukassa. Näin jälikäteen kun asiaa mietin tarkemmin niin seuraavalle jäljelle lähdetään suurempien haasteiden kera. Palkkaa paljon harvemmin jotta motivaatio nenänkäyttöön syttyy. Nyt tuli kaikki Rokille hieman liian helpolla ja mielenkiinto lopahti heti alkumetreillä.

Kamun kanssa ongelmana jäljellä oli liian kova vauhti. Koira meni hyvin nenä maassa mutta huolimattomuutta ilmeni kiireen takia. Itse jäljen ajaminen motivoi koiraa enemmän kuin esineiden ilmaisu. Neljä esinettä viidestä kuitenkin nousi, mutta kahdella kepillä jouduin hidastamaan koiran tahtia jotta antaisi oikean ilmaisun. Yhdellä kepillä huomasin miten Kamu haistoi sitä mutta jatkoi kuitenkin jäljen parissa. Hidastin menoa liinasta ja samantien koira tajusi että keppi oli unohtunut. Olen jo ottanut loppupalkan pois jäljen päästä ja nyt meinaan siirtyä kokonaan palkattomaan jälkeen. Ainoastaan esineeltä palkkaus, josko saadaan tahtia hitaammaksi ja tarkkuutta parannettua.
 

Esineruutu onnistui tänään hyvin. Kamu oli niin elementissään kun pääsi juoksemaan pitkin ruutua esineiden toivossa. Ensimmäiset kolme esinettä olivat helpohkot ja kaksi vaati jo hieman enemmän. Ruudun koko oli nyt hieman virallista pienempi hankalan maaston vuoksi, mutta eiköhän me päästä vielä virallisissakin mitoissa harjoittelemaan.

Rokille tämäkin harjoitus oli ensimmäinen kerta. Olen aiemmin opettanut koirat aina apuohjaajan kanssa etsimään esineet. Ohjaajan luota irtoaminen on kaiken A ja O alusta lähtien. Etsimiseen motivoitunut koira on itsenäinen työskentelijä eikä mikään jaloissapyöriä. Niinpä apuohjaajan hetsauksella on aina saatu koiralle hyvä draivi ja vauhti esineelle. Kamu on aikoinaan opetettu tekniikalla jossa olen itse ollut pitämässä koiraa kiinni kun apuohjaaja käy heiluttamassa esinettä ruudussa ja nostattaen koiran intoa. Siitä sitten pikkuhiljaa apuohjaaja on häipynyt pois ja lopuksi vaan näyttänyt kerran esineen.

Kyseinen tyyli sopi Kamulle hyvin silloin nuorena koirana. Se oppi nopeasti irtoamaan ja otti nenän käyttöön hyvin. Kefelle taas esineruudun kompastuskivi oli itsenäinen työskentely ja asineiden suuhun ottaminen. Niinpä mustin kanssa opeteltiin kävelemään ruudussa ja palkkaamaan esineiden pongaamisesta. Äkkiä koiran rohkeus ja itsevarmuus kasvoi ja esineruutu saatiin toiminaan.

Roki on nyt kolmas koira jonka opetan etsimään esineitä. Ajattelin sen näiden kahden edeltäjän keskiarvoksi. Tarpeeksi rohkeaksi irtoamaan minusta mutta hieman nostatusta tarvitsevaksi. Niinpä lähdin liikkeelle kolmella esineellä. Koira sivulle ja paikalla-oloon ruudun keskilinjalle. Itse menin ruutuun ja hetsasin vähän esineillä ja jätin ne sikseen. Palasin koiran viereen ja lähetin sen mahdollisimman nopeasti käsimerkillä ruutuun. Roki irtosi hyvin mutta kolme esinettä olikin huono juttu. Yritin maksimoida koiran innon irrota esineille mutta nyt sille tulikin valinnanvaikeus. Se merkkasi kaikki esineet ja poimi ne suuhunsa ja sylkäsi heti kun kehuin sitä. Niinpä palasin lähtöruutuun ja vein vain yhden esineen kerrallaan. Tämä selvensi koiraa huomattavasti ja se irtosi hyvin luotani esineelle. Pääsin klikkaamaan heti esineen nostamisesta ja sain koiran tuomaan hyvin esineen miltein luokseni asti. Tässä vaiheessa en vielä vaadi täydellistä luovuttamista vaan intoa tuoda esine heti sen löydettyä minulle.

Muutaman toiston jälkeen koira hoksasi homman niin hyvin, että sain jo vähän piilotettua esinettä. Vauhti ja into pysyivät silti hienosti yllä vaikka vähän piti nenääkin käyttää.

1 kommenttia:

Nea Lindvall kirjoitti...

Tuo naturiksen makkara on kyllä taivaan lahja! :D

www.tottethehavanese.blogspot.fi
www.paronithedutchie.blogspot.fi

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?