26.5.2016

Koirien loishäätölääkitys - Tutkia vai lääkitä?


Suomalaisten koirien loishäätölääkinnän määrät ovat vaihtelevia. Ihmiset madottavat lemmikkejään  noin yhdestä neljään kertaan vuodessa ja keskimäärin suomalaisista kotikoirista noin kuudella prosentilla on loistartunta. Pieneläimillä sisäloisten lääkeresistenssiä ei vielä esiinny, mutta hevospuolella tämä on koettu jo ongelmana. Resistenssin kehittyminen on kuitenkin mahdollista, ja siksi matolääkkeitä tulisi käyttää harkiten.

Koirien sisäloiskontrolli on perustunut säännöllisiin loishäätöihin eli "matokuureihin" ilman tarkempaa tietoa loislajien esiintyvyydestä koiran elinympäristössä tai ulostenäytetutkimuksia loishäätötarpeen toteamiseksi. Näin menetellen suurta osaa erityisesti aikuisista koirista lääkitään todennäköisesti turhaan. Aikuisten koirien sisäloishäätötarvetta kannattaa arvioida ulostenäytteen avulla. Ulostetutkimuksessa todetaan koiran erittämät madon munat ja tunnistetaan loislajit. Lääkitys voidaan näin kohdistaa niitä loisia vastaan, joita koirassa esiintyy. Mikäli aikuisen koiran näyte on puhdas, ei sitä ole tarpeen lääkitä. 

  
Milloin ja miksi madottaa?
  • Kasvattaja madottaa ensimmäisen kerran pennut kahden viikon iässä, ja siitä eteenpäin kahden viikon välein 12 viikon ikäiseksi saakka.
  • 16 viikon ikäisille pennuille suositellaan ulostenäytteen tutkimista ja mahdollista matolääkitystä tutkimuksen tulosten mukaan. 
  • Jos aikuinenkin koira on metsästyskäytössä syksyisin, loishäätö on syytä antaa jahtikauden loputtua, koska koirat pääsevät valvomatta liikkumaan metsästykaudella laajemmalla alueella ja syömään loisia sisältäviä väli-isäntäeläimiä tai niille annetaan riistan sisäelimiä kypsentämättä.
  • Jos koira syö esimerkiksi pikkulintuja/myyriä/hiiriä tms. 
  • Säännöllinen madotus on tärkeää kantaville nartuille, sillä nartun tiineys aktivoi sen elimistössä majailevat suolinkaisen lepomuodot. Yleinen suositus on madottaa 40 tiineysvuorokauden jälkeen narttu säännöllisesti, valmisteesta riippuen jopa päivittäin aina pentujen kahden viikon ikään asti. Jos narttua ei ole loislääkitty, saavat pennut tartunnan jo kohdussa ollessaan tai imetyksen aikana. 
  • Kun madotat niin muista, ettei laajakirjoinen lääke aina ole tarpeen.

Tällä hetkellä monet koiranomistajat näkevät helpompana ja varmana tapana rutiinisti lääkitä lemmikkinsä. Ulostenäytteen tutkiminen kuitenkin maksaa jonkun parikymppiä eri klinikoilla ja "sillä rahalla" jo ostaa koiralleen sen Axilurin apteekista. Suomessa sisäloistilanne on erinomaisessa hallinnassa pieneläinpuolella ja toivoa saattaa että asia on jatkossakin näin. Siispä harkitkaa tarkkaan kuinka usein madotatte rutiinisti lemmikkejänne, sillä se kuusi prosenttia tartunnan saaneista suomalais koirista on oikeasti aika pieni määrä.  Toivottavasti ihmiset ainakin luopuisivat siitä neljä kertaa vuodessa-periaatteessa jos koira ei kuulu infektioriskiryhmään.

2 kommenttia:

  1. Minä oon sitä mieltä, että ellei eläinlääkärit laske noiden ulostetutkimusten hintoja reilusti niin tutkituttaminen ei tule koskaan Suomessa yleistymään. Koska itsekin olen sitä mieltä että helpommalla ja halvemmalla pääsee huomattavasti, kun käy ostamassa sen reilun kympin matolääkepaketin, kuin lähtee ensin varaamaan aikoja ja viemään ulostenäytteitä eläinlääkäriin. Saisi sen sitten vaikka muun käynnin ohella ilmaiseksi, niin ainakin itse hyödyntäisin tätä Lunaa vuosirokotuksilla käyttäessäni.

    mm. Vetcare itseasiassa suositteleekin nykyään että jos ulostetutkimuksia EI tehdä, pitäisi koira madottaa 4 kertaa vuodessa. Suurimmalla osalla koirista on itseasiassa vastutuskykyä loisia vastaan, joita on ylipäätään turha madottaa ja ne koirat joilla tätä vastustuskykyä ei ole, on 2 kertaa vuodessa madotus liian vähän. (Lisää tietoa asiasta: http://lemmikinkotiapteekki.fi/tietoiskut/madottaa-vaiko-eiko-madottaa)

    Toi laajakirjoisuus on toinen samanlainen asia suomalaisilla, jotenkin ihmiset tuntuvat pääsevän helpommalla kun ostavat suoraan sen mahdollisimman laajakirjoisen matolääkkeen, jopa koiralle joka kulkee aina vaan kaupungin kaduilla hihnalenkeillä, ei käy koirapuistoissa ja muutenkin muut koirakohtaamiset on vähäisiä. Tämän olen huomannut nyt tässä pari vuotta farmaseuttina työskennellessäni, että vaikka kuinka yritän selittää että Suomen oloissa se kapeakirjoinen on yleensä riittävä lääke ja samalla vähentäisi sitä resistenssiriskin kehittymistä, niin siitä huolimatta ihmiset ostavat sen laajakirjoisemman... tai sitten mun myyntipuheet vaan kusee. :D Ymmärrän kyllä ulkomailla matkustelevat, metsästys- tai paljon luonnossa vapaana kulkevat koirat jotka oikeasti saattavat syödä kaiken mikä ei karkuun juokse, että tällaisillä käytetään niitä laajakirjoisempia.

    http://redmysterywithpaws.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Minä olen antanut sisäloishäädön korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, olen vain kerran nähnyt matoja tulevan ulos ja siitäkin on 15 vuotta. Näytteitä ei ole koskaan otettu, mutta ei niitä matoja kyllä ongelmaksikaan ole ollut (voihan niitä olla, vaikkei niitä näe). Monet kasvattajat antavat pennuille kuurin kaksinkertaisena, joten en yhtään ihmettele resistenssin kehittymistä. Ja samaa mieltä kuin edellinen kommentoija, että tutkimuksen hinnat ovat aivan liian suuria.

    VastaaPoista

Jätäthän asiallisen kommentin?