19.5.2016

Jäljen tapaista


(Teksti kirjoitettu Maanantaina)

Sää vaikuttaa kyllä paljon ihmisen mielialaan ja innostukseen. Loppuviikon kolea keli sai aikaan sen, ettei treenaaminen juurikaan kiinnostaut. Sohvalla vilttien alla käpertyneenä katselimme elokuvia koko Lauantai illan, mutta kun Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisempana niin johan tuli minuunkin vauhtia. Äkkiä oli poikien treenireppuun sujahtanut liina, valjaat ja pari keppiä. En edes muista milloin viimeksi olinkaan tehnyt jälkeä Kamun kanssa? Siitä oli varmasti ainakin kaksi vuotta aikaa.

Pidin koiraa taas todella tyhmänä. Menimme treenaamaan nurmikentille ja ajattelin tehdä metsäjäljen sijaan jäljen nurmelle. Koska Kamu oli tehnyt metsäjälkeä noin kaksi vuotta sitten, pähkäilin itsekseni että mitenhän se ymmärtäisi että täällä treenikentäläkin voi jäljestää? Fiksuna(ko) likkana ajattelin selventää koiralle tätä asiaa vihjaamalla pk-liiveillä. Ajattelin että varmasti se muistaa homman kun näitä liivejähän ollaan käytetty vain metsässä. :D


No Kamu ei paljon liiveistä valittänyt. Se kun sai valjaat niskaan niin nenä alkoi työskennellä samantien. Nurmijäljellähän koira ei ollut mikään tarkkuustyöskentelijä vaan eteni aika suuripiirteisesti, ehkä siitä syystä että metsässä on ennen työskennellyt. Itse tiedän jäljestyksestä niin vähän, että en osaa sanoa haittaako se mitään kun kaikki neljä keppiä se minulle ilmaisi. Tehtiin yhteensä kaksi jälkeä, jossa kummassakin oli yksi 90 asteen kulma. Ensimmäinen kulma meni vähän pohtiessa mutta toinen meni jo mallikkaammin. Tuon koiran kanssa on vaan niin ihana tehdä töitä kun se on niin energinen mutta kuitenkin niin hillitty. En tiedä kuinka saisin kitkettyä tämän ennenaikaisen surkuttelun Kamun vanhenemisesta pois? Koko ajan sen juolahtaa mieleeni, ettei Kamu ole enää nuori. En tiedä mistä se johtuu, mutta Kamuhan täyttää vasta (jo) 7-vuotta. Koira on täysin terve ja kunnossa, mutta nyt viime vuosina kaikki on loksahtanut paikoilleen ja yhteistyö sujuu moitteetta. Koiran kanssa on löytänyt niin sanotusti yhteisen sävelen ja nyt alkaa jo murehtimaan että kohta se on jo vanhus.

_________________________


Eilen oltiin taas koirien kanssa Heurekalla. Mukaan tuli Kide, joka oli taas kasvanut hurjaa vauhtia. Nätti tyttö oli taas kehittynyt treenirintamallakin kivasti, sillä Sara jaksaa touhuta tytön kanssa paljon. Huomaan pennussa paljon samanlaisia luonteenpiirteitä kuin Kamussa, se on iloinen, todella reipas ja saaliista palkkautuva elohiiri. Juuri sellainen kuin pitkääkin mielestäni valkkarin olla. Pojat pääsivät taas seurustelemaan Kiden kanssa vuorotellen. Roki joutui aika pian jäähylle, koska nuoren miehen pää on nyt ilmeisen sekaisin kaikista tytöistä. Kamu otti paljon rauhallisemmin lapsukaisen kanssa ja napsittiin muutama "perhepotrettikin".

Kide tytön treenatessa meille häiriönä tehtiin taas Kamun kanssa nurmikolla jälkeä. Taas oli neljä keppiä ja yksi kulma. Pojalla oli sellainen meno päällä ettei se enää edes syönyt nameja jäljeltä vaan porhalsi suoraan kepeille ja toi ne minulle palkan toivossa.Pätevä eläin:)

Sunnuntaina matkaamme Kamun ja Kiden kanssa Nakkilaan Oilin luo, jonne tulee B-pentueesta yhteensä kuusi lapsukaista, sekä muutama aikuinenkin valkoinen Oilin ensimmäisestä pentueesta. Kamerasta on jo muistikortti tyhjennetty päivää varten. Ihana vihdoin nähdä muitakin karvalapsosia!

Alla vielä muutama kuva prinsessasta:




0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?