16.1.2016

Sydän toivoa täynnä


Olen nyt tavannut muutamia tulevien pentujen omistaja-ehdokkaita. Vaikken itse tietenkään vaikuta viime kädessä siihen minne Oili tulevat valkoiset lapset myy, on minusta hienoa, että pennunostajat ovat kiinnostuneita näkemään myös uroksen ja sen omistajan. Itse en tietenkään Saksaan asti aikoinaan lähtenyt, mutta minulle oli aivan yhtä tärkeää nähdä se geenien toinenkin periyttäjä. On mahdollista, että Kamun ja Giran pennuista ainakin yksi muuttaisi tänne aivan isukin asuinelueen lähelle. Mikäpä sen hienompaa kun päästä näkemään Kamun jälkeläisen/jälkeläisten kasvua ja kehitystä näin läheltä.

Tulevat pennun omistajat valikoituu varmasti huolella ja hyvin. Toivon kakkien pitävän yhteyttä myös minuun ja haluaisin niin kovasti nähdä lapsosia aina aika ajoin ja tutustua niiden perheisiin paremmin. Tiedän itse miten suuri rikkaus on koirankasvatuksessa ne hyvät verkostot ja ystävät, joilla on kokemusta samanlaisista asioista tai jotka käyvät läpi samoja asioita yhtaikaa.

Luotan Oilin kykyyn valita jokaiselle pennulle oikea koti aivan 100%:sti. Hän on koirankasvattaja, jolle ei ole tärkeintä vaan myydä pentuja vaan myydä ne sellaiseen kotiin joka on niille paras mahdollinen. Me molemmat toivomme varmasti hyvin paljon samoja asioita tulevalta pentueelta ja niiden tulevilta perheiltä. Tässä pätkä Oilin ajatuksia:
"Mitä siis itse mietin harrastavasta kodista?

Harrastava koti tarjoaa riittävästi virikkeitä pennulle ja myöhemmin aikuiselle koiralle, jotta se pystyy purkamaan energiaansa oikein. Sen ei tarvitse keksiä omaa kivaa ollessaan yksin. Kodissa sohvat ja muut huonekalut säilyvät helpommin ehjinä, kun pentu ei pura energiaansa niihin. Isolle rodulle, kuten valkoinenpaimenkoira, on tarjottava riittävästi liikuntaa ja ongelmia ratkottavaksi, jotta se tuntee olonsa muuna aikana levolliseksi. Oppiessaan uutta yhdessä omistajansa koira myös löytää oman paikkansa laumassa helpommin.

Harrastava koti ei tarkoita sitä, että perheen pitää uhrata jokainen hetki koiralle ja sen kanssa tekemiselle. Koira kuitenkin tarvitsee sen omankin ajan rauhoittumiselle ja levolle.


Harrastus, jota tehdään yhdessä voi olla mikä tahansa aiemmin mainitsemistani lajeista, mutta se voi myös olla hiihto, juoksu, lenkkeily, marjastus, jokin yhteinen tekeminen, josta molemmat nauttivat. Ei ole tarkoitus, että pennun kanssa tehdään hampaat irvessä töitä tähdäten kokeisiin. Suotavaa toki on tehdä yhdessä ja tähdätä niihin kokeisiinkin, jos potentiaalia siihen löytyy. Todella palkitsevaa myös on, kun tavoitteen saavuttaa.


Toivon, että jokainen koiranomistaja löytäisi sen oman harrastuksen, joka antaisi yhteiselle elämälle enemmän kuin ottaisi."

Ensi viikolla saamme toivottavasti iloisia uutisia! Kuva: Oili Nummela

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?