31.1.2016

Saako koiralle enää kasvattaa käytöstapoja?


Ajatus tästä aiheesta alkoi pyöriä päässäni loppusyksystä kun meidän herra Uhmaikäinen alkoi taas kokeilla hermojani erinäisissä asioissa. Roki on nyt keksinyt, että hihnakävely on syvältä ja hän saa rettelöidä, pomppia ja haukkua miten häntä itseään huvittaa. Koirakohtaamiset ovat tuottaneet minulle viimeaikoina harmaita hiuksia. Pennun nulikka kohdistaa katseensa vastaantuleviin koiriin ja alkaa haukkua. Välillä vähän pelokkaasti, mutta pääasiassa sellaista uhmahaukkua. Kiellosta huolimatta koira on käyttäytynyt huonosti. Ajattelin, että nyt pitää taas viedä koiraa enemmän ihmisten ilmoille, että näkee muita koiria ja niin pois päin. No, koira oli minulla mukana töissä useamman päivän jonne kuljimme ruuhka-aikaan julkisilla. Ei mitään ongelmaa, koiria oli siellä ja täällä. Töissäkin porukka (koirat) vaihtuu hyvää tahtia ja Roki vain nukkui häkissään.

Ongelma ei siis ollut siinä, etteikö koira olisi tottunut muihin koiriin. Niinpä päätin, että paneudun nyt kunnolla hihnakäytökseen. Lenkitän koirani nyt erikseen, sillä silloin minun on helpompi keskittyä vain yhteen koiraan kerrallaan. Laumassa tyhmyys tiivistyy, sillä olen huomannut Rokin haukkumisen tarttuvan Kamuun siltä osin, että tavallisesti nätisti toiset ohittava eno on Rokin haukkuessa myös sellainen jännittynyt ja täynnä miehistä voimaa.

Pohdin omaa käyttäytymistäni. Minulla oli aina Rokin kanssa naksutin ja herkut taskussa siltä varalta, että koira käyttäytyykin nätisti ja pääsen palkkaamaan sen hyvin menneestä ohituksesta. Kissan viikset! Joka kerta se haukkuminen alkoi ennen kun mitään palkkaa olisin päässyt antamaan. Huomasin jo itsekin kiristäväni hihnaa ja jännittyneeni tiedostamattani vieraan koiran nähdessäni. Ennakoin tilannetta ja viestin koiralle kehollani kohta tapahtuvan ohitustilanteen. Niinpä päätin ottaa asiaan nyt aivan toisenlaisen lähestymistavan ja lykkäsin hihnan poikaystävälleni ja sanoin, että komenna koiraa jos se haukkuu toisille koirille. Ja niin lähdin mukaan katsomaan kuinka hän asian tekee. Roki kokeili pari kertaa pomppia hihnassa ja hillua, mutta sai asiasta palautteen ja käyttäytyi hyvin. Sitten oli vuorossa koiran ohittaminen. Roki paikansi koiran katseellaan ja omassa päässäni oli jo ajatus kohta haukkuvasta koirasta. Huomasin ettei hinan toisessa päässä tapahtunut vielä mitään reaktiota. Kunnes ohittava koira oli noin 3m päässä niin Roki avasi äänihuuliaan ja ehti haukastaa kerran kovasti, jonka jälkeen poikaystäväni komensi sitä kunnolla. Aivan kun emä ottaisi pentuaan kiinni niskasta. Juniori hölmistyi täysin ja unohti haukkumisensa aivan tyystin. Koira katsoi hihnan toiseen päähän ilmeellä "Sorii isi, en se minä ollut" ja tuli nätisti sivulle, josta sai taputuksen kaulalle kehun merkiksi. Katsoessani tilannetta ulkopuolisen silmin huomasin omat virheeni. Olin valmistautunut koiran kohtaamiseen hihnaa kiristäen ja viestinyt epävarmuutta koiralle, joka reagoi tähän haukkumalla. Nyt näin miten minun pitäisi toimia, tyynen rauhallisena ja reagoida vasta sitten jos koira päättääkin tehdä jotain mitä ei saa. Ja jos taas ei tee niin kehua sitä heti.


Tänä aamuna lähdin taas aamulenkille kummankin koiran kanssa erikseen. Olin tolkuttanut itselleni rentoutta  ja miettinyt valmiiksi kuinka toimin. Olin johdonmukainen ja varma. Ensimmäinen koira nähtiin tien toisellapuolen ja Rokin katsoessa koiraa jännittyneen oloisena sanoin sille määrätietoisesti "ei". Reaktio oli hyvä, koira laski katseensa ja sai kehuja. Olimme tehneet lenkkimme jo miltein loppuun kun vastaan käveli pikkuinen koira omistajansa kanssa. Jatkoimme koiraa kohti normaalia kävelyämme ja menimme koirasta ohi rennosti. Voi sitä ilon määrää sisälläni kun juniori käveli vieressäni hihna kiristymättä ja kauniisti. Ei haukkunut eikä jännittynyt. Aivan mahtavaa, melkein halasin koiraani sitä taputellessa ja kehuessani. Tästä on niin hyvä jatkaa ja tutkia itseään lisää erilaisissa ongelmatilanteissa.

Koirillani on paljon erilaisia sääntöjä. Olen halunnut kasvattaa ne siten, että ne osaavat kunnioittaa meitä arjessa ja luottaa meihin. Kotonamme on paikkoja, jonne koirat eivät mene ja ne tietävät sen. Ne tietävät kun käsken ne omalle paikalle, ne tietävät kun sanon "ei tule" tai "odota". Monesti ihmiset ovat sanoneet että eikö se nyt kerran saa tulla pöydän alle kun syödään tai eikö se saa kerran nyt tulla tähän sohvalle? Ei saa tulla kertaakaan jos en jatkossakaan anna sen tulla. Minusta on reilua koiraakin kohtaan, että säännöt ovat yhdenmukaiset. Se ei tee koirasta yhtään sen onnettomampaa jos se ei saa nukkua sängyssämme silloin tällöin vaan päin vastoin uskon, että sen on helpompi olla kun se tietää miten asiat ovat. Koiraa ei pidä inhimillistää, mutta olen sitä mieltä, että rajat kasvatetaan niinkuin lapsellekin. Jos annat silloin tällöin periksi säännöistä, miten voit olettaa, että niitä noudatetaan?

Jatkossa yritän olla enemmän rento ja varma yhteisillä lenkeillämme koirieni kanssa, jotta ne tietävät miten tilanteissa toimia. Välillä minusta tuntuu katsellessani kaikenlaisia koiranulkoiluttajia, että ihmiset jotenkin välttelevät komentamasta koiraansa. En minä anna koirieni pissata naapurin postilaatikkon juureen vaikka se tahtoisi niin tehdä. Haluan että koirani eivät häiritse muita ja että niiden kanssa on helppoa ja sujuvaa elää.

Kuinka te kasvatatte koirianne? Onko teillä sääntöjä joista ei poiketa? Tuntuuko että koirienkin kanssa suositaan nykyisin vapaata kasvatusta? En puhu nyt temppujen kouluttamisesta, kyllä minäkin olen sitä mieltä, että koiraa koulutetaan positiivisen vahvisteen kautta. Mutta rajat olen kyllä opettanut jämäkän määrätietoisesti. Ja minusta koiralla on hyvä olla "käytöstavat". Jokainen itse määrittää miten haluaa koiransa käyttäytyvän missäkin tilanteessa ja ohjaa eläintä oikeaksi määrittämäänsä suuntaan.

Lista meidän koirien muutamista käytöstavoista:
* Koirani odottavat luvan ennen ruokansa syömistä
* Koirat eivät riehu sisällä
* Koirat eivät ole sohvalla, sängyllä tai keittiössä ihmisten syödessä
* Koirani eivät nosta koipea ulkona minne sattuu ja menevät tarpeilleen mahdollisimman syvälle pusikkoon
* Koirani odottavat oven ulkopuolella kunnes olen pyyhkinyt jalat ulkoilun jälkeen
* Koirani menevät ja tulevat autoon käskystä
* Koirani eivät hauku sisällä


21 kommenttia:

Marleena kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa. Omilla koirilla on aika paljon vapauksia, saavat mm. olla sohvalla ja sängyllä, mutta sitten on niitä asioita joissa olen ehdoton. Mielestäni vapaa kasvatus koirien parissa on iso tekijä koirien pahoinvoinnille. Liian helposti leimataan kieltäminen ja komentaminen koiran kaltoinkohteluksi, vaikka itse tulkitsen, että epävarma omistaja on koiralle myös turvaton. Ylilyöntejä pitää välttää, mutta jatkuvat alilyönnit ovat haitallisia nekin.

Alicia kirjoitti...

Tuo on muuten jännä, miten paljon hihnan päässä olevan ihmisen reaktiot vaikuttavat ja näkyvät siinä koirassa. Itselläni oli juurikin yhdessä kohtaa Jetin kanssa sellainen tilanne, että se alkoi kyttäämään vastaantulevia koiria, ja ohitukset huononivat huononemistaan. Ei se räyhännyt, mutta ei se nätistikään käyttäytynyt, niin kuin ennen. Tajusin lopulta vian olleen minussa, sillä aloin aina koiran näkiessäni jännittämään (onko se irtokoira, flexissä vai kiinni, ja hermostuuko Jet ja sitä rataa), mikä tarttui Jetiin. Pieni asennemuutos auttoi paljon, ja kummasti sen koirankin käytös muuttui. Oli vaan fakta, että koirat kuului ohittaa kunnolla, eikä siten, että hypimme jonnekin pusikkoon piiloon tai pidän koiran hihnaa ihan ylikireällä, minkä jälkeen kävelin vaan reippaasti koirien ohi pitäen sen huomion mussa, minkä jälkeen ovat ohituksetkin sujuneet paremmin.

Meidän remmiräyhän kanssa en ole jaksanut jotain herkkurumbaa, joka kerta, kun koira tulee vastaan, koska sitä ei voisi vähempää ne herkut kiinnostaa. Toki voisin seurata täällä Skotlannissa suosittua CARE-ohjelmaa, mutta en jaksa sellaista säätoä. Mieluummin kävelen vaan reippaasti koirakkojen ohitse sen kummemin niitä ja Nessietä huomioimatta, ja sitten palkitsen koiran kehuilla ja taputuksilla hyvän ohituksen jälkeen.

Minusta temput ja harrastukset ovat sellaisia, että positiivinen koulutus on hyvä valinta, koska loppujen lopuksi ne ovat vapaaehtoista toimintaa, ja niiden kuuluu olla hauskaa. Musta ei sellaisessa tilanteessa olisi oikein, että koiraa rankaistaan. Arjessa se on sitten eri, koska jos se koira on opetettu siellä käyttäytymään, niin ei se saa ihan vaan huvin vuoksi reihua ja rellestää. Silloin mun puolesta koiraa voi muistuttaa hieman, miten kuuluu käyttäytyä. Ei mitenkään rajusti todellakaan, vaan esimerkiksi ääntä korottamalla tai hihnasta hieman nyppäisemällä, jos se toimii omalle koiralleen. Nykyisin musta tuntuu, että etenkin Skotlannissa koirien parissa suositaan ihan yltiöpositiivista koulutusta, eikä omaa ääntäkään saisi korottaa, koska vuffe tulee surulliseksi. Siinä mennään musta hieman yli, kun koiralle ei saa sanoa edes "ei".

Ronja kirjoitti...

Näinpä sen täytyykin mennä, jos on jotain vapauksia niin fine. Sitten niissä asioissa jotka on sääntöjä niin pidetään kiinni! :-)

Ronja kirjoitti...

Mielenkiintoista, asutko Skontlannissa? :-) Positiivinen vahvistaminen on yleistynyt niin rytinällä koirankoulutuksessa, että minusta tuntuu että sitä on alettu käyttää liikaa ja kaikessa. Minulta on kerran kysytty neuvoa kun koira ei saisi olla sohvalla ja omistaja oli saanut neuvoja ohjata se namilla pois siitä. O.o Ja kun tämä ei kuulemma oikein toimi kun koira syö namin ja menee takasin :D Kyllä minä olen ollut "julma" ja nostanut sohvaa vasten hyppivän pennun pois ihan niskasta ja kieltänyt. Roki on ollut niin kovapäinen pentu, että sen kanssa olisin ihmeissäni jos en olisi laittanut sille rajoja ihan pienestä asti.

Satu kirjoitti...

Mietin aluksi kommentoinko, mutta sitten tuo ALician kommentti inspiroi. Juurikin tuon liiallisen positiivistamisen takia.

Mun hurtalla on kaksi veljeä, joista toinen on kasvatettu täysin positiivistamisella. Toruja ei siis ole annettu lainkaan, mistään, vaan kehuttu siitä oikeasta käytöksestä. Ja pikkuhiljaa, koira on kehittänyt itselleen dominanssia perheeseensä. Toki koiran luonnekin vaikuttaa, mutta itse nään tässä ihan selkeän yhteyden. Jos koiralle ei kerrota selkeästi että sohva on ihmisten paikka, ei koirien, totta kai se kiipeää sinne. Jos sitä palkataan sohvalta pois tulosta, voi se keksiä että "hei - kiipeänpä tuonne sohvalle ja tulen heti alas - siitä saa namia!". Meillä koira on pari kertaa kehdannut nousta sohvalle, josta se komennettiin melko ärhäkästi heti alas. Nykyään se käy pyytämässä sohvalle nousu lupaa - jota se ei ikinä saa.

Tempuissa ja muissa positiinen koulutus on enemmän kuin suotavaa, mutta arjessa ei. Kuullostaapa karulta, tarkoitan siis että tottakai aina kun on mahdollista vaikuttaa koiran käytökseen kehun kautta teen sen. Se on mukavampaa sekä mulle että koiralle. Mutta meillä ainakaan ei tulisi tästä touhusta yhtään mitään, jos en toruisi koiraani. Kavereiden kanssa jos ei pelaa reilusti ja on ilkeä, niin joutaa heti niskasta rauhoittumaan. Tuo on sen verran kovapäinen, että jos kävin sanomassa vain että hyihyi, tai pyytäisin seuraamaan jäähylle, ei sillä olisi mitään vaikutusta. Varsinkin tässä elämäntilanteessa, kun hurtta on 10kk ja kokeilee, mihin paikkaan laumassa pääseekään. Minua se ei ole vielä kehdannut kyseenalaistaa, mutta esim. toisten koirien nylkytys ja jatkuva alistaminen johtavat suoraan jäähylle. Kotona, kaksin, tilanne on eri, ja silloin riittää pelkkä äänellinen käsky.

Sääntöjä meilläkin siis riittää: kupille mennään vasta luvan kanssa, ovesta lähdetään luvalla. Kun ovesta on tultu sisälle saa eteisestä liikkua pois vasta luvalla. Sama autossa. Sänkyyn ei tulla, sohvalle ei tulla, leikkiä saa, ja ääntä pitää, mutta ei haukkua (Pave on kova keskustelemaan äänellä, mongertamalla niinkuin huskyt, ja mun mielestä olisi epäreilua kieltää se siltä kokonaan). Jne. Arki on koirallekin helpompaa kun se tietää rajansa, mikä on sallittua ja mikä ei.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, koirahan ei tee mitään tahallaan. Jos koira pelkää toisia koiria, niin toki koira ilmaisee eleillään sinulle, että tahtoo tilaa. Jos näitä eleitä ei huomioida, koira käy itse puolustukseen. Esimerkiksi, pelkään hämähäkkejä. Jos hämähäkki tulisi tiellä vastaan, kyllä lähtisin kauemmas. Jos minua ei päästetä (hihna), niin sitten kyllä saattaisin huutaa "perkele, pois tieltä hämähäkki, minua pelottaa".

Arkihan on myös temppujen tekemistä. odottaa ovella istuen -> ovi aukeaa, kävelen nätisti hihnassa -> pääsen eteenpäin ja saatan saada makupalaa, odotan lupaa pääsenkö sohvalle -> lupa tulee tai sitten ei. Eli meillä kysytään lupa, saako tulla sohvalle ja se myönnetään tai sitten evätään. Jos lupaa ei tule, niin koira menee omalle pedilleen ja on tyytyväinen siihenkin ratkaisuun.

Yleensä ei reagoida kun koira tekee huonosti vaan ennakoidaan eli palkitaan, kun koira vielä tekee hyvin. Muutenhan ollaan rankaisun puolella ja sitähän ei haluta, vaan halutaan palkita hyvistä suorituksista. Jos koira katsoo nätisti vastaantulevaa koiraa, voidaan palkita makupaloin tai jopa viemällä tilanteesta pois menemällä toiseen suuntaan, mikä on vielä parempi. Näin koiran omalla käytöksellä on merkitystä.

Koiralle voi opettaa toisen koiran tullessa vastaan vierelle menon. Mutta jos koiran tunnetila on "minä pelkään" niin se saattaa koiralle on kuitenkin liian hankala tilanne. Minäkin tykkään kävellä vieressä kun saan suklaata, mutta jos se hämähäkki tulee, niin kelpaako se suklaa enää. Minä saattaisin valita että haluan mieluummin kauemmas kuin suklaata.

Erilaisia ajatuksia voi miettiä. Koira on kuitenkin tunteva olento kuten mekin. Erilaiset asiat pelottavat ja toiset ei, kuten ihmisiäkin.

vellaz kirjoitti...

Meilläkin on Vellan kanssa pieniä ongelmia koiria ohittaessa, kun neiti alkaa pomppimaan vastaan tulevia koiriapäin. Nyt kun itsekin aloin miettimään, niin käyttäydyn ihan samallatavoin: kiristän hihnaa, jännityn ja odotan hetkeä milloin koira alkaa pomppimaan toista koiraa kohti. Pitäisi varmaan alkaa katsoa kunnolla peiliin ja yrittää korjata omia virheitä mitä on tässä matkan aikana tullut tehtyä.. Toivottavasti olen viisaampi seuraavan koiran kanssa, enkä tekisi samoja virheitä, kuin tämän ensimmäisen :D

Alicia kirjoitti...

Jep, Skotlannissa olen asunut nyt noin puolitoista vuotta. Meillä on myös niin, että koirilla on rajat. Sohville ei tulla ja jos käsketään pois häärimästä jaloista, niin sitten kuuluu mennä pois. Ei se koira mieltään pahoita rajoista, vaan se selkeyttää niiden elämää. Se on musta kans hassua, kun täällä halutaan esimerkiksi koirien aggressiota täysin namikoulutuksella hoitaa pois, vaikka siinä on on sitten se riski, että koira käyttäytyy huonosti, kun nameja ei ole ja sitten omistajalla onkin aika huono tilanne käsillä. Meillä myös noilla lansuilla on sen verran tuota itsepäisyyttä, että täytyy osata sanoa ei, eikä antaa koiran tanssittaa omistajaa oman pillinsä mukaan.

Ronja kirjoitti...

Kirjoitat tässä kommentissasi ihan kun koira olisi arka ja pelokas. Enkä omasta mielestäni myöskään kirjoittanut, että koirani tekisi jotain tahallaan. Tuo on enemmän inhimillistämistä. Herkän ja pelokkaan koiran kanssa tulee minusta toimia myös määrätietoisesti ja varmasti, sillä koira saa sinusta turvaa silloin. Jos koira pelkää vaikkapa autoja, ei asiaa auta että syötät namia koko ajan ja ruokit pelkoa palkitsemalla mielentilaa.

Koirani saavat kehuja myös silloin kun noudattavat sääntöjä/arkisia rutiineja. Leppoisa silitys ja pelkkä "hyvä" ovat koirilleni palkkausta oikeasta toiminnasta. Eivät ne aina tarvitse nakkia tai palloja.

Mutta niinkuin jo edellä mainitsin, jokainen itse määrittää miten haluaa koiransa kussakin tilanteessa toimia. Toiselle vieraita vasten hyppiminen on ihana hassu tapa tervehtiä ja toisille ei. Jokainen kasvattaa koiransa kuten näkee parhaaksi.

Ronja kirjoitti...

Aika siistiä:) Olen samaa mieltä. Haluan, että koirat kunnioittavat minua myös ilman, että minulla on nami pussi taskussa. Haluan että ne tietävät tehneensä oikein kun kehun niitä ihan vain sanallisestikin joskus. Olen itse pienikokoinen ja tosiaan haluan että hihnan toisessa päässä oleva 70kg on hallinnassani.

Kun katsoo koirien kommunikointia keskenäänkin, niin huomaa miten toinen sanoo toiselle että nyt riittää. Ei siihen tarvita kun se toisen tunnetila ja murahdus, silloin toinen tajuaa heti että on annettava omaa tilaa. Miksi koira suuttuisi tai loukkaantuisi (inhimillisiä käsitteitä) ihmiselle joka tekee samoin, sanoo terävästi että nyt riitti ja käskee mennä pois tai lopettamaan jonkin toiminnon.

Ronja kirjoitti...

Varmasti pystyt opettamaan tuon tavan koirastasi pois. Harjoittele pitkän lenkin jälkeen kun koirasi on jo väsyneempi eikä niin energinen. Mene jonnekkin missä tulee paljon koiria vastaan, näin saat useita toistoja. Tee haarjoituksia ensin isommalla etäisyydellä (ohitus vaikka tien toisella puolella) ja sitten vähennä välimatkaa. Ole rento ja varma mitä teet. Mielestäni voit kehua koiraa rauhallisesti taputtaen (näin et nostata kierroksia) kun se kävelee nätisti.
Kun ohitat koiraa, pidä hihna suhteellisen löysänä ja hartiat rentona. Jos koirasi reagoi vastaan tulevaan pomppimalla niin tökkää sitä hieman kaulalle tai kylkeen ja murahda. Anna palaute, ettet halua sen käyttäytyvän niin. Jokainen vanhempi sanoo lapselleenkin (joka vänisee karkkihyllyllä) että "EI ja ala tulla!" Heti kun koiran toiminta muuttuu niin kehut sitä. Pidä mukanasi joku koiran lempiherkku aluksi ainakin, jotta voit palkata superisti kun ohitus menee toivotulla tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Jos koirasi ei ole arka eikä pelokas, niin miksi se räyhää vastaantuleville? Jos se sinun mielestäsi vain käyttäytyy huonosti, niin miksi et palkkaa, kun koirasi vielä käyttäytyy hyvin? Eihän koirasi heti räyhää, kun näkee toisen koiran 50m päästä? Jos vain odotat epäonnistumista, niin se ei ole kovin hyvää yhteistyötä. Jos palkkaat kun hieno ohitus on ohi niin palkka on myöhssä ja koirasi olisi saattanut räyhätä ohituksessa.

Herkkä koira tarvitsee turvaa. Saako se turvaa, kun se viedään pelottavaan ohitukseen vai viedään kauemmas pelottavasta asiasta ja työstetään asiaa vaikka vastaehdollistamisella tai BATn avulla. Jos koira pelkää autoja, niin moni on saanut avun vastaehdollistamisella. Näin mielentila muuttuu. Autoista tulee positiivinen juttu.

Toisille koirille riittää sosiaalinen palkka, mutta ei varmasti kokonaan. Käytkö sinäkin töissä kiitoksella? :-)

Jokainen toki kasvattaa koiransa parhaalla katsomallaan tavalla. Mutta koirien käytöstä on tutkittu kovasti ja positiivinen kouluttaminen on tutkitusti parhainta. Kouluttamiseen kuuluu ottaa huomioon koirien mielentila. Aiheuttaako kouluttaminen pelkoa vai positiivisen mielentilan. Rankaisemalla/kieltämällä mielentila ei ole positiivinen.

Yksinkertaisesti näitä on hyviä miettiä ja lukea uusia artikkeleja koiran kouluttamisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Jos pelkäät hämähäkkejä ja saat samalla suklaata, kun katsot hämähäkkejä, niin kasvaako pelkosi? Ei pelkoa voi kasvattaa, muuta kuin altistamalla lisää hämähäkeille. Pelkoa voi vähentää lisäämällä jotain positiivista pelottavaan tilanteeseen eli koiralle nakkeja ja ihmiselle suklaata. Ja ollaan sopivalla etäisyydellä. Se on vastaehdollistamista.

Toinen esimerkki: Olet pimeällä tiellä ja mies lähestyy sinua. Jos saat suklaata, niin pelkosi hieman laantuu. Ei siis suklaalla pelko lisäänny :-) Vastaehdollistamisesta on hyvä lukea.

Ronja kirjoitti...

Kiitos kattavasta kommentista. Saanko kysyä minkä rotuinen koira sinulla on? Tottahan toki yksilöiden välillä on eroja ja ehkä on olemassa sellaisiakin koiria joille ei ole koskaan ikinä tarvinnut sanoa mitään yhtään tuimempaan äänensävyyn. En ole henkilökohtaisesti tavannut sellaisia (hyvin käyttäytyviä), joita on opetettu vain ja ainoastaan niin, ettei koskaan ole tarvinnut lopettaa rajua leikkiä tai jotain ei toivottua käytöstä.

Eilen sattui huvittava kohtaaminen iltalenkillä Kamun kanssa. Naapurustomme pikkukoirat olivat kokoontuneet viiden hengen voimin tuohon meidän tienristeykseen. Kamun nähdessään alkoi kaikki kuusi pikkufifiä räkyttää ja hyppiä flexiensä päässä sen minkä ehtivät. Joukossa oli jopa mies joka yritti sano tessulleen että hyi sinua, et sinä yleensä noin. Kukaan ei saanut koiraansa hallintaan ja jouduin mennä ohi aivan ojan vierustaa pitkin. Siinä koirien kohdalla Kamu murahti yhdelle lähelle tulleelle koiralle ja minä kommentoin asiaa että "perkele". Koirani lopetti heti ja katsoi minuun, taputin sitä ja sanoin hyvä poika. Siinä se naapuruston väki jatkoi puhelua koirilleen "katsopaa nyt kun tuollainen isokin koira osaa olla kiltisti". :D

Minusta on selkeää että ihminen asettaa rajat koirilleen niinkuin ne tekisivät keskenäänkin laumassa. Huomaan sen omien koirienikin kanssa, että vanhempi sietää pennun rettelöintiä vähän liiankin hyvin kun olen paikalla. Ilmeisesti olettaa, että minä laitan pennun kuriin. Olen kuitenkin joskus antanut Kamun itsenä komentaa nulikkaa hillumasta sen poskikarvoissa kiinni, koska kyllähän sen pitää osata itsekin sanoa. Ja kyllä kun sillä tarpeeksi on pinna venynyt niin sanoo, ensin murahtaa ja jos ei mee perille niin seuraavaks kalisee hampaat. Seurauksena yleensä on huokaiseva pentu joka menee makuulle enon viereen ja rauhoittuu. Olen ollut samalla tavalla johdon mukainen opettaessani esimerkiksi ettei sisällä juosta ja pompita. Ensin kiellän ja sitten tulee jäähy. Parista kerrasta pentu on jo oppinut, että kannattaa uskoa kun tuo sanoo. Sitten olen päässyt kehumaan koiraa kun se on taas tehnyt oikein. :)

Anonyymi kirjoitti...

Niillä nameilla muutetaan se koiran tunnetila, eli aggressiivinen tunnetila pois. Koira alkaa suhtautumaan toisiin koiriin ilman aggressiivisuutta. Eli kyseessä on vastaehdollistaminen. Toinen tapa on BAT. Ja varmasti on muitakin tapoja. Sitten ei nameja enää tarvitse, kun koiralla ei ole enää aggressiivisuutta.

Ronja kirjoitti...

Luulen haukkumisen johtuvan tietystä iästä tällä hetkellä. Koiran henkinen kehitys on tällä hetkellä kovasa vauhdissa. Toki voi olla myös osittaista epävarmuutta tässä haukkumisessa kun se on tullut näin yllättäen ja yhtäkkisesti, jotain mörköilyä. Suurimmassa osassa tilanteista käytös on ollut enemminkin uhmakasta kuin pelokasta. Jos pitäisi kuvailla sitä, niin mieleen tulisi sellainen "kukkoilu" kun näkee toisen. Se on käytöstä jota en halua koirani toteuttavan.

Olen kokeillut kyllä namilla palkkaamista ohituksissa ja silloin kun koirat ovat jossain 10m päässä. Ei siinä olekkaan mitään ongelmaa, hienosti menee, seuraa, istuu sivulle ihan mitä vaan. Kohtaaminen on se jossa alkaa pullistella tai suuria haukkuvia koiria kohdatessaan on pelokkampi puhahdus vain.

Ja kuten kirjoitin niin nyt kun olen kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ohitukset ovat menneet paremmin. Olen ollut itse rennompi ja en mitenkään valmistaudu tilanteisiin. Jos alan jokaisen koiran kohdalla vaihtamaan kadun puolta tai viemaan koirani "turvaan" niin ei se ole kivaa ulkoilua. Minusta se vahvistaa vain koiran sen hetkistä mielentilaa päästä pois tilanteesta. Haluaisin sen nimenomaan palautuvan vanhaan malliinsa ohittaa vastaantulevat.

Ja jos sinulla on jotain hyviä vinkkejä/ artikkeleja niin otan mieluusti vastaan.

Ja mitä tuohon työntekoon tulee, niin koirani saavat kyllä palkkaa treenatessaan kanssani ja saavat palkkaa myös arjen asioissa. Nämä ovat molemmat koiria joille mamman silitys on parasta maailmassa, joten niille riittää välillä sekin kehu ja pään silitys:)

Ronja kirjoitti...

Mites jos koiraa ei pätkääkään kiinnosta mikään nami tai muu lelu tms? Ei muakaan se suklaa kyllä kiinnostais jos nään sen pelottavan miehen. Suurempi merkitys olisi jos mulla olis joku turvallinen kaveri vierellä niin eipä pelottais kun turvautuisin siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä etsitään se sopiva etäisyys, että namit vielä kelpaavat. Muuten ollaan liian lähellä.

Mutta kun se kaveri vie liian hankaliin paikkoihin, kun saa pelätä. Ikävä kaveri :-) Pitää se pelko työstää ensin pois, muilla konstein.

Satu kirjoitti...

Walesinspringerspanieli.

Voi että nuo pikkufifit flexeineen ovat rasittavia :D Meillä ei ohitukset suju sen takia, että Paavo haluaisi aina mennä tervehtimään toista koiraa, ja leikkiä. Se on niin hyväuskoinen, että vaikka toinen alkaisi jo kauempaa rähjätä, yrittää Paavo maata pitkin kiemurtelemalla mennä tervehtimään ja leikkimään. Se on rasittavaa, kun se ei ole ikinä edes päässyt tervehtimään toisia koiria hihnassa ilman lupaa. Vaikka miten yritän houkutella ja pitää vierellä sitä, ei se yksinkertaisesti onnitu ilman, että joko se yrittää vetää minua (josta seuraa heti pysähdys ja mietintähetki, että mites tämä hihnakävely nyt menikään) tai minä vedän sitä perässäni.

Noihin alla oleviin anonyymien kommentteihin haluaisin sanoa sen verran, että ei meillä ainakaan mikään nami riittäisi siihen, että P unohtaisi/ignooraisi jonkun pelottavan asian. Se mörköilee nyt jonkun verran, ja jos noina hetkinä työntäisin sille namia suuhun, se tuskin edes huolisi niitä. Itse olen kokenut parhaaksi ignoorata asiaa hetken, haastan sen sitten ajattelemaan jotain ihan täysin muuta, ja sen onnistuttua käydään sitten kurkkaamassa sitä outoa/pelottavaa asiaa. P ottaa paljon turvaa minusta, ja jos itse reagoisin sen mörköilyn aiheuttamiin "pelkotiloihin" ne todennäköisesti vain vahvistuisivat.

Jos se oikeasti pelkäisi jotain ja siinä mielentilassa työntäisin vain namia suuhun, enkö silloin muka vahvistaisi sitä mielentilaa? En nyt ihan ymmärrä anonyymien pointtia. Toki, ei suklaa hämähäkin pelkoa kasvata, mutta yhtälailla se nami toimii siinä "nyt teet oikein" vahvisteena, kuin istumaan opettelussa. Voin tietysti olla ymmärtänyt koko jutun ihan väärin, ja minä myös olisin kiinnostunut lukemaan noita positiivisen koulutuksen artikkeleja, joista tuossa puhutaan. Aina voi oppia lisää.

Ronja kirjoitti...

Kiitos kommenteistasi Anonyymi. Eilen otettiin hyvin tuloksin yhdistetysti reipasta rentoa kävelyä määrä tietoisesti ilta lenkillä. Ohitustilanteissa menin hieman sivummalle ja otin sivulle tuloja ja kontakteja. Koira rekisteröi toisen koiran mutta sen mielestä olikin paljon hauskempaa tehdä harjoituksia ja leikkiä sen jälkeen pallolla. :) Seuraava ohitus meni myös hienosti, vähän katseli mutta ohitti nätisti.

Ronja kirjoitti...

Mä uskon, että koiralla on erilaisia ikämurroksia joihin joillain yksilöillä kuuluu enemmän mörköilyä. Mun vanhemmalla koiralla ei moista ollut ja Rokilla taas selkeästi on. Esimerkiksi noin 1,5kk sitten se alkoi mörköillä junan ovia vaikka olimme 7 viikkoisesta asti matkustaneet ihan samoissa junissa. Yhtäkkiä ne vaan pelottivat koiraa ja se koitti vetää pois ovien luota. Toimin itse tilanteessa vaan rohkaisevan määrä tietoisesti ja kun koira ymmärsi istua ja rentoutua ovien viereen niin kyllä se silloin kehuja ja namia sai. Nyt asian kanssa on menty hyvin eteenpäin juuri näin, että itse pysyn rentona ja varmana, jolloin koirani voi turvautua minuun. :)

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?