25.10.2015

Mitä koiraharrastus on minulle antanut?


Näätäklaanin blogista sain kivan kuuloisen haasteen, Mitä koiraharrastus on sinulle antanut? Kotonani on aina ollut koiria, mutta varsinainen koiraharrastukseni alkoi vasta 2009 hankittuani Kamun. Heti haettuani koiran kotiin aloimme pitää tiiviisti yhteyttä A-pentueen sisarusten omistajien kesken. Kaikki olivat todella samanhenkisiä ja niin sanotusti saman asian äärellä. Vaikka olin tuolloin vasta 15-vuotias, ei ikäeromme mielestäni tullut toimeentulemisen väliin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu hassulta, miten läheisiksi voikaan tulla ihmisten kanssa, joita ei ole lainkaan tuntenut ennen koiran ottamista.


Yksi koiraharrastuksen mukanaan tuomista ihmisistä on koirieni kasvattaja Maarit. Vaikka meillä on paljon ikäeroa, niin hän on yksi läheisimmistä ihmisistä minulle tällä hetkellä. Taisinkin sanoa viimeksi pentutapaamisessa, että vuosien varrella Maarit on kasvattanut hienoja valkkareita, mutta myös minut. :D Eikä juttumme ole aina olleet vain koirajuttuja, vaan ihmisten välille muodostuu ystävyyssuhde tavalla jonka koiraharrastus on sysännyt alkuun.

Nyt kun mietin kaveripiiriäni niin on vaikea keksiä joku "ei koiraihminen" sieltä joukosta. Jotenkin yhteydenpito esimerkiksi kouluaikojen kavereihin on jäänyt vähemmälle. On niin helppo lähteä lenkille ystävien kanssa joilla on koiria tai vaikkapa treenaamaan. Näin uudellakin asuinalueella kaikki kaverit ovatkin valkkari-ihmisiä tai ainakin omistavat koiran. Eikä ikäerot ole haitannut missää vaiheessa, samanhenkiset ihmiset jotenkin löytävät kyllä toisensa koirien avulla ja silloin ikä on vain numero.

Kaikkien rakkaiden ystävien ja uusien ihmissuhteiden lisäksi koiraharrastus on antanut minulle suuresti lisää tietämystä kyseisestä lajista niin ruokinnan, koulutuksen, käyttäytymisen ja terveyden osalta. En koskaan olisi oppinut näin paljon, jos vain olisin ihminen jolla on koira kotona. Harrastukset ovat tuoneet minulle satoja uusia näkemyksiä ja vinkkejä koirista ja niiden käyttäytymisestä. Uskon uravalintanikin juontavan juurensa mielenkiinnonkohteeseeni, vaikka pidänkin kaikista eläimistä niin koirat kyllä ovat ne, joiden tassunjäljet ovat syvällä sydämessäni.


 Vas. Lumi, Kamu ja Roki

1 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Voi Ronja miten tuli lähes tippa silmänurkkaan kun tätä luin. <3 Koen itse ihan samalla tavalla, ja myös minun tämänhetkisten läheisimpien ystävien kärkipäästä löydytte te muutamat kasvattieni omistajat. Varmasti se johtuu siitä, että meillä on niin suuri yhteinen intressi ja nämä "yhteiset lapset", että vaikka asutaan (valitettavasti) kaukana toisistamme, on yhteydenpito lähes päivittäistä. Olen enemmän kuin mielelläni sun "varaäiti"! :-D

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?