18.9.2015

Pettymyksiä ja syysväsymystä

Syksy on nyt virallisesti tullut, vettä sataa ja pimeys yllättää nopeasti. Syyskuun alussa laitoin HSKH:lle hakemuksen nuorten koirien tokovalmennukseen, joka olisi alkanut nyt 1.10 ja jatkunut siitä 14 viikkoa eteenpäin. Tämä valmennus olisi ollut minulle ja Rokille erittäin hyvä, mutta ilmoitus tuli nopeasti takaisin. Ryhmään oli ollut niin paljon hakijoita, ettei paikkaa meille asti riittänyt. Tämän jälkeen koin itse jonkin asteisen motivaationpuutoksen. Mietin ahkerasti, että pitäisikö laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja keskittyä nyt kaiken treenaamisen sijasta enemmän koulunkäyntiin ja siihen, mitä isona tahtoo tehdä. Tällä en tietenkään tarkoita mitään totaalista hiljaiseloa treenirintamalla, mutta kuitenkin sellaista järkeistämistä tavoitteisiin. Ihan niin kuin kirjoittelin jo aiemmin pennun tavoitteista ja siitä mitkä ovat omistajan tavoitteita ja mitä koiran. Jos luopuisin kaikista muista tavoitteista, paitsi siitä, että koirani saavat elää ihanaa koiranelämää ja voivat hyvin. Enemmän metsälenkkejä (kunahan löydän sitä metsää), rentoutumista, kropanhuoltoa ja hyvää ruokaa.


Olen huomannut nyt myös Rokin kehityksessä sellaisen vaiheen, että miltein kaikki on uutta, ihmeellistä ja pelottavaa. Koira menee kyllä mieliavoimena ja nenä auki, mutta esimerkiksi hämärässä pussin kanssa kulkeva ihminen nostattaa niskakarvat pystyyn. Pentu rekisteröi nyt asioita, joita se on aiemmin pitänyt ihan tavallisena, huomattavasti enemmän ja ne saavat aikaan erilaisen reaktion. Luultavasti sellainen pennun hölmötys on nyt väistymässä ja aikuistuminen tuo tullessaan  pientä mörköilyä ja korvattomuutta. Päätin, että Roki saa nyt hetken aikaa keskittyä leikkimiseen ja pennun juttuihin, etten vaan liiallisella vaatimisella ja treenaamisella tapa sen intoa silloin kun sillä on vähän haahuilu meininki. Ehdimme varmasti opetella kaikkia uusia juttuja myöhemminkin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?