5.8.2015

Se mikä ei tapa, jättää henkiin


 Olen erittäin kyllästynyt.
- Ihmisiin.
Lyhyellä aikavälillä on sattunut liian monta tilannetta, jossa ihmiset ovat olleet täysin ajattelemattomia ja suorastaan idiootteja. Aloitetaan vaikka pikkufifien omistajista flexiensä kanssa. Olen aina ollut ja tulen olemaan sitä mieltä, että flexin saisi omistaa vain ihmiset jotka osaavat sitä käyttää oikein. Tämä ei ole kertomus pikkukoirien omistajista jotka päästävät fifin tulemaan flexi pitkällä pentuni iholle vaan ihmisistä jotka kantavat sitä flexiä kadessään ja heidän koiransa ovat irti.
 

Asumme täysin kaupunkialueella, joten on varmasti sanomattakin selvää, ettei täällä pidetä koiria kytkemättä pitkin yleisiä kävelyteitä. Varsinkaan jos koira ei ole edes hallinnassa. Meille on Rokin kanssa nyt kahden viikon sisällä käynyt jo kaksi kertaa irtokoira kimppuun. Olen ollut pahaa aavistamatta käyttämässä pentua nopeasti pissillä ilman, että Kamu on ollut mukana. Ensimmäisellä kerralla kulman takaa juoksi haukkuen pieni käppänä jonka perässä (ehkä 50m päässä) tuli mies flexi kädessään. Näin koiran tulevan kohti agressiivisena. Huomaan tyrmistyneenä, ettei omistaja tee mitään. Nostan pennun syliin ja valmistaudun suojelemaan sitä huonolta kokemukselta. Pikkukoiran hyökkiessä jalkoihini pelotteluyrityksistäni (hyökkäävää koiraa kohtaan) huolimatta tämä ihana koiran omistaja huutaa vain "Ai se olikin vain pentu!!". Ei mitään anteeksipyyntöä tai pahoittelua tilanteesta koska "Musti tykkää pennuista". Niin näyttää tykkäävän. Sekö oikeuttaa koiran hyökätä vastaan tulevan päälle kun "se on vain pentu"?
Eilisaamuisesta välikohtauksesta en jaksanut enää olla yllättynyt. Huomasin taas aamupissatuksella ihmisen, joka kävelee tietä pitkin hihna kainalossa mutta koiraa ei näkynyt missään. Hälytyskelloni soivat heti ja lähdin pennun kanssa aivan eri suuntaan. Kohta perässäni raikuu huudot "MUSTI EI, Et sinä hellenlettas koskaan ole noin tehnyt". Kohta meitä kohti juoksee taas vimmatusti pieni tappijalka haukkuen ja muristen Rokille. Ja eikun 16,2 kiloinen valkkarinalku syliin ja taas tömistäen kohti hyökkäävää koiraa. Tämä turre sentään  väisti minua hieman (toisin kuin se snautseri joka vai hyppi minua vasten yrittäen purra). Tällä kertaa sanoin omistajalle jo kovasti, että tämä ei todellakaan voi pitää koiraansa irti kaupungissa varsinkin kun ei näytä sitä hallitsevan. Vastaukseksi sain "Sori".

Olen säästynyt ihmisiltä, jotka tulevat kyselemään saako koira tulla moikkaamaan pentua tai saako joku lapsi tulla silittämään. Miksikö olen säästynyt kyseisiltä tapauksilta? Koska ihmiset tulevat ilman lupaa. Eilen eräs laitapuolenkulkija tuli väkisin Rokin kimppuun kielloistani huolimatta odottaessani junaa iltavuoron päätteeksi. Mies tarrasi koiraan kiinni kysellen "Onko tämä husky" vaikka kielsin tätä koskemasta ja pyysin napakasti lopettamaan. Kaiken kukkuraksi mies tarttui Rokin hihnasta kiinni yrittäen vetää pentua lähemmäs ja siinä vaiheessa minulle meni viimeinen hermonriekale ja revin hinan irti ja huusin napakasti. Kun olin selvinnyt tästä tyypistä, ilmestyy kuin tyhjästä pennun eteen hyvin nuori tyttö, ihan lapsi vielä. Katsoin kauhulla kuinka lapsi lähestyi pentua kädet heiluen ja huutaen kovasti.Lapsi tarttuu pentua karvoista ja yritti nuolla koiraa samalla kun saan tytön kädestä otteen ja työnnän häntä pois. Yritin sanoa napakasti ettei hän voi käyttäytyä noin. Hieman tapahtuneen jälkeen lapsen vanhempi tuli paikalle ja yritti irroittaa tyttöä koirani kimpusta. Kaikista pahoitteluista huolimatta jouduin poistumaan paikalta, sillä en kestänyt enää hetkeäkään. Onneksi juna tuli ja pääsimme Rokin kanssa jatkamaan matkaa kotiin.

Ihmisiä on erilaisia ja kaikki eivät ajattele, mutta nyt minunkin suvaitsevaisuuteni on ollut koetuksella. Jos minulla on pieni, söpö ja valkoinen koira, se ei todellakaan tarkoita, että olen kaikkien ystävä ja ihmiset ovat oikeutettuja tulla lässyttämään ja lääppimään koiraani. Ihme kyllä, mutta Roki on selvinnyt näistä kaikista tilanteista häntäänsä heiluttaen reippaana, vaikka ihan hyvin olisi voinut saada möröt tapahtumista. En tiedä kumpiko meistä on enemmän saanut mielenjärkytystä näistä tilanteista, minä vai koira.

Terv: Ronja, joka kävelee tästä lähtien entistä tuimemman näköisenä valkoisten koiriensa kanssa.

4 kommenttia:

Nath kirjoitti...

Juuri tämän takia minä ulkoilen kaupunkialueella naama norsunvitulla. Ei muuten kukaan uskalla tulla lähelle, tosin vikaa on ehkä noissa kahdessa rääkyvässä pölvästissäkin, etenkin Tenho päästää niin veretseisauttavia ääniä kaikille liian lähelle tuleville koirille, että kaikki kuvittelevat sen syövän vauvoja aamupalaksi....
Minusta on aina ikävää lukea näistä oman rodun edustajista, joilla ei selvästi ole kuupassa kaikki kohdillaan. Käppänöiden ei todellakaan kuulu olla aggressiivia, vaikka reaktiivisia ovatkin, jotkut urokset eivät tosin tule muiden urosten kanssa toimeen ja roturasistejakin nämä tunnetusti ovat. Joillakin prakaa hermorakenne, joillakin se vika taas on siellä hihnan toisessa päässä....

Ronja kirjoitti...

Jep. Tässä voisi olla rotuna ihan mikä tahansa, iso tai pieni koira... Monesti se vika on hihnan toisessa päässä. -.- Eniten mua rassaa "Se on vaan pentu" kommentit. Kamun annan vaikka syödä noi irtokoirat, mutta pennulle en tahtois tällaisia kokemuksia.

Ea kirjoitti...

Tää teksti on kyllä niin totta! Meille ei onneksi ole mitään tuollaista sattunut, mutta usein joudun vaihtamaan koiran kanssa lenkkireittiä metsästä kadulle kun toinen koiranomistaja ei pysty hallitsemaan koiraansa ja heitä ei sitten saa ohittaa tai tulla kolmenkymmenen metrin etäisyydelle :/

Canidae kirjoitti...

Itsekin valitettavasti törmään varsinkin noihin lapsin jotka väkisin tulevat iholle kuin kysymys saako silittää olisi vain keskustelun avaus.. Irtokoirien varalta melkein pitäisi olla kättä pitempää mukana mutta kuka kehtaa pesismailan kanssa käydä lenkillä :D

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?