11.7.2015

Veden äärellä



Alkuun taas varoitus valtavasta kuvatulvasta. Minua alkoi ärsyttämään sunnuntain kisapostaus ja päätin poistaa sen. Lyhyt kuin mikä, joten yhdistetään nyt tämän kanssa kun sain niin mahtavia vepekuvia Roosalta torstain treeneistä. Käytiin siis viime sunnuntaina metsästämässä viimeistä puuttuvaa ykköstulosta Kamun kanssa Hämeenlinnasta. Tuomarina siellä toimi Teemu Pekka Virtanen ja meille apuohjaajaksi mukaan lähti tuttu treenikaverimme Suvi. Hämeenlinnassa oli järjestetty jo lauantaina kisat ja sinä aamuna levää oli havaittu jo rannassa. Niinpä meidän kisaranta oli hieman eripaikassa kuin alkuun oli suunniteltu. Koirat joutuivat miltein heti rannasta käsin uimaan, koska pudotus veteen oli syvä ja jyrkkä.

Kamun kaikki liikkeet olivat aika nappisuorituksia. Veneestä hyppy sujui hyvin, mutta uinti rantaan oli vähän tavallista hitaampi. Ehkä se jäi katselemaan matkalla olleita isoja keltaisia poiuja jotka olivat pyöreitä kuin tennispallot. Seuraava liike olikin sitten se sykettä nostattava vienti. En ymmärrä miksi jäänitän tätä kaikista eniten aina. Kamu on ja on aina ollut aika varma viejä, mutta silti kaikissa kokeissa viennin onnistumisen jälkeen olen huokaissut helpotuksesta. Hienosti se onnistui nytkin, vaikka ohjaaja (minä) ei saanut esineestä taaskaan kunnolla kiinni, joten kaksi pojoa lähti siitä kun koira joutui uudelleen tarjoamaan esineen.


Veneen ja hukkuvan haku sujui entiseen malliinsa. Kertaakaan ei olla tänä kautena vieläkään treenattu hukkuvaa, mutta hyvinhän tuo treeni onnistuu kokeissa. Se on kuitenkin niin viettiä nostattava liike, että uskon Kamun siitä selviävän aina. Veneen haku onnistui todella hienosti siihen nähden, että Kamu sai nyt tavallista vähemmän hetsausta rannassa. Vähän sille köyttä näytettiin ja paukutettiin pari kertaa laitaa vasten. Koira istui nätisti sivulla ihan hiljaa kun vene souti 30m poiulle ja olin varma ettei sitä kiinnosta lähteä hakemaan kun on niin tyynen rauhallinen. Kuitenkin käskyn saatuaan valkoinen salama irtosi rannasta kuin ohjus ja toi paatin rantaan:D Sunnuntain tulos oli ALO1 98/100 p. siirto AVO.


Niinpä ykköstulokset ovat nyt kasassa ja lähdemme kohti avointaluokkaa. Suuri kiitos kuuluu ihanille treeniryhmille, joita meille on kertynyt jo kolme. Nurmeksesta kaikki into alkoi melkein kaksi vuotta sitten ja välissä treenattiin soven verran Iisalmessa ja nyt täällä. HSKH:n riveissä Kamu pääsee kyllä etenemään nopeasti ja ohjaaja saa rautaista opetusta, onhan kaikilla niin paljon enemmän kokemusta lajin parissa. Kuitenkaan tämä laji ei olisi mitään ilman vietikästä ja 100%:sti innostuvaa koiraa, joka oikeasti rakastaa vettä elementtinä ja tätä lajia. Kyllä Kamu sinusta vepevalio saadaan ja saat polskutella vielä pitkään.


Torstaina sitten suunnattiin taas uudella innolla kera herkkueväiden Sipoon rantaan treenaamaan. Treenit alkoi kahvitellen porkkanakakun ja superhyvän voileipäkakun merkeissä. Bea ja Kamu siis joutuivat tarjoamaan vähän herkkuja ryhmälle kisamenestyksen tiimoilta. Mukana oli myös kaikista nuorin innokas vepe-oppilas, Roki. Penska kävi ennen treenien alkua kiertämässä kaikki rapsuttavat sylit ja sitten mentiin tomerana patukan kanssa rantaan. "Herrja Jumala mikä iso lätäkkö"- ilmeellä pentu tuijotti ekaa kertaa merta. Hetken päästä Roki jo haki patukkaa rantavedestä ja istui kumiveneessä. Pätevä tyyppi.



Sitten olikin mestarin vuoro. Mulla tulee melkein tippa linssiin kun kirjoitan näitä Kamun vesipelastusjuttuja. Tuo eläin vaan herää niin eloon veden äärellä, etten voi kuin hymyissä suin katsoa sitä sen riemua ja tahtoa tehdä. Torstaina siis otettiin ensimmäistä kertaa avon liikkeet hukkuvaa lukuunottamatta. Kaikki meni kuin koira olisi aina tehnyt näin. Aloitettiin oman veneen haulla, jossa istuin koiran kanssa veneessä ja käskyn saatuani heitin jöyden veteen ja sitten koira perään. Kamu löysi köyden samantien ja lähti kiskomaan rantaan. Linssiluden kuitenkin piti vähän poserata rannalla kuvanneelle Roosalle ja ohitti maalilinjan hiukan, mutta muuten nappisuoritus. Vienti onnistui myös toisella kerralla tosi hyvin. Ekaks tuli uudelleen lähetys kun annoin pelastusliivit huonosti vetoketjupuolelta Kamun suuhun. Avossa koiran pitää uida takaisin viennin jälkeen, joten tähän otin hirmuiset hetsaukset rannasta kun koira oli irroittanut esineen. Hyvin se onneksi hoksasi melkein heti uida rantaan palkan luo.



Viimeisenä liikkeenä kahden veneen haku, jossa päätin laittaa Kamun yksin veneeseen. Eli koirallinen vene soutaa 50m poiun luo ja haettava vene jää kolmeenkymppiin, sitten kutsu ja koira hyppää veneestä. Kun koira on uinut noin 40m niin haettavasta veneestä heitetään sille köysi johon se koira sitten tarttuu ja kiskoo veneen rantaan. Tämäkin onnistui niinkuin pitää.




Viimeisenä olikin sitten Rokin vuoro suorittaa veneellä soutaminen. Tomeranan poika istui keulassa kun soudettiin 50m ja odotettiin kun rannasta lähetettiin vanhakonkari (malinois) tuomaan esinettä. Siinäpä se pikku-Roki katsoi mallia miten isona tulee toimia. Treenien lopuksi otin koirat vielä juoksemaan ilta-auringossa pitkin hiekkarantoja. Silmä lepäsi tässä maisemassa kun kullankeltainen ranta täyttyi kahdesta valkoisesta vesipedosta. Pikku-Roki oli rohkea ja ui jo 12 viikkoisena Kamu-enon perässä hullun vauhtia.

 Perjantai iltana Roki pääsi taas leikkimään veljensä Konstan kanssa. Samaisena päivänä pennut täyttivätkin jo 13 viikkoa ja Rokin paino on tällä hetkellä 12,2 kg. Aika mene niin nopeasti. Nyt pojat leikkivät tosi kivasti keskenään kun olivat kahden. Minä makasin taas vaikka millä mutkalla ja yritin parhaani mukaan ikuistaa velikultien temmellystä.








2 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, onnittelut vielä AVOon siirtymisestä! Ja mahtavia kuvia kaikki tyynni!

    VastaaPoista

Jätäthän asiallisen kommentin?