11.4.2015

Oikean pennun valinta



Eilisestä uutisesta innostuneena ajattelin kirjoittaa pennun valinnasta ja tyypillisistä toiminta malleista sen suhteen. Moni on varmasti kuullut Marley and Me-elokuvasta, jossa tyypillinen energinen labbis hurmaa pentuna pariskunnan rynnäten suoraan pentulaatikosta heidän syliinsä. Kyseisessä tarinassa kaikki alkaa mennä jo heti alusta alkaen koiran kanssa pieleen. Pariskunnan ja heidän koiransa energiatasot eivät vain kohtaa. Jo alusta asti on tärkeää ennen kaikkea sisäistää jokaisen rodun olevan koira ja omaavan lajilleen tyypilliset tarpeet. Siinä vaiheessa kun ihminen on ymmärtänyt kaiken sen aktiviteetin ja koulutuksen tarpeen koirilla yleensäkin (tästä ei nyt suljeta pikkukoiria pois), voi hän alkaa miettimään mikä rotu sopisi hänen tarpeisiinsa parhaiten. Energinen ja harrastava ihminen tarvitsee korkemman energiatason koiran, johon minä mukaanlukisin valkkarin. Mutta jos yhtään arvelet, jaksatko varmasti antaa koirallesi mahdollisuuden toteuttaa sen luontaisia tarpeita (liikuntaa, muuta aktiviteettia), mieti vielä.

Rotuvalinnassa yksi tärkeimpiä kulmakiviä on ottaa huomioon mihin käyttötarkoitukseen rotu on alunperin jalostettu. Ottaessasi taistelu-tai metsästyskoiraksi jalostetun voimakkaan rodun kaupunkiin kerrostaloeläjäksi, sinulla on jo heti alkuunsa haastavammat lähtökohdat kuin jonkin muun rodun kanssa. En sano, etteikö sellaisesta selviydy. Monesti kerrostaloissa asustavia lemmikkejä ja niiden omistajia moititaan, että on säälittävää miten he pitävät ahtaissa oloissa ilman luonnonrauhaa heidän eläimiään. Tässä kohtaa kuitenkin unohdetaan, että sieltä kerrostalo asunnosta koiran kanssa lähdetään kävelylle ja sitä viedään aina uusiin paikkoihin. Kuinka moni päästää koiransa vain takapihalle siellä maaseudulla? Palatakseni takaisin rotuvalintaan, kun olet tehnyt itsellesi selväksi millaiseen käyttötarkoitukseen koirasi haluat, eikä sinulla ole aiempaa kokemusta koirista tai tästä kyseisestä rodusta, suosittelen valitsemaan hieman haaveitasi matalemman energiatason koirarodun tai yksilön siitä valitsemastasi koirarodun pentueesta. Ajattelen asian niin, että mieluummin yksilö, joka saa tasaisen ja rauhallisen elämän sellaisen omistajan kanssa, joka on jaksanut sen kanssa tehdä ja touhuta tarpeeksi. Kun taas sellaisen superenergisen tapauksen, joka turhautuu energiansa kanssa vain siitä syystä, että ihminen halusi sen pentulaatikon vilkaimman yksilön, joka oli ensimmäisenä juoksemassa syliin.

Kun se tietty rotu on selvillä, melkein yhtä tärkeä valinta ja pohdinnanaihe on kasvattaja jolta pentusi hankit. Unohda internetin pentupalstat ja tori.fi-ilmoitukset. Oikeat kasvattajat saavat pentunsa kaupaksi muualla. Yleensä rotuyhdistysten kasvattajalistoille on jotain kriteerejä, mutta niihinkin on syytä asennoitua tietyllä varauksella. Mistä sitten tunnistat jyvät akanoista? Todellinen koirankasvattaja on kultaakin kalliimpi tukihenkilö koiranomistajalle, jolla on vähän kokemusta koirista tai rotu on hänelle uusi. Kokeneempana koiraharrastaja taas osaat jo vaatia tiettyjä asioita kasvattajalta. Hyvän koirankasvattajan tunnistat muun muassa näistä piirteistä: hänestä huokuu intohimo ja tietämys koirista ja varsinkin omasta rodustaan, hän puhuu mieluummin koirista, mutta kertoo myös avoimesti itsestään ja perheestään, hän osaa perustella yhdistelmävalintansa ja kertoa kasvattamistaan koirista ilman ruusunpunaisia laseja silmillään, hän kyselee sinulta paljon tulevaisuudesta ehkä-saamasi pennun kanssa, ja mikä tärkeintä, sinulla on koko ajan pieni epäilys, tuletkohan koskaan saamaan pentueesta koiraa (:D).

Kasvattajan tuki on äärimmäisen tärkeää jatkon kannalta. Joskus voi asiat tietysti mennä niin, ettei huolia ja murheita tai kysymyksiä paljon tule vastaan. Kuitenkin vanha sananlasku pitää hyvin paikkansa Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.


Nyt pääsemme vihdoin pentulaatikon äärelle, jossa tiedät olevan sinua vastassa monen monta hurmaavaa pentua, joista haluaisit viedä kaikki kotiisi. Tätä on jo hyvä miettiä ennakkoon. Älä anna tunteillesi liikaa valtaa, vaan pidä järki ja havannointikykysi mukana. Pennut oppivat emoltaan paljon, sanonnassa "saanut sen jo äidinmaidostaan" on perää. Seitsämän viikkoa äitikoiran kanssa opettaa pennuille enemmän kuin uskotkaan, joten ensimmäinen johon kiinnität huomiota on emo (jos siis et ole sitä tavannut vielä ennemmin). Emon tulee olla rauhallinen ja luottavainen ihmisiä kohtaan, ei arka tai liian puolustava. Arka ja stressaantunut emä on heti epätasapainoinen lähtökohta uusille sydämenvaltaajille.  Sitten aloita havainnointi koko pentueen suhteen. Sinulla on kirkkaana mielessäsi mihin käyttötarkoitukseen olet pentuasi ottamassa. Ensimmäinen kyseisenrodun edustaja, joka on tulossa sinulle kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi lapsiperheeseen, ei välttämättä ole se riehakkain pentu, joka juoksee heti syliisi. Ei myöskään se, joka jää sisarustensa jalkoihin ja nostat sen säälien syliisi. Olen sitä mieltä, että ihminen on heikoimmillaan suloisten koiranpentujen seurassa. Ajattelemme liikaa tunteilla ja unohdamme tosiasiat. Sorrumme helposti sääliin tai innostumme siitä klassisesta Se valitsi minut-esimerkistä.

Kasvattaja on ollut tiiviisti pentujen kanssa seitsemän viikon ajan ja osaa kertoa sinulle pentujen luonne- ja käyttäytymiseroista. Nykypäivänä ei ole yhtään tavallisestapoikkeavaa jopa testata pentujen luonteita erillisen testaajan avulla. Rauhallinen ja itsevarma pentu, joka kiinnostuu ympäristöstään, muttei ole suinpäin säntäilemässä joka paikkaan, on yleensä varma valinta. Keskittymiskyky on myös valttia hyvällä harrastuskoiralla.

Palatakseni reilun viiden vuoden taa, voin täysin tunnustaa etten olisi osannut ajatella tällaista etukäteen. Minulla kävi vain mieletön tuuri, että olin luontaisesti "kylmähermoinen" ihanien valkoisten unelmien äärellä. Mennessäni Kamua valitsemaan kahdeksan mielettömän suloisen karvapallon seasta olisin varmasti voinut ottaa minkä tahansa. Jälkikäteen ajateltuna pennunvalinta meni kyllä todella hyvin. Aluksi päästimme kaikki pennut ulos, emä mukaan lukien. Valokuvasin ja ihastelin pentuja miettimättä liikaa valinnan vaikeutta. Kasvattaja kertoi pennuista ja puhui myös siitä, kuinka tasaisen oloisia pennut luonteeltaan olivat. Sitten aloin kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin. Yksi pennuista oli menossa leikkimään leluilla, joita takapihalla oli. Katsoin heti värikoodin, ahaa se oli tummansininen. Sitten oli ruoka-aika. Kaikki söivät hanakasti, mutta jotenkin kiinnitin huomiota taas tummansiniseen. Pihalla leikkiessään se oli aktiivinen, vilkas ja iloinen, muttei sellainen suinpäin-säntäilijä. Jonkin tovin siinä ulkona vietimme, kunnes tajusin, että olin kiinnittänyt eniten huomiota tuohon tummansiniseen pentuun. Niinpä päätin tässä vaiheessa valita sisälle mukaani vielä kaksi muutakin, ruskean ja vaaleansinisen. Sisällä pennut olivat ilman emäänsä ja tallustelivat ympäri keittiötä ja olohuonetta. Hetken ne jaksoivat temmeltää, mutta tummansininen pentu rauhottui ensin viereeni istumaan silitettäväksi, kunnes nukahti siihen. Valinta oli tehty.

Nyt miettiessäni omia tarpeitani koiran suhteen, Kamun valinta onnistui hyvin. Kaikki pentueen koirat olisivat sopineet minulle, mutta tähän valintaan olen oikein tyytyväinen. Olisin voinut ottaa esimerkiksi keltaisella värikoodilla varustetun pennun, joka oli selkeästi pentueesta se, joka tuli ensimmäisenä luokseni riehakkaalla asenteella. Valitin kuitenkin Kamun, joka näytti olevan utelias ja toimintakykyinen, mutta rauhottui ihmisen läheisyyteen olematta liian riippuvainen.

Muistakaa valitessanne pentua, että te valitsette parhaillaan yli kymmenen vuoden kumppania elämäänne. Valitkaa siis alusta alkaen viisaasti.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Tosi hyvin kirjoitettu postaus! Sopivasti ajankohtainenkin, muutaman viikon päästä pitäis itselle pentua valkata. Pari uutta asiaa tuli taas opittua :) Kiitos!

Ronja kirjoitti...

Hienoa, että teksti herätteli ajatuksia. Tulehan kertomaan sitten minten valinta sujui;)

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?