19.3.2015

Prisma - Eläinten ymmärrys

Eilen Yleltä tuli mielenkiintoisen dokumentin ensimmäinen osa, jonka katsoin tänään Areenasta uusintana.  Dokumentissa käsiteltiin eläinten aisteja ja päällimmäisenä minulle jäivät mieleen koirien haju - ja näköaistit. Dokumentissa oltiin mukana todistamassa kuinka koira paikansi rasiassa olevan lihapalan usean metrin syvyydestä järven pohjasta, sekä tehtiin erilaisia kokeita haju- ja näköaisteihin verraten. Koiran aistit ovat kehittyneet aikojen saatossa enemmän siihen suuntaan, että se kykenee käyttämään aistejaan laajemmin kuin susi. Jo pentuiässä susi alkaa havannoimaan ympärillä olevaa maailmaa nopeammin kuin vastaavan ikäinen koira, mutta vasta hajuaistinsa varassa. Kun koiranpentu saavuttaa tämän kyseisen vaiheen, kykenee se jo käyttämään myös muita aistejaan tukemaan tätä uskomatonta seikkailua suureen maailmaan. Niinpä koira on kehittynyt käyttämään esimerkiksi näköaistiaan monipuolisemmin kuin esi-isänsä. Tämä vahvistaa koiran kykyä kommunikoida ihmisen kanssa.

Dokumentissa myös tutkittiin yleistä väitettä koiran "kuudennesta aistista", eli uskomuksesta sisäiseen kelloon. Kokeilussa oli mukana koira, jota kuvattiin viikon ajan koti-oloissa. Ihmisen paras ystävä oli tottunut päivittäin odottamaan isäntäänsä klo 16.30 sohvan kulmalla töistä kotiin. Tämä toistui videolla useita kertoja täsmälleen samanlaisena. Esitettiin väite, että koira pystyisi hajuaistinsa perusteella haistamaan, milloin tietty aika omistajan lähdöstä on kulunut. Kun se on ehdollistunut omistajan paluuseen aina samaan kellon lyömään, tunnistaa se myös ilmassa leijuvien hajumolekyylien määrän ja osaa odottaa isäntäänsä kotiin juuri oikeaan aikaan. Tämä teoria testattiin ja eräänä kuvauspäivänä isännän vaimo toi kotiin isännän vastikään käyttämiä treenipaitoja ja heilutteli niitä ympäri taloa. Tämän seurauksena koira ei kello 16.30 ollutkaan odottamassa isäntäänsä vaan nukkui kaikessa rauhassa kun tämän saapui kotiin.

Viimeisänä mieleeni jäi koirien magneettikuvaus. Koiraryhmää oli ehdollistettu erilaisiin käsimerkkeihin, jotka tarkoittivat muun muassa "ruokaa ei tule" ja "palkinto tulossa". Magneettikuvien perusteella huomattiin kuinka koirien aivoissa niin sanottu hyvänolonkeskus aktivoitui aina "palkinto tulossa" käsimerkin nähtyään. Tulos vastasi samaa kuin ihmisillä ruuan tai mielekkään tekemisen tuoma reaktio aivoissa.

Koira käyttää huomattavasti enemmän näköaistiaan kuin susi. Se jopa "astuu harhaan" uskoakseen näköhavaintoonsa kuin luottaakseen hajun kertomaan faktaan. Tämä on varmasti yksilöllistä ja riippuu koiran taustoista paljon. Koira, jota on ehdollistettu ja opetettu nenän kanssa työskentelyyn, varmasti reagoi erilaisiin kokeisiin tavallisesta kotikoirasta poiketen. Kuitenkin ihmisen kanssa työskentelyä helpottaa huomattavasti se, että nelijalkaiset ystävämme seuraavat huomattavan hyvin kehonkieltämme ja käsimerkkejämme silmillään.

Olen huomannut nyt ylemmän luokan liikeissä koiran mielettömän kehonlukutaidon. Varsinkin merkin ja ohjatunnoudon aikaan tuntuu, etten välillä ehdi kuin vilkaista sitä suuntaa jonka aion sanoa, kun koira on jo ennakoimassa. Oma reaktio-aikani siis on välillä auttamattomasti myöhässä ja samalla koira on alkanut ennakoida tulevaa käskyä.

Tässäpä muutamia ajatuksia ja vinkkinä tuo dokkari, kannattaa katsoa, vaikka onkin aika tuttuja asioita. Joka kerta ne silti jaksaa ihmetyttää :)

Onko teillä kokemuksia koirien uskomattomista kyvyistä haistaa asioita? Vai omistaako koiranne kenties "sisäisen kellon"?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?