25.8.2014

Valopäitten joukkoon tähtäsin, minäkin mut ei tuu mitään

Huh kun loppu kesä on vierähtänyt hurjaa vauhtia... Muutto Iisalmeen sujui hyvin. Tänne ollaan alettu koirien kanssa kotiutua ihan hyvin, lenkkipolkuja ja treenipaikkoja ollaan käyty ihmettelemässä aika ahkerasti. Liityin muutama päivä sitten Iisalmen seudun käyttö-ja palveluskoirayhdistykseen, joten treeneihin varmaan päästää piakoin.  Vesipelastuksen saralla ollaan skarpattu oikein kunnolla, kahdesti viikkoon treenit ja ensi lauantaille Kamulle SOVE paikka Kuopioon. Olen tyytyväinen, vaikka tänä kesänä ollaan treenattu about viisi kertaa vain.

Viime viikon maanantaina mentiin ekaa kertaa Nerkoolle uuteen Vepe ryhmään. Täytyy heti alkuunsa sanoa, että olipa lämmin vastaanotto. Porukkahenki oli kohdallaan ja minulle neuvottiin tosi tarkkaan kaikkea mitä halusin tietää ja samalla pidettiin Kamulle omat kisanomaiset möllivepet. Ensimmäisenä liikkeenä Kamulla oli veneestä hyppy. Poika istui hienosti  paikoillaan koko sen ajan mitä vene soudettiin poiulle ja loikkasi heti ensimmäisellä käskyllä kohti rantaa. Matkalla koira huomasi merkkipoiun ja nappasi sen suuhunsa ja yritti raahata mukaansa. Pari perkelettä ja päästi irti. Ei ole ennen ollut meillä treeneissä merkkipoiuja niin selvästi hämäsi koiraa, mutta ehditään ennen kisoja ottaa pari kertaa vielä treeniä niiden kanssa.

Vepe kisoissa liikkeet suoritetaan yksi kerrallaan jokainen koirakko erikseen, eli liikkeiden välissä tulee taukoa. Olen alkanut opettaa Kamulle jonkin vihjesanan ennen liikkeen alkamista. Vientiin varsinkin olen käyttänyt jo autolla sanaa "Vie" ja näyttänyt vientiesinettä. Maanantaina olin kuin puulla päähän lyöty kun koira esitteli parasta osaamistaan ikinä. Kerkesin jo manata ääneen miten haasteellinen liike tämä vienti on, kun Kamukin yrittää aina empiä ja kääntyä takaisin. No vielä mitä! Koira porhalsi kuin suoraan oppikirjassa sen 30m suoraan veneelle ja irroitti esineen tuntemattomalle ensimmäisestä käskystä. Minulta kysyttiin että kuinka olet opettanut noin hienon viennin koiralle? :D Noh, siihen oli vaikea vastata kun ei se koskaan ennen noin täydellisesti ole tehnyt.


Loputkin liikkeet Kamu suoritti täydellisesti. Veneen hakemisessa oli sen verran muutosta, että köysi annettiin suoraan veneestä koiralle, joten se oli hieman erilainen mitä oltiin treenattu. Mutta ei haitannut Kamua, nätisti se ui veneen rinnalle ja hoksasi heti odottaa köyden, jonka jälkeen kiskoia paatin suoraan rantaan poiujen välistä navakasta tuulesta huolimatta. On se hieno! Tänään saadaan treeneihin mukaan lauantaille tuleva apu-ohjaaja, joten saadaan taas kokeenomaista treeniä.

Noh käytiinhän me vähän tokokisoissakin ei niin hyvällä menestyksellä... Nurmeksen kisoissa 16.8 tuomarina oli Erkki Shemeikka. Hieman mulla jäi hampaankoloon tämän kyseisen tuomarin arvostelusta jotain. En oikein huomannut tarkkaa linjaa tuomarin arvostelussa, pikemminkin tiukkuutta ja lepsuilua aika-ajoin. Kefe kilpaili avoimessa vielä jahdaten viimeistä ykköstään TK2 koularille. No eipä tullut ykköstä kun saatiin 159,5 pistettä. 0,5 pisteestä siis jäätiin uupuumaan. Kyllä otti aivoon ja kunnolla. Tuomarilta saatiin kommenttia "Liian tiivis seuraaminen, tiputampa pari pistettä" "Nappasi paikkamakuussa ampiaisen muttei noussut, miinustampa pari pistettä" ja "Liikutit hieman omaa jalkaa kun annoit käskyn, tiputampa pari pistettä..." No Kefe otti luokkavoiton ja oli seuranmestaruuskisassa kakkossijalla. Olin ihan tyytyväinen Mustin tokoiluun ja minusta se olisi ykkösensä ansainnut. No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Sama pilkunviilaus jatkui EVL:ssä, jossa Kamu kilpaili ekaa kertaa. Nollatuloshan me käytiin sieltä hakemassa, mutta ei harmita yhtään. Merkki oli koiralla vielä täysin hakusessa ja nollasi liikkeitä sen takia. Mutta tässä asiassa voin katsoa itseäni peiliin ja kysyä kuinkas paljon ollaan korkeimman luokan liikkeitä harjoiteltu? Pari kertaa? :D Eli tyytyväisiä ollaan harjoitusmäärään nähden ja siihen miten hyvällä draivilla koira työskenteli. Ensi keväänä uudelleen.

20. päivä käytiin Kamun kanssa taas vähän hulluttelemassa metsällä. On se vaan ihme koira kun tuo mulle vaikka kuun taivaalta. Tällä kertaa ei ollut kuu vaan telkkä. Ensimmäinen nouto joka sujui todella hienosti. Isäpuoleni ampui nuoren telkkänaaraan ja Kamu nohevana poikana kävi hakemassa saaliin rantaan. Koira kävi kierroksilla kuin paraskin metsästäjä. Piippasi ja oli tohkeissaan, sekä heti valmiina kun jossain ammuttiin. :D


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?