9.4.2013

Kimppatreenejä koko viikonlopun.

Lauantaina oltiin sovittu Kennelkerhon facebook-sivulla vapaamuotoiset/omatoimiset toko treenit Lehtovaaran koulun kentälle. Mukaan saatiin kiva porukka: Minä mustan ja valkeen kanssa, Teija valkeiden kanssa, Hanna Kipinän ja Jyskyn kanssa + Anna ja Henna koirineen (anteeksi jos nyt unohdan jonkun laskuista:D) Olin positiivisesti yllättynyt koirieni käytökseen, sillä yhteistreenit ovat olleet täysin jäissä, mikä harmittaa suuresti varsinkin Kefen osalta. Minkäs teet kun tuo koulu niin haittaa harrastamista!

Pikkumusta aloitti paikkamakuusta, mikä oli ensimmäinen isossa porukassa ja kisanomaisesti. Pari palkkausta ja vähän epävarmuutta, mutta hienosti se meni. Uskon, että tämä liike saadaan kyllä toukokuun loppuun mennessä kuntoon. Seuraavaksi Kefellä olikin vuorossa yksilösuoritus, joka tehtiin myös tottakai kokeenomaisesti, mutta muutamat namit heltyi kyllä vielä. Poika suoritti liikkeet hyvin siihen nähden, että nyt ekaa kertaa vieressä pyöri liikkuri ja "tuomari". Hieman puoliteholla suorittamistahan se oli normaaliin "kotitottikseen" nähden, mutta oikein hyvä alku. Ainut haaste alokasluokan liikkeissä tällä hetkellä on liikkeestä maahan meno, Kefe nimittäin kokee sen aivan turhaksi, sillä hän ei kehtaisi mennä maahan saatikka pysyä siellä muutamaa sekunttia kauempaa. Noh treeniä treeniä!

Seuraavaksi vuorossa oli mun "reikäpää" Kamu, jolla oli taas sellainen vauhti päällä (enimmäkseen vauhti kohdistui muuhun kuin tekemiseen). Kamun kanssa otettiin kisanomaisesti avointaluokkaa, kun kerran ei ehditty voittajan ruutua, tunnaria ja kaukoja harjoittelemaan tuleviin kisakoitoksiin. Saas nähdä kestäiskö tuolla edes häiriönsietokyky voittajaan saakka! Kamu nimittäin suorittaa osaamansa liikkeet hyvin mekaanisesti, vilkuillen samalla sivusilmällä mitä kentän laidalla tapahtuu. Tämä on erittäin raivostuttava tapa. Koira tekee teknisesti liikkeet hyvin, mutta keskittymiskyky on puolet siitä mitä voisi olla, ja muutamat perusasento käskyt on tyyliä "Ai mitä sanoit?" Taitais olla taas korkea aika lähteä Rissasen överihäiriötreeniin Kamuttimen kanssa. Jonkin verran tein kontakti harjoituksia kentän vieressä sillä aikaa, kun muut suorittivat liikkeitä ja hetsasivat koiria. Kamusta tuntui kauhealle katsoa mammaa eikä selän takana leikkivää aussieta, mutta muutama korjaus ja namia huuleen niin alkoi muistua mieleen taas.

Molemmilla koirilla meni siis ihan hyvin harjoituskertojen määrään nähden, aina voi hihnan toisessa päässä katsoa peiliin!

Sunnuntaina oli vuorossa "hyvin valkoiset treenit", sillä mukana oli neljä muuta valkoista Kamun lisäksi, ja muutama näitä "väärän värisiä". Pyhäpäivän treeniin olin varsinkin Kefen osalta tosi tyytyväinen, jätkä veti luoksepäästävyyden nyt ihan todella hienosti. Tätä liikettä ei paljon oltu vielä harjoiteltu vakavassa mielessä, sillä olin aina kehunut koiraa siitä, että menee reippaasti tervehtimään vieraita ihmisiä. Mörkökausi vaivasi meitä talven pimeinä aikoina ja nyt näin koirassa valtavan kehitysharppauksen eteenpäin. Kefen "ongelma" luoksepäästävyydessä olikin nyt liian iloinen vastaanotto, sillä peppu nousi maasta nakin toivossa ja kuono nuuhki sen minkä kerkesi. Seuraavaksi tehtiin kolmen ihmisen voimin harjoituksia, jossa palkkaus tuli vain siitä, että peppukin pysyi maankamaralla. Hyvin onnistui, poika tapitti mammaa ja nuuhkaisi vähän vieraan kättä ja tadaa, nakkia satoi! Pätevä kaveri.



Kamun kanssa treenattiin vaikeimmat liikkeet avoimesta, joihin kuuluivat kaukokäskyt, seuraaminen ja luoksetulon pysäytys. Seuraaminen menee isolla herralla vähän haahuiluksi kisoissa, sillä sivusilmällä taas katsellaan maailman menoa muualla kuin siinä suorituksen ympärillä. Tottakai liike kärsii heti huonosta kontaktista ja se suorastaan vi**taa, mutta töitä on tehtävä kun on tuollainen ylisosiaalinen vilkkaus kun Kamu. Kaukokäskyjen ongelma on istumaan nouseminen, vaikka sitä ollaan hinkattu 10 metristä, 1metristä ja vaikka mistä metristä, mutta häiriöt vie aina 1/2 koiran keskittymisestä ja silloin sitä ei vaan kiinnosta nousta tai se nousee vain rönöttämään odottaen maahan-käskyä. HUOH. Ehkä me saadaan hyvällä tuurilla 5 pistettä tästä kokeessa! -.-Luoksetulon pysäytykseen haettiin treeneissä lisää täpäkkyyttä ja nopeampaa pysähtymistä. Koira skarppasi tosi hyvin loppua kohden kun vaihdettiin "seis" käsky "paikka" käskyyn, sillä oli todella selvä ero. :)
























Lopuksi voin yhteenvetona sanoa viikonlopun treeneistä, että koirat toimivat oikein hyvin. Kamun "keskittymishäiriöt" mulla on ollut tiedossa ja sen kanssa joutuu tekemään pirusti töitä, että kisakestävyyttä sais lisää (pikemminkin sitä häiriön sidätyskykyä), mutta koirat kokonaisuudessaan toimivat yli odotusten. Varsinkin Kefen kanssa oli tapahtunut kehitystä hyvään suuntaan, en olisi uskonut, että pikkumusta jaksaa suorittaa noinkin hyvällä tatsilla ilman palkkaa, koska sitä ei paljon oltu treenattu. Kisoihin pitää hioa kuntoon liikkeestä maahan meno ja lisää intoa seuraamiseen. Muuten olen aika tyytyväinen, sillä koira tekee rauhallista ja tarkkaa työtä, ja mikä parasta, hakee hienosti kontaktia.

Ja aivan kuin viikonlopun treeneissä ei olisi ollut koirille tarpeeksi? Sunnuntaina iltapäivä vietettiin järvenjäällä pallojen ja pikkuveljen merkeissä. Vasta illalla tämä kauhukaksikko simahti...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?