8.11.2012

Hieman lunta ja suoranaista perseilyä

Viikot vierii ja Kehveli on kasvanut ja venynyt joka suuntaan. Kuvasato on jäänyt onnettoman pieneksi, sillä kun koulusta tulen siinä neljän aikaan, niin on jo miltein pilkkopimeää. Kakara on mun silmään ihan honkkelikonkkeli, nenä ja jalat venyy sellaista tahtia että huhu! :D Ja mikä riiviö siitä onkaan tullut! Joka päivä se silppuaa ja tuhoaa jotain kun on yksin ollut. Lista ei ole onneksi kovin arvokas vielä, sillä muutamat johdot on mennyt poikki, kaulahuivit silppuna ja jotain autoharjan tapaista. Suurin osan pennun tuhonkohteesta on ollut vain paperia. Onneksi. Motivointipallo on sille aivan liian helppo nakki ja se tyhjenee alta minuutissa. Leivän kannikat ja paperirullat ovat olleet mieluista pureskeltavaa, mutta ne eivät tahdo riittää koko yksinolo ajaksi... Kaikki vinkit otetaan vastaan, jos jollain on ideoita mitä pientä tekemistä herralle voisi päivällä jättää?

Lunta on tännekkin päin Suomea jo vähän viskellyt, vaikka uhkaavalta näyttääkin, etteivät ne ole pysyviä. Koirat ovat ainakin olleet ratketa onnesta peuhatessaan pitkin lumisia peltoja. Varsinkin Juniori, joka ei malttanut tehdä edes aamupissiä kun ensilumi satoi.(:D)Pimeällä pellolla Kefe erottuu hyvin hangesta, mutta Kamu onkin sitten hieman ongelmallisempi bongata. Keksin tuossa eilen ottaa punaisen huomioliivin ja pantaan laitettavan vilkkuvalon pojalle ja johan alkoi näkymään. Valoa illan peltojuoksuun tuo onneksi jäähallilta kajastavat valot, joten uskoisin peltolenkkien onnistuvan niin kauan kuin lunta on tarpeeksi vähän.

Kävimme koirien kanssa pari viikkoa sitten viestitreeneissä ekaa kertaa, sillä hakutreenit jäivät siltä viikolta välistä. Olin erittäin yllättynyt, miten hienosti molemmat koirat toimivat. Olin melkein varma, että Kamu olisi kunnon höyrypää treeneissä, sillä pojalla on ollut vähän murkkuikä/kukkoilukausi minua kohtaan meneillään. Mutta hämmästyksekseni valkoinen salama teki hommia kuin vanha tekijä! Viesti kulki hienosti ja millä vauhdilla. Nopeaoppinen kaveri, täytyy myöntää. Oppimisesta puheenollen, Kamun "kukkoilun" myötä on alkanut miehisetpiirteet tulvia esille. "Mies" on pari kertaa päästänyt kurkustaan oikein mehevän haukun, mikä on erittäin epätavallista Kamulle! Niinpä päätin, että mitäpä sitä rullalla ilmaisemaan kerta haukkuakkin osaa. Niinpä aloin vähän pohjustaa ilmaisunvaihto ideaa ja päätin kokeilla joskohan hurtta oppisi käskylläkin haukkumaan. Kauhean työn tuloksena kitusista alkoi päästä kiljuntaa alkuun ja koko koira oli vähän ihmeissään, että mitä se mamma touhuaa kun riekkuu pallon kanssa ja hänen pitäis muka suunsa avata??? Mutta ilmeisesti työ on tuottanut tulosta, sillä nyt parhaillaan on jo neljä haukkua irronnut!
Kefe yllätti viestissä myös. Pikkumusta oli hieno ja reipas belgin alku ja uskalsi hienosti mennä syömään lihapullaa viestinvastaanottajalta ja kipittää sitten taas mamman luo. Oikein ylpeä olen näistä karvakorvista!

Nyt sunnuntaina onkin luvasssa taas hyvässä seurassa kehäkettuilua. Kamua tuskin vähempää kiinnostaa joku Jyväskylä KV, mutta mennään nyt kun on niin monet tutut paikalla. Sitten ei olekkaan kuin pieni pyrähdys Voittajaan <3

Loppuun vielä pieni kevennys erään foorumin kuvauskilpailusta, jonka aiheena oli Vapaus. Osallistuin kyseisellä kuvalla kilpailuun ja ykkössija tuli. Alla vielä pieni arvostelu kuvalle:-)


Kuva on upea. Värimaailma ja koiran katse on todella vangitsevat. Tulee melkein mieleen jokin luonnonvarainen eläin, joka pinkaisee kauas pois jos sitä lähestytään yhtään enempää. Tää on toinen kuva johon se vapaus on saatu erittäin onnistuneella tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?