29.3.2012

Bokserimaista elämää


Kevät alkaa pikkuhiljaa madella esiin. Kelit ovat välillä plussan puolella ja aurinko pilkistelee. Minulla ja Kamulla on ollut viikon ajan pieni projekti nimeltä Thö 2,5 vuotiaan bokserin ojennus. Kummini bokseri uros Remo on ollut hoidossa oppia ottamassa. Koira on kotioloissa ollut aika tuulispää ja rajaton tapaus. Ongelmia on ilmennyt hihnakäyttäytymisessä ja perheoloissa lasten kanssa. Lupauduin ottamaan koiran ns. testiin tänne onko tehtävissä muutosta tahtiin? Nyt Remo on ollut minulla viikon ja ongelmiin on löytynyt ratkaisu. Koira tarvitsee Liikuntaa, Rajat ja Rakkautta, tasan kyseisessä järjestyksessä.

Hihnassa poika menee jo kuin enkeli, muutaman kerran alkuun otettiin matsia kumpi on se joka päättää suunnan ja tahdin, mutta nyt kaikki on hanskassa. Kaveri kulkee nätisti hihnassa vasemmalla puolen ja välillä takana. Myös Kamun ollessa mukana Remo jaksaa keskittyä ollennaiseen, eli kävelemään kiltisti. Nyt ollaan lenkkeilty myös irti ja samalla tavoin koira on keskittynyt hyvin eikä säntäillyt pää kolmantena jalkana ympäriinsä.
Olen opettanut Remon myös muutaman päivän aikana olemaan boksissa pieniä aikoja kun on yksin kotona. Koira on mieltänyt paikan niin omakseen, että makoilee siellä huvin vuoksikin. Hyvä niin, sillä palatessaan kotiinsa on hyvä jatkaa häkissä oloa ja rauhoittumista.

Remo on oikein mallikelpoinen yksilö, kunhan saa lisää keskittymiskykyä ja malttia. Tämä koira tarvitsee ennen kaikkea rajat, sillä jos säännöistä lipsutaan, keksii se heti omaa aktiviteettia, kuten hihnassa ryntäilyä ja sisällä riehumista.

Huomenna lähdetään kotiin ja opetan kädestä pitäen kuinka olen Remon kanssa tehnyt täällä ja kuinka tästä olisi hyvä jatkaa sen kotona. Toivotaan että muutos olisi pysyvä ja tavoitteellinen. :)

2 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Hyvä Ronja, sustahan tulee vielä oikein ongelmakoirakouluttaja! Vaikka eipä tuo Remo kyllä varsinaiselta ongelmakoiralta kuulosta; perusasiat kuntoon vaan.
Ja ihanan keväinen sun blogin uusi ilme! <3

Ronja kirjoitti...

HEH:D Ei nyt kai sentään ihan ongelmakoirakouluttajaa. Remolla oli vielä pienet nuo ongelmat, mutta kuitenkin jo sellaiset, että huolestuttavat lapsiperheessä. Mutta mikä parasta, pääsin puuttumaan niihin ensin täällä meillä vieraassa ympäristössä ja sitten vielä omassa kotonaan. Myös koko perhe oli ottamassa oppia kuinka tästä jatketaan koiran kanssa. Ja nyt on reilun viikon verran noudatettu ohjeita ja on tullut iloisia puheluita kuinka koira on rauhoittunut ja lapset tykkää sen kanssa touhuta ihan eritavoin! Tälläinen on aina mukavaa hommaa. :)

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?