11.8.2011

Metsästyskauden avajaiset

03.30 kello pärähti soimaan ja ajattelin, että en varmaan nouse vielä. Kuulin kun Kamu tuhahti tympeesti ja jatkoi tuhisemistaan. Sitten äkkäsin että perkule, se on 10. päivä ja kyyhkynaloitus! Sain itseni nopeasti pystyyn ja etsimään vaatteita. Kamu kompuroi makkarista olohuoneen puolelle sen näköisenä, että ei voisi vähempää kiinnostaa nousta, eukolla oli vissiin vuorokausirytmit aivan sekaisin! Koira siinä seurasi sivusilmällä kun sain äkkiä vaatteet päälleni ja muuten kamppeet valmiiksi, kun otin valjaat esille, tuli koiraankin liikettä. Nyt lähdettiin metsälle!


Olen siis parin kuukauden ajan huvikseni opettanut tätä valkoistapaimenkoiraa noutamaan lintua. Nyt se päivä sitten koitti, jolloin nähtäisiin tuoko koira oikeasti tuoretta riistaa vai jääkö touhu vain opetuslintujen tasolle? Olin Kamun kanssa kunnon ukkoköörissä menossa passiin ja kaikki naureskelivat tälle minun "metsästys"koiralle, että mikäs se tuo otus on ja mitä se täällä passipaikalla tekee? Minun ylpeydekseni Kamu oli hyvin terhakkana ja asettui oikein matalaksi maastoon maate kun ryömittiin passiin ojanpohjalle viljapeltojen reunaan. Siinä se makasi tyynesti odottaen toimintaa ja välillä vinkaisi hiljaa kuin kysyen "joko nyt, joko nyt?!"

Kohta odotus palkittiin kun kyyhkyt alkoivat lennellä aamupalalla pellon yli. Marko (isäpuoleni) pudotti ensimmäisen linnun ja sain antaa koiralle hakukäskyn. Kamu tajusin homman juonen oitis ja lähti hullun lailla linnun perään. Koira nappasi kyyhkyn suuhun onnesta soikeana ja sylkäisi sen saman tien ulos. Se katsoi tyhmänä lintua. Sitten tajusin syyn ; kyyhkyhän oli elossa. :D Ei siinä sitten muu auttanut kuin lampsia koiran avuksi. Kamu hyökki lintua kohden, mutta minun oli mentävä väliin, ettei se sitä aivan piloille purisi. Katkaisin linnun niskan ja innostin koiraa, joka pomppi vieressä jo aivan eri innolla.

Seuraava pudotus tuli yllättäen ja lintu oli jälleen haavakko. Nyt jouduin laittamaan Kamun perään etsimään ja koira lähti jälleen hanakasti puskat ryskien metsään lintua etsimään. Seuraavassa hetkessä kuului tömähdys ja minun ihmeekseni Kamu tuli metsästä minua kohti hullusti räpyttävä lintu suussaan!!!! Olin innoissani ja kehuin koiraa hulluna. Kaikki olivat tyrmistyneitä tästä, ettäkö valkoinenpaimenkoira lintukoirana!? No näin siinä nyt pääsi käymään.. :D Nyt vain lisää kokemusta koiralle, että saa varmuutta noutoihin. Sorsastus alkaa kohta, mutta vähän minua arveluttaa että ottaako Kamu suuhunsa niin suurta lintua? Mutta sehän nähdään sitten.

Aloituspäivä oli oikein hyvä ja koiralle antoisa, vaikka minä ammuinkin kaksi ohi. :DD

Tänään sain kutsun yllätystreeneihin kotikentälle. Tuttuja oli hyvä kasa treenaamassa, sekä nelikuinen valkkarin alku "Nala". Pentu oli aivan mahtava ja kuinka iso se olikaan jo! Siinä sitten leikitettiin Nala pentua ja otettiin luoksepäästävyys harjoituksia. Hyvin se penska ne otti. Sitten päästiin tositoimiin ja otin Kamulle pitkiä paikallaoloja. Hienosti veti reilun kuuden minuutin paikallaoloja vaikka olikin häiriön alla. Netta otti vieressa ohjattua noutoa ja Kamu vain pojotti hienosti paikallaan. Hieno mies<3

1 kommenttia:

Miira & walesit kirjoitti...

Hieno lintukoira!

Valkkarista on moneksi eikös ;)

Lähetä kommentti

Jätäthän asiallisen kommentin?