tiistai 19. helmikuuta 2019

Viimeinen harjoitus ennen kisoja



Hulluuksissani olen lupautunut hiihtämään meidän kouluttajan dobberi nartulla tulevana sunnuntaina Imatralla SDY:n vetomestaruuksissa. Ensimmäisen kisailmottautumisen olisi voinut laittaa tosiaan vielä vahingon tai jonkun muun sattuman piikkiin, mutta löysin itseni hetki sitten virkusta uudemman kerran näppäilemässä ruudulle Amokin tuttua rekisterinumeroa jälleen. Niin että ei riittänyt lähteä vain vitosen verran naurattamaan katsojia, vaan ihan kympille ilmotit?

No näin pääsi käymään ja nyt tässä suksitaan parin viikon sisään kahdet kisat. Onnekseni minulla on kisaparina tosiaan tuo reilu viisi vuotias rouva, joka tasan tietää mitä tekee. Amokista on alkanut mudostua minulle tosiaan sellainen kumppani, joka osaa jo lukea minua. Niin hassulta kun se kuulostaa, se menee meillä juurikin näin päin. Amok on varma menijä, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Koira lukee mielentiloja ja sitä kuskin fiilistä kuin avointa kirjaa. Alkuun sen tuli oppia juoksemaan mutkat ja radan vaikeat kohdat minulle helpoksi, eikä se tehnyt sitä jos en luottanut siihen täysin ja ollut itsekin sellainen "palo silmissä".

Nyt ollaan saatu yhteistyö sujumaan siihen malliin, että luotan ohjata Amokia tuntemattomillakin urilla ja tiedän, että se menee juuri sinne minne käsketään. Menee vieläpä parhaansa mukaan niin, että minä pysyisin pystyssä ja pystyisin auttamaan sitä parhaani mukaan.

Heikoin lenkki tässä yhtälössä vaan on se, etten osaa hiihtää. Lapsuuden liikuntatunnit ja hippohiihdot ovat olleet aina sangen vastenmielinen kokemus ja tekniikka on ollut lähinnä kanan lentoa muistuttavaa räpiköintiä. Nyt aikuisiällä hiihtäminen ei ole ollut yhtään sen kummempaa, oikeastaan on vielä vaikeampaa yrittää muuttaa jotain liikerataa tai tahtia.

Eiliset kisatreenit menivät osaltani aivan penkin alle, en pysynyt pystyssä sitten yhtään. Kokeilin minulle vieraita (helvetin hyvin luistavia) suksia, jotka sitten menivätkin omia menojaan lähes joka mutkassa. Oma mielialani alkoi taipua pettymyksen puolelle jossain vaiheessa ja silloin koin myös sen, että tuo musta tulisielu lopetti taistelunsa samaan aikaan. Aivan kuin vetoliina olisi yhdistänyt meidän korvienvälimme!

Minusta ei tässä muutamassa yössä tehdä mitään Iivo Niskasta, mutta sen päätin, että kovalla tahdolla tullaan maaliin vaikka ilman sauvoja! Annan koiralle mahdollisuuden antaa parastaan ja sen pystyn tekemään vain sillä tahdonvoimalla ja palolla viedä meidän tiimi maaliin kunnialla. 

Lue lisää

tiistai 12. helmikuuta 2019

Siedätä koirasi ovikellon ääneen


2019 on hyvää vauhtia käynnissä ja pitkästä aikaa sain järjestettyä aikaa kuvata lukijoille uuden videon, jossa käsitellään ovikellon äänelle ehdollistamista. Olen liittänyt ääneen myös käytöksen, jossa koira äänen kuultuaan hakeutuu alustalle maate. 


Lue lisää

torstai 24. tammikuuta 2019

B-pennut 3-vuotta


Jälleen on kulunut vuosi siitä ikimuistoisesta hetkestä, kun Kamun ja Giran valkoiset salmiakkitassut syntyivät tähän maailmaan. Näiden kolmen vuoden aikana olen saanut myötäelää niin monessa ikimuistoisessa hetkessä ja olla mukanakin osassa. Pentue on ollut mielestäni niin onnistunut kuin toivoin ja uskon ihan jokaisen tämän pentueen koiranomistajan ajattelevan koirastaan samoin.

Kulunut vuosi oli testitulosten suhteen kovin jännittävä, sillä olimme kuuden pennun voimin Kuopiossa katselemassa jännityksellä virallista arviointia siitä korvien välistä. Tulevana vuonna luulen, että saadaan lisää harrastuspuolen tuloksiakin, sillä sivusta seuranneena näyttää monella pennuista olevan BH kuviot aika hyvin hanskassa.

Paljon onnea siis Devoted One`s B-pennut!
 

 




Lue lisää

lauantai 12. tammikuuta 2019

Valjakkohommia


Rokilla on nyt takana neljät ohjatut vetotreenit. Kun järjellä ajattelee, niin eihän tuossa ajassa ihan älyttömästi ehdi kehittyä koiralla, joka ei ole kolmeen ikävuoteensa nähden tätä hommaa tehnyt kauheasti. Ollaan ehkä hieman malttamattomana testattu, kuinka se pojan kantti kestäisi juosta kärjessä tai vähän pidempää matkaa toisen perässä. Ei hyvä idea, sillä koiralla on vielä täysin hakusessa se, mitä ja miksi se on tekemässä.

Valjakkolajeihin soveltuu parhaiten koira, jolla on vahvat hermot, rautainen itsevarmuus, saalisvietti ja vahva into tehdä töitä ohjaajan kanssa. Pysähtyessäni miettimään Rokia tällä hetkellä ja verraten edellä mainitsemiini ominaisuuksiin, tekisi mieleni luovuttaa samalta istumalta. Tämä ajatus rassaa minua ihan älyttömästi. Aina ja iankaikkisesti ensimmäiset ajatukseni ovat tuon koiran puutteet: huonot hermot ja puutteellinen itsevarmuus. Tottakai nämä asiat pitää tiedostaa (jos ei tiedosta niin on kyllä jo aivokuollut), mutta pitääkö niiden aina olla ne ensimmäiset asiat mitkä harrastuksissa ja tekemisissä esiin tulee?

Vastaan nyt itselleni että valitettavasti kyllä pitää. Hermot ja itsevarmuus pitää koiran kasassa kaikessa sille uudessa ja vähänkin kuormittavassa tilanteessa. Niinpä hermorakenteen lujuus tulee esille harrastuskoiran kanssa vähän väliä, jos poistutaan yhtään sieltä omalta mukavuusalueelta. Eli toisinsanoen jos poistutaan ns "omalta kotipihalta" pahimmassa tapauksessa.

Rokin kanssa on tehty valtavasti töitä kaiken suhteen ja se on saanut paljon kuormitusta erilaisissa tilanteissa. Ei olla jääty niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan oikeasti tehty ja kokeiltu löytyisikö meille se jokin yhteinen juttu mitä tehdä. Se on todella fyysinen koira, mutta sitä haittaa "vilkkaan mielikuvituksen" syndrooma. Keskittymiskyky on kuin ADHD diagnoosin saaneella lapsella, joka pomppii karkki- ja lelukaupassa. Ajatuksen juoksu kolmen minuutin aikana valjakkotreeneissä menee Rokilla näin:" Ai mamma sulla on jotkut sukset? Ai sauvatkin? Hau hau voinko päästä menemään. Oi tuolla on koira! Jahtaan sitä! Oho, mikä täällä maassa haisee? Ainiin maalissa on palkka!"

Nyt kun tuon kaiken energian, mikä menee milloin mihinkin turhaan, saisi focusoitua siihen maaliin juoksemiseen palkalle, niin mentäis varmaan aika lujaa. Meistä on hiottava kokonaisuus joka pelaa samaan maaliin. Koira ja ohjaaja, jotka molemmat tietävät mitä tekevät. Meidän kohdalla se vaatii paljon toistoa, rautalankaa ja vähän kuriakin. Mutta onnistuessaan meillä on superkivaa!

Rokista näkee, että tässä on sille sopivaa tekemistä, joka kuormittaa sitä tarpeeksi fyysisesti ja henkisesti. Fyysinen rasitus on auttanut sitä rentoutumaan myös mieleltään. Aiemmissa lajeissa olen huomannut sen kuormittuvan henkisesti paljon, mutta fyysinen kuormitus on ollut pienempää. Sen seurauksena minulla on ollut hihnalenkeillä fyysisessä energiassaan poukkoileva koira, joka on henkisesti väsynyt. Sellaisessa tilassa se mielikuvitus laukkaa turhan lujaa.

Tie tässä lajissa ei tule olemaan helppo, mutta sitäkin opettavaisempi meille molemmille.


Kamun kanssa on edelleen jatkettu canicross tyylisiä lenkkejä. Minun kanssani koira tekee vetolenkkejä ja mies menee enemmän vapaaseen tyyliin. Molemmat tykätään mennä Kamun kanssa juosten kun ohitukset ja hallinta sujuu hyvin. Kohta 10-vuotias koira jaksaa vielä mennä hyvällä draivilla ja nauttii yhteisistä hetkistä ilman kakaraa ihan täysin siemauksin.




Lue lisää

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Mitä saavutimme vuonna 2018?


Päällimmäisenä vuodesta 2018 on jäänyt mieleen Kamun jälkeläisten huikea menestys näyttelykehissä ja luonnetestissä. Useina ylpeyden hetkinä koin myös haikeutta siitä, ettei minulla ollut mahdollisuutta ottaa yhtä näistä pennuista. Olen kuitenkin hyväksynyt asian ja äärettömän kiitollinen siitä, että voin seurata niiden elämää kovin tiiviisti. Kiitos kuluneesta vuodesta Oili ja lauma!

Omat koirani olivat todella terveitä tänä vuonna ja Rokinkin tassuvaiva pysyi siedettävällä tasolla. Harrastaminen oli aika vähällä oman lukemiseni vuoksi, mutta kohokohtiakin vuodesta löytyi. Suurin ilon aihe oli löytää todella hyvä kouluttaja Jyväskylän leiriltä, jonka kanssa jatkoimme loppuvuonna vielä Rokin ja minun suhteen kehittämistä.

Suurimpia oivalluksia koin loppuvuodesta juurikin Rokin ja minun harrastusrintamalla. Tottelevaisuuden hinkkaamisen lomassa usko koiraan ja itseeni alkoi rakoilla niin paljon, että minun oli pakko pysähtyä miettimään mitä olimmekaan tekemässä. Huomasin työntäväni koiraa tietynlaiseen muottiin, jonka olin sille mielessäni rakentanut. En suostunut hyväksymään tosiasioita siitä, ettemme menneet yhdessä eteenpäin kyseisen lajin parissa vaan koimme molemmat enemmänkin epäonnistumista ja itseinhoa.

Marraskuussa hankin kickbiken ja päätin tehdä jälleen sitä mitä rakastin - vauhtia. Pääsimme Rokin kanssa huipputiimiin treenaamaan ja se tie taitaa viedä mukanaan. Vaikka minulla ei ole valjakkolajeihin täysin optimaalinen rotu, uskon yksilöiden kykyihin. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että nautimme tästä yhteisestä tekemisestä niin hyvässä ja tiiviissä porukassa. Kiitos jo nyt Team We Run!


Kohokohtia vuodelta 2018
 


 










Lue lisää

maanantai 17. joulukuuta 2018

Messukeskus 2018


Viikonloppuna juostiin jälleen messarissa Suomen suurimmassa koiranäyttelyssä. Tällä kertaa omat koirat jäivät kotiin nukkumaan ja minä vein kehään Rokin siskon Taikan ja sunnuntaina Kamun pojan Jedin. Olipas rentouttavaa olla liikkeellä vain kameralaukun kera, ilman painavia häkkejä ja nyssäköitä.

Lauantaina juostiin Taikan kanssa suomalais tuomarilla tuloksin AVO ERI4 ja sitten vielä Gentle Miracle`s ROP kasvattajaryhmä! Onnea Maarit.

Sunnuntaina saapuivat Oilin porukat ja näin kehään saatiin kolme upeaa Kamun jälkeiläistä viimeisimmästä pentueesta. Sain kunnian esittää Jedin (DO`s Complete Gentleman) sen toisessa virallisessa näyttelyssään. Hieman siinä tutustuttiin toisiimme ennen kehää ja eikun tositoimiin. Tämä mahtava luonteinen nuorimies ei paljoa hätkähtänyt "mummoa" hihnan päässä vaan liiteli rinnallani sulavin askelin.

Sulavat ja hienot liikkeet taisi huomata tuomarikin, sillä hän tuli jo ensimmäisen esiintymisen jälkeen sanomaan, että "wau, tässä on parhaat liikkeet!". Niillä liikkeillä sitten juostiin loppuun saakka! Kyllä sain olla ylpeä tästä isänsä pienestä kopiosta:

🏆ERI JUK 1 SA PU1 SERT VSP JV-18 ja V-18🏆
Olen vieläkin niin häkeltynyt tapahtuneesta, että tämä nuori mies tuli ja nappasi kaikki tittelit! Uskomaton menestys vielä jatkui, sillä Oilin toinen kasvatti vei myös narttujen junnutittelin. Kasvattajaryhmässä sijoituimme kolmanneksi Maaritin ollen jälleen ROP kasvattaja. Onnea ihan jokaiselle osallistuneelle ja erityisesti Julialle, joka luotti koiransi minun esitettäväksi. Sinulla on ihan superhieno koira, joka rakastaa kaikkia. 



Devoted One's Complete Gentleman "Jedi"
JUN ERI JUK 1 SA PU1 SERT VSP JV-18 V-18


Devoted One's Cosmic Glow "Bonny"
JUN ERI JUK 2 SA PN3 VARA-SERT

Devoted One's Cold As Ice "Kuura" (vasemmalla)
JUN ERI JUK 3
and
Devoted One KASV3
Lue lisää