keskiviikko 8. elokuuta 2018

Saako koiran turkin ajella kesäksi?


Koiran turkin ajelu puhuttaa lähes joka kesä: mielipiteet jakavat ihmisiä ja tunteet kuumuvat välillä liiaksikin. Mielestäni maalaisjärki on tässä(kin) asiassa se varmin keino välttää ylilyönnit.

Useilla roduilla turkin runsaus on lähinnä ulkonäköseikka, eikä niinkään alkuperäinen käyttötarkoitus. Toki on rotuja, joiden alkuperäinen ulkomuoto on runsasturkkinen, mutta vastaako tämän päivän geenipooli enää alkuperää? Mieleeni tulee ainakin pitkäkarvainen collie, joka ei enää juurikaan muistuta eleganttia "Lassie" tyypin collieta raskaassa turkissaan, vaan ennemminkin näyttelyihin jalostettua "karvamallia". On myös hyvä miettiä käyttääkö koira turkkiaan siihen alunperin vaadittavaan käyttötarkoitukseen, kuten paimentamiseen vaativissa olosuhteissa.

Jokainen voi itse miettiä onko tällaisen paksuturkkisen koiran helpompi olla turkkinsa kanssa vai ilman, kun varjossa elohopea kohoaa yli 30 asteen.

Itse en ole koskaan aiemmin ajanut koiran karvoja kesäksi. Olen pitänyt valkkaria sen verran "kevytkarvaisena" rotuna, etten ole nähnyt tarpeelliseksi heiluttaa leikkuukonetta karvojen suuntaan. Olosuhteet ovat olleet myös koiralle mukavat, joten mitäpä sitä suotta ajamaan.

Muutama viikko sitten aloin oikeasti jo vähän huolestua Kamun vetelästä olemuksesta. Se ei oikeastaan jaksanut juuri muuta kuin nukkua ja läähättää. Iltamyöhään tehdyt juoksulenkit (kastelin sen vieläpä kylmällä vedellä) ei oikein innostanut koiraa, vaikka se oli tottunut menijä metsäpoluilla. Tottakai tiedostin ilman lämpötilan olevan tavallista kesää kuumempi, mutta jotenkin silti epäilin pelkän helteen aiheuttavan koirassa noin voimakasta väsymystä.

Varmuuden vuoksi kuvasin herran selän ja kyynärät töissä, jotta voin ainakin poissulkea kivut. Kuvissa ei ollut mitään huonoa sanottavaa, joten mistään nivelrikosta tai muusta luustoon liittyvästä kivusta ei varmastikaan ollut kyse. Laseroin koiran vielä tutkimusten päätteeksi ja lihasten vetristämiseksi.

Päätös turkin ajeluun oli siis helppo tehdä. Koira oli silminnähden onnellinen kun pääsi karvoistaan, joita irtosi koneella lähes jätesäkillisen verran. Olin yllättynyt kuinka tiheäksi pohjavilla olikaan muuttunut kastaarion jälkeen, joten eipä ihme jos on vähän kuuma ollut. Rokiin verrattuna pohjavilla oli muuttunut jo pehmeäksi ja sitä oli paljon.

Nyt karvojen ajelusta on kulunut noin viikko ja Kamu on ollut todella pirteä. Hilpeyttä on luonut pojan leinoja-look, mutta kyllä se on ollut sen arvoinen. Leikatulla koiralla on riskinsä, että karvan laatu muuttuu turkin ajelun myötä entistä pehmeämmäksi, mutta murehditaan sitä sitten jos näin käy.


Jos harkitset koirasi turkin leikkaamista kesäksi:
  •  Muista käyttää tarpeeksi pitkää terää ettet vahingossakaan leikkaa karvaa liian lyhyeksi.
  • Turkkia on jäätävä sen verran, että se suojaa koiran ihoa auringon seteilyltä.
  • Muista kammata kasvavaa turkkia säännöllisesti, jottei se takkuunnu pahasti kasvuvaiheessaan.
  • Ajelussa on riskinsä, ettei karva kasva samanlaatuisena takaisin.
  • Varsinkin leikatun koiran pohjavilla on yleensä pehmeä ja tiheä, joten karvojen leikkaaminen tai ainakin ohentaminen varmasti helpottaa kuumana kesänä. 
  • Jos et halua ajaa koko turkkia, myös mahanalusen ja rinnan ajaminen helpottaa koirasi oloa.
  • Olon helpottamiseksi on muitakin keinoja kuin karvojen ajeleminen. Viilennysalustat, jäädytetyt pyyhkeet ja koiran kastelu ovat esimerkkejä kesällä hyödyllisestä viilennyksestä.
  • Kun olet ajanut koirasi turkin lyhyemmäksi, kannattaa lemmikki pestä kunnolla ajelun jälkeen. Pienet tikkukarvat saattavat muuten jäädä kutittamaan ikävästi. 
  • Turkkia ei kannata ajaa, jos koiraa on tarkoitus käyttää näyttelyissä.
Lue lisää

lauantai 4. elokuuta 2018

Kunnioita keltaista ja muita kulkijoita!


Ensinnä mainittakoot positiivisen huomioni keltaisesta taluttimesta: jotkut ihmiset kunnioittavat sitä! Hankin torstaina Rokille Designdogin tekemän keltaisen taluttimen "koulutuksessa" tekstillä. Toivon hihnan toimivan meillä huomiona kanssaihmisille, että tämä koira tarvitsee tilaa. Jo ensimmäisellä iltalenkillä eräs staffia taluttava nainen vaihtoi oitis tienpuolta kun kuljin testaamassa hihnaa. Olin  ihmeissäni kohteliaasta käytöksestä ja yritin morjestaa kiitokseksi. Mahtavaa!

Toisekseen toivon myös tavallisten ihmisten (ilman koiraa) huomioivan ainakin "koulutuksessa" tekstin. Silloin koiraa ei tulisi lähestyä turhan takia tai tehdä mitään äkkipaniikkihyppyjä.

Kun kohtaat keltaisen nauhan koiran:
  1. Ole ihan rauhallinen ja etene normaalilla askeleellasi.
  2. Anna koiralle kunnioittavasti tilaa. Varsinkin jos olet koiran kanssa liikkeellä.
  3. Älä vaihda äkkiä suuntaa tai käyttäydy muutenkaan pelokkaasti.
  4. Tällainen koira ei tarvitse erityishuomiota (tervehdystä, puhumista, katsekontaktia)
  5. Ole iloinen siitä, että keltaisen nauhan omaavan koiran omistaja haluaa tiedottaa ympäristölleen haastavammasta koirastaan.
Nyt kun tapetilla ovat olleet taas koirahyökkäykset niin toisia koiria kuin ihmisiä kohtaan, olen itsekin miettinyt asiaa. Ollaan käyty melkein koko kesä juoksemassa mieheni ja Kamun kanssa. Vastaan on tullut paljon huonosti käyttäytyviä koiria ja välinpitämättömiä omistajia. Erään kerran pikkukoira hyökkäsi vaanimisasennosta flexi pitkällä Kamun päälle ja pihasta juoksi kimppuun vapaana oleva kiinanharja. Kummassakaan tapauksessa omistajaa ei kiinnostanut edes pahoitella tapahtunutta. Parhaillaan irtokoiran omistaja on karjunut minulle naama punaisena, että on kuulemma yhdentekevää vaikka koirani söisivät hänen koiransa elävältä. Hän saa sanojensa mukaan pitää tottelemattomia koiriaan irti kaupungissa niinkuin huvittaa.

Tänään tapahtui pohjanoteraus: mieheni oli juoksemassa yleistä lenkkipolkkua ilman koiraa. Vastaan oli tullut keskikokoinen koira pitkällä flexillä. Miltein koiran ohitettuaan se oli päättänyt kuitenkin juosta kohti. Pitkä flexi, sinkoileva hallitsematon koira ja juoksija: lopputuloksena flexi poltti molemmat polvitaipeet auki koiran pyöriessä jalkojen ympäri. Eivätkö ihmiset ajattele ollenkaan?! Miten tällainen on mahdollista?

 Oikealla koulutuksella koira on hallinnassa - rodusta riippumatta.

Mielestäni bull-tyyppiset koirat eivät ole sen kauheampia tai pahempia näiden päällekarkauksien suhteen. Toki jälki on yleensä pahempaa ja on todella mediaseksikästä kirjoittaa mieluummmin staffin kuin chihun karanneen lapsen päälle. Ajattelemattomuus ja osaamattomuus asuvat siellä hihnan toisessa päässä. Jos ei osata kouluttaa, niin voisiko ajatella olevansa edes erityisen varovainen? Koira kytkettynä jos ei ole aitoja ympärillä ja huomioida ympäristöään kulkiessa koiran kanssa. Koira ei voi sinkoilla flexi pitkällä siellä missä liikkuu muita. Vaikka se ei olisi koskaan tehnyt kenellekkään mitään, niin se on silti elävä olento. Koska vaan voi käydä se ensimmäinen epäonnistuminen.

Rotukiellot eivät ole ratkaisu ongelmiin. Tietyntyyppiset ihmiset, jotka haluavat koiran enemmänkin egon jatkeeksi, hankkivat koiransa kielloista huolimatta. Mielestäni nämä ovat muutenkin hieman toivoton kohderyhmä. Nämä ihmiset kun tuntuvat tekevän mitä tahtovat. Sen sijaan "peruskoiranhankkijoita" voisi yrittää valistaa pennun hankkimisvaiheessa enemmän. Jonkinlainen koiranomistajan ajokortti ei olisi yhtään hullumpi ajatus ja oikeasti tuntuva rangaistus sellaisiin tilanteisiin joissa on tietoisesti ottanut riskin esimerkiksi pitää hallitsematonta koiraa vapaana tai antaa sen käydä päälle pitkässä flexissä.

Hallinta, toisten huomioiminen ja kohteliaisuus. Ne muistamalla ongelmat vähenevät. Jokainen on vastuussa omasta eläimestään ja siitä, ettei se aiheuta harmia ympäristölleen. Mitä paremmin käyttäytyviä ja hallinnassa olevia koiria yhteiskunnassamme on, sitä vähemmän koirien olemista tietyissä paikoissa rajoitetaan tai niitä vihataan. Vaikka tiedän omistavani kiltin ja hyvin hallinnassa olevan ison koiran, en halua edes tutuille ihmisille sellaista tunnetta, että koiraani tarvitsee pelätä tai varoa. Joillekkin ihmiselle koiran suuri koko jo itsessään voi olla pelote ja silloin on tärkeää näyttää, että omistamasi koira on hallinnassasi.

Pienet koirat eivät ole missään suhteessa poikkeuksia, ei koulutuksen tai hallinnan suhteen. Minun oletukseni on, että pienet koirat aiheuttavat enemmän päällekarkauksia ja ihmisen purematapauksia. Suurin syy siihen on varmasti kokoon liitetty "ei se haittaa"- asenne. Koetaan, ettei pienen koiran hallitsemattomuus tai huonokäytöksisyys ole niin iso asia. Jos halutaan, että koira on yhteiskunnassa hyvin suvaittava otus, on kaikilla koirilla ja niiden hallinnalla merkitystä.


Lue lisää

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Käsikosketus


Minulta on useita kertoja kysytty vinkkiä koiran riehakkaaseen käytökseen esimerkiksi vieraiden tultaessa sisälle tai tilanteisiin, jolloin koira ei anna tehdä jotakin hoitotoimenpidettä. Ihmiset ottavat usein koiran perheenjäseneksi ja seuralaiseksi, mutta useinmiten unohtuu, millainen työ helpon arkikoirankin kouluttamisessa on.

Näin ensimmäistä kertaa miltein neiljä vuotta sitten erään valkkarin harjoittelevan käsikosketusta. Koira oli saanut eläinlääkärikammon jalkaleikkauksen yhteydessä ja alkanut pälyilemään muitakin vieraita. Omistaja oli nokkelasti ehdollistanut koiran tervehtimään kaikki vieraat käsikosketuksella. Miellyttämishaluinen koira oli oikein innoissaan annetusta tehtävästä ja kävi iloisena tökkimässä kaikki uudet treenikaverit kuonollaan avonaiselle kämmenelle. Tästä idea jäikin minulle hautumaan alitajuntaani.

Rokin ohitusongelmien ja rappukäytäväpöhinän alkaessa muistin käsikosketuksen. Aloin opettamaan sitä koiralle kohdeharjoitteluna. Käsi esiin, naks kun koira koskee ja palkka tippuu toisesta kädestä. Todella helppo tehtävä koiralle ja ihan varmasti jokainen oppii tämän.

Tempusta tuli äkkiä Rokille helppo ja se on välillä tarjonnut sitä ihan oma-alotteisestikin. Käytän käsikosketusta muun muassa pienten lasten kanssa, jos tahtovat silittää Rokia ja se on yhtään riehakkaalla tuulella. Tällä hetkellä yleistäminen on vasta oman perheenjäsenissä, mutta tarkoitus on kyllä tehdä tästä Rokille vahva tehtävä, jota voi käyttää esimerkiksi ohituksissa tai muissa haastavissa tilanteissa.

Facebookin reaktiiviset koirat ryhmässä eräs koira oli opetettu niin vahvasti käsikosketukseen, että eläinlääkäri pystyi rokottamaan koiran samalla, kun se piti kuonoa omistajan kämmenellä. Aivan loistavaa työtä!

***
  • Tarvitset helposti syötäviä nameja, naksuttimen ja iloista mieltä.
  • Aloita tarjoamalla avonainen kämmen koiralle ja valmistaudu naksauttamaan heti kun kuono koskettaa ihoasi. Toista useita kertoja. Liitä käsky toimintaan kun koira tarjoaa käytöstä automaattisesti.
  • Kun koira on oppinut koskemaan kämmentä käskyllä, voi kosketuksen kestoa alkaa pidentämään. Muista silti palkata välillä pelkästä kosketuksesta. Harjoittele monipuolisesti eri ympäristöissä ja lisää häiriötä.

Lue lisää

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Millainen sinun ja koirasi suhde on?


Koiran ja sen omistajan välinen suhde näkyy monella tavalla arjessa ja koulutustilanteissa. Aihe on olut useammin pinnalla ja koulutuksessa on alettu enenevissä määrin keskittymään ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen ennen sen kummempien liikkeiden tai temppujen opetusta. Tämä on mielestäni loistava asia, sillä mikäpä sen tärkeämpää kuin kivijalan rakentaminen ensimmäisenä.

Jälleen kerran tunnen pistoa sydämessäni ja epäonnistumisen tunnetta monen eri tilanteen osalta, mikä Rokiin tulee. Päässäni pyörii usein ajatus "seuraavan pennun kanssa en tee tätä virhettä ja sen kanssa harjoittelen kyllä sitten tätä". Tiedän kuitenkin, että seuraavan kanssa on varmasti omat juttunsa, vaikka kuinka jotain osaisi tehdä oikein. Myöskään tulevan miettiminen ei ole se keino, jolla parannat tilannetta tässä ja nyt.

Koiran ja ihmisen välistä hyvää suhdetta voisi kuvata muutamalla sanalla: vaivatonta, molemmista huokuvaa luottamusta, varmuutta toisen toimminnasta, positiivista ja selkeää. Nämä ovat asioita, joita itse toivoisin suhteessani koiraan. 


Olemme elokuussa menossa koirien kanssa Jyväskylään leirille, jonne on tulossa hyvä määrä Rokin sisaruksia. Osallistun Rokin kanssa kahtena päivänä koulutukseen, jonka aiheena on suhde ja tottelevaisuusliikkeet. Aiheet käsitellään erillisinä päivinä. Kouluttajaksemme tulee Satu Alasalmi Jyväskylästä. Hänellä on ollut vuodesta 2010 oma kourakoulu nimeltään Sasupan ja eräs Rokin veljistä on omistajineen löytänyt paljon ratkaisevia neuvoja Satun opissa.

Suhde teeman myötä sain ajatuksen pohtia omaa suhdetta koiriini. Mielestäni jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä pohtimaan sitä. Listata vaikka mielessään plussat ja miinukset suhteessa koiraansa. Ihan kaikki asiat joita mieleen tulee, koska ne oikeasti vaikuttavat suhteeseen koirasi kanssa.

Kamun kanssa suhde on mielestäni aina ollut hyvä. Toki omat kriteerini ovat ajan saatossa kasvaneet ja olen ehkä vähän antanut Kamun ja itseni mennä nykyisin aidan matalemmalta puolelta. Tämä johtuu siitä, että omat taitoni ovat kehittyneet huimasti koiran koulutuksessa siitä, mitä ne olivat silloin melkein yhdeksän vuotta sitten. Kamua on opetettu paljon houkuttelemalla ja sen ei ole tarvinnut kauheasti käyttää omaa aivokapasiteettiaan uusien asioiden kanssa. Tämän seurauksena (ja ehkä koiran omankin luonteen puolesta) Kamu on kovin itsenäinen. Se luottaa minuun ja turvautuukin tiukan paikan tullen, muttei ole sellainen napanuorassa roikkuja. Suhteemme on sellaista hiljaista vaikuttamista, jos sitä jotenkin voi kuvata. Sellaista, että molemmat tietävät miten toinen missäkin tilanteessa toimii. Molemmat voivat olla rentona ja yhdessä meillä on hyvä olla.


Roki taas on ihan erilainen. Olin jo aikaisessa vaiheessa luonut sille mallin oman pääni sisällä ja ajatukseni järkkyivät suuresti kun koira ei sopinut muottiin sitten millään. Olin antanut itsestäni 110% pennun koulutukseen ja sosialistamiseen alkuvaiheessa ja jossakin kohtaa kun luottamus sen käytökseen rakoili, niin lumipalloefekti lähti käyntiin. Olin aivan hukassa kun en enää osannutkaan arvata kuinka koira toimii missäkin tilanteessa.  Yllätykset ja takaiskut alkoivat näkyä suhteessamme pahasti.

Meidän suhteeseen on vaikuttanut:

+ Roki on saanut paljon huomiota ja omaa aikaa pennusta saakka.
+ Roki on leimaantunut minuun todella voimakkaasti, osittain sen takia, että se on tarvinut niin paljon erityishuomiota ja tekemistä suhteen ja käytöksen muokkaamiseksi.
+ Roki on ollut paljon mukana töissä.

+ Kun muut ihmiset ovat sanoneet, että näkevät kehitystä koirassa.
+ Onnistumiset vaikeissa tilanteissa.
+ Oikeiden koulutusmetodien löytyminen (naksutinkoulutus, vastaehdollistaminen ja positiivinen vahvistaminen).
+ Tarkkikurssi 2017.

+ Hihnakäytöksen työstäminen.
+Selkeys arjessa. 

+ Ruokapalkka. 
+ Hajutyöskentely.

- Rokin voimakas reaktiivisuus.
- Haukkuminen.
- Ylivilkkaus uusissa asioissa/tilanteissa/paikoissa.
- Malttamattomuus.
- Tilanteet, joissa Roki kohdistaa epävarmuutta/haukkumista ihmisiin tai vastaantuleviin koiriin.
- Kotiseudulla hihnassa liikkuminen on suurin epäonnistumisen tunteen luoja. Vaikeat kohtaamiset.
- Minuun kohdistuva turhautuminen.
- Oma turhautuminen ja jopa raivon tunteet.
- Liian pitkät toistot esimerkiksi koulutustilanteessa.
- Eteneminen liian nopeasti.
- Ongelmat saalispalkkauksessa.
- Epätoivo tilanteissa, joissa minusta tuntuu, etten osaa toimia oikein.

Toivon löytäväni uusia keinoja ja näkökulmia suhteemme parantamiseen elokuussa. Uskon vakaasti siihen, että molemminpuoliseen hyvinvointiin vaikuttaa suhteen kehittäminen. Jos vain pääsisimme Rokin kanssa haastavista tilanteista eteenpäin, niin luottamus voisi kehittyä. Luottamus, jossa pystyt edes osittain olemaan rennosti koiran kanssa arjessa vastaan tulevissa tilanteissa. En ole osannut aiemmin kuvitellakkaan kuinka paljon se syö luottamusta koiraan ja uskoa siihen, että joku päivä onnistumme niissä tilanteissa.

Kirjoitan leirin jälkeen uudelleen aiheesta hieman eri näkökulmasta. Pohtien, millaisin keinon Rokin kanssa on tehty töitä suhteen parantamiseksi ja millaisia uusia asioita aiomme ottaa käyttöön.


Lue lisää

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kysyttävää?


Oletko halunnut kysyä jotain jo aiemmin? Etkö ole saanut vastausta blogista? Nyt saa kysyä tai ehdottaa jotakin tulevien kirjoitusten varalle. Katsotaan kysymysten määrän perusteella, kirjoittelenko useamman aiheisiin liittyvän postauksen vaiko selvitäänkö yhdellä. Myös kaikki ideat niin koiriin, valokuvaukseen kuin opiskeluun ovat tervetulleita.
Lue lisää

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Valokuvaajan mallina



Toissailtana kävimme Rokin kanssa pyörähtämässä Heurekalla. Paikka tuntuu ilmeisesti Rokille kuin toiselta kodilta, sillä siellä poika jaksaa kyllä käyttäytyä hyvin. Itse kuvatessani koiria, Roki tuntuu aina jotenkin haastavammalta kuin Kamu. Sille kun ei ole kauhalla annettu keskittymiskykyä, joten olen kokenut sen aina hieman rasittavaksi linssin edessä.

Tällä kertaa homma hoitui kuitenkin tosi hyvin. Kuumasta kelistä huolimatta Roki jaksoi hyvin ja ei "höpissyt" turhia. Roosa vangitsi taitavasti niin liikkeet kuin poserauksetkin jokseenkin haastavassa valossa.

Suurkiitos ihanista kuvista, joista muutama tässä teille nähtäväksi.








Lue lisää