perjantai 24. tammikuuta 2020

Toko- ja agilitytreeniä sisätiloissa



Olen treenannut Uunon kanssa tokojuttuja nyt lähinnä vain sisällä ja samalla ollaan tehty ihan arkisia temppuja namiautomaattia hyväksi käyttäen. On muuten hyvä vempele kun saa palkan suunnattua myös itseltä poispäin!

Uunon noutoa olen opettanut ihan pienissä paloissa ja nyt ollaa lähinnä pito- ja nostoharjoituksia vasta tehty ja sisäistetty asiaa kunnolla. Toivon, että tämä pienin askelin ja kärsivällisesti eteneminen tuottaa tulosta ja noudosta saadaan ehyt hyvä suoritus vielä jossain vaiheessa.

Videolla kyllä muutama muukin "tosi tarpeellinen" temppu! :D



Tänään lähdin omatoimivuorolle Uunon kanssa Sporttikoirahallille Espooseen, jossa käymme työkavereidenkin kanssa aina joka toinen torstai humputtelemassa aksaa. Suunnittelin treenin päässäni kahteen osaan: aluksi tokossa seuraamista ja siihen käskysanan liittämistä sitten loppu ajan pyhittäisin irtoamistreenille agilityssä.

Suunnitelmassa pysyttiin, mutta koira oli tällä kertaa jotenkin tosi tahmea. Uuno läähätteli herkemmin kuin yleensä ja oli todella väsyneen oloinen. Normaalisti se irtoaa tosi hyvin putkiin ja sukeltelee niihin jopa hieman liiankin omatoimisesti. Nyt se ravaili vaan kevyesti eikä oikein innostunut normaaliin tapaansa.

Tein sitten hieman kevyemmän treenin ja otettiin lähinnä ilon kautta. Jäähdyttelylenkillä metsässä pojan maha oli hieman löysällä ja se kyykki useamman kerran metsälenkin aikana. Hetken kuluttua kun oli saanut tarpeensa tehtyä niin kanniskeli onneksi jo keppejä ja spurttaili niiden kanssa yksinäänkin.

Toivottavasti Uunolla oli vaan maha kipeä tai muuten "huono päivä" ja tämä olisi ohimenevä asia.

Alla vielä pienet pätkät tältä päivältä.



keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Lomaviikko savossa



Vaikka välillä minusta tuntuu, että blogit alkavat olla menneen talven lumia jaksan silti kirjoitella kuulumisia aina muistiin säännöllisin väliajoin.

Viime viikon maanantaina lähdimme Uunon kanssa sukulaiskierrokselle Savoon, tarkemmin Juankoskelle äitini luokse. Viikon tarkoituksena oli nähdä sukulaisia ja päästä pakoon näitä etelän mutavelli kelejä. Sukulaisia kyllä nähtiin, mutta melkeinpä huonommat kelit olivat vastassa kun savon maalle astuimme. Joka paikka oli peilijäänä ja miltein päivittäin satoi vettä. Se niistä "mahtavista kuvaussäistä" joita lähdin etsimään.

Matkustimme Uunon kanssa kummankin suunnan junalla ja pikkujätkä oli kyllä todella vaivaton reissukaveri. Siinä se veteli lemmikkivaunussa sikeitä vaikka molemmilla matkoilla vaunuissa oli hieman levoton tunnelma muiden koirien toimesta.




Uuno ei ollut aiemmin nähnyt äitini kissaa tai koiria, mutta hyvin se otti vastaan uudet tuttavuudet. Sileäkarvainennoutaja Sisu oli kovasti Uunon mieleen ja kaveruksilla sujui leikit hyvin yhteen varsinkin narupallon kera. Harmikseni Uunon anturat hieman aukeilivat kovassa lumihangessa, mutta ei se tuntunut kovinkaan menoa haittaavan.

Reissun aikana kävimme myös mökillä Yläluostassa ja Uuno sai ensikosketuksen riistaan. Näytin sille pakastettua telkkää ja tein huvikseni noutoharjoituksen. Ihme kyllä pentu oli heti valmis ottamaan riistaa suuhunsa ja hakikin sitä jopa umpihangesta. En olisi uskonut, sillä ei me olla noutoa harjoiteltu tuolla tasolla edes kapulalla vielä.



Viimeisenä lomailupäivänä Uuno sai vielä miltein saman ikäistä seuraa kun kahdeksan kuukauden ikäinen Karo kultainennoutaja tuli leikkikaveriksi. Hyvin meni painit kaksikolla ja kivoja valokuviakin tuli napsittua. 









perjantai 10. tammikuuta 2020

Vapaana juoksua ja uutena välineenä kickbike


Uuno on kasvanut ja kehittynyt huimaa vauhtia ja loppiaisen jälkeen tuli pojalle jo puolivuotta mittariin. Kroppa kehittyy kohti aikuisuutta mutta pääkoppa ei ihan pysy mukana. Välillä sitä ihan unohtaa miten pentu Uuno onkaan kun näyttää jo melkein aikuiselta. Sitten tulee tipahdus maan pinnalle kun kotona odottaa silputtua vessapaperia, syötyjä keksejä ja koira, joka on tullut koiraportista läpi etsiessään kaikkea ruuaksi kelpaavaa.

Uunon kanssa on alusta asti liikuttu paljon ja se on päässyt tekemään kropallaan monipuolisesti kaikkea aina vetotreeneistä uintiin. Niinpä kasvuiän ollessa kovimmillaan myös ruokahalu on sen mukainen ja laadukas ravinto ja oikeat määrät ovat olleet tärkeitä asioita. Pentuajan ahneuskaan ei ole Uunolla kadonnut minnekkään, edelleen menee porkkanat ja vaikkapa suolakurkut jos niitä erehdyt tarjoamaan.

Tällä hetkellä Uunon liikunta koostuu pääasiallisesti vapaana juoksentelusta erilaisissa maastoissa (metsää, polkuja, hiekkateitä), kerran viikossa/kahdessa viikossa agilitystä, hölkkälenkeistä ihmisten kanssa ja 2-5 spurtin juoksuista palkalle (nostetaan motivaatiota juosta edellä maaliin). Pikkuhiljaa ollaan otettu mukaan myös kikkarin vierellä vapaana juokseminen, jossa tottuu hyvin tähänkin menopeliin. Pari spurttiakin (matka noin 50m) on otettu kikkarin tullessa Uunon perässä, eikä poika ollut siitä moksiskaan.


Tänään tein Uunon kanssa ensimmäisen ravilenkin kikkarin kanssa, jolloin minä potkin verkkaista tahtia ja koira juoksee sivulla. Matkaa kertyi neljä kilometriä ja vastaan tuli niin koiria kuin ihmisiäkin. Uuno ei välittänyt ohitustilanteista vaan hölkötteli nätisti pyörän rinnalla pakkassäässä.

Yhtä tärkeää kuin monipuolinen liikunta, on myös koiran palautusmispäivät. Meillä palautusmispäivinä käydään vain vapaana kävelemässä metsässä ja tehdään korkeintaan jotain aivojumppaa sisällä.





maanantai 30. joulukuuta 2019

Kuravellin keskeltä kohti vuotta 2020



Joulu on ohi ja viedään vuoden viimeisiä päiviä. Täällä etelässä on ollut niin märkää ja lumetonta, että ollaan lähinnä ulkoiltu metsässä ja käyty uimassa. Uuno ui jo tosi pelottomasti ja hyvin siihen nähden, että on ollut altaassa vain kaksi kertaa. Pelastusliivien kanssa toki mennään, mutta olen kovin tyytyväinen pojan varmuuteen veden äärellä.

Täältä nyt kuulumiset lähinnä valokuvina:










torstai 19. joulukuuta 2019

Tavoitteet asetettuna


Joulu kolkuttelee jo ovella ja minun äitiyslomani lähenee hurjaa vauhtia. Vielä maanantain viimeinen työpäivä ja sitten alkaakin kovin erilainen elämänvaihe. Ennen pienokaisen syntymää on vielä (luultavasti) paljon aikaa tehdä ja touhuta, jos olo vain sen sallii. Maha alkaa olla jo hieman tiellä, mutta kyllä Uunon kanssa voi tehdä kaikkea mitä pennun kanssa nyt leikinvarjolla muutenkin tehdään.

Uuno on edistynyt ja edistyy tokossa niin kivasti, että minulla on sen varalta kyllä ihan kisatavoitteet ensi vuodelle. Kunhan pennun ikä karttuu vaadittaviin lukemiin niin alokasluokka on  meille varmasti ihan tarpeeksi helppo. Koiran keskittymiskyky on todella hyvä ja se sietää häiriöitä luonnostaan hyvin. Kunhan saadaan liikkeitä hieman vielä paremmalle tasolle niin aloitamme kunnon häiriöiden mukaantulon.

Koiraohituksista on pakko sen verran tulla sanomaan, että olen niihin ihan pirun tyytyväinen. Se oli kahdeksan viikkoisesta saakka pennun agendalla ykkösenä ja on kyllä kantanut hedelmää. Ihan alusta saakka käytin Uunon kanssa LAT tekniikkaa, eli aina kun katsoi koiria tai jotain muuta kummallisuutta niin namia tuli. Siinä se alkoi positiivinen mielikuva pennulla kehittymään toisia koiria ja kaikkea ympäristössä liikkuvaa kohtaan.

LAT tekniikan rinnalla opetin koiraa koko ajan erikseen luopumaan namista. Luopumista ihan siis fyysisestikin, eli koira ihan peruuttaa pois tarjotusta namista (katso video alta). Muutaman kerran ohitustilanteissa kotiympäristössä Uunolta tuli puhahduksia/haukahduksia läheltä ohitettavien koirien kanssa. Tässä vaiheessa päätin, että nyt ei riitä pelkkä LAT vaan pitää alkaa yhdistämään luopumista tai jotain muuta kikkaa ohitukseen. Niinpä Johanna kanssa yksityistunnilla varman koiran läsnäollessa otimme Uunolle ekan kerran luopumisen mukaan kuvioon.



Aluksi siis pari kertaa naksautus siitä kun pentu huomasi vieraan koiran lähestyvän/liikkuvan parkkipaikalla. Mielentila oli hyvä ja rauhallinen, joten odotin että katsoo uudelleen koiraa ja sitten sanoin luopumisessa käyttämäni "jätä" käskyn. Toimi heti, joten tätä sitten vahvisteltiin ja jätettiin hautumaan.

Tällä hetkellä se on Uunon mielestä tosi kiva juttu kun näkee toisen koiran niin pari kertaa on jo ihan itse tarjonnut luopumista. Koirasta ihan näkee, että käyttäytymisketju on nyt sille selkeämpi kuin pelkkä LAT pongaaminen ja tällä tekniikalla ajattelin jatkaa eteenpäin.

Sitten ne tavoitteet kevääseen mennessä:
- Lisää onnistuneita ohituksia 
- Tokon alo liikkeet kuntoon
- Häiriövarmuutta
- Lisää uintia uimalassa
- Jälkikepit kuntoon ilmaisuineen
- Nose work laatikko- ja huone-etsintä