9.8.2017

Valmistautuminen tulevaan vuoteen


Kesälomaa on pikkaisen reilu puolet takana ja totisesti loma on tullut tarpeeseen. Miltein jokaisena yönä olen nukkunut vähintään yhdeksän ja parhaimmillaan kaksitoista tuntia. Kuulemani mukaan olen ollut jopa rauhallinen nukkuja ilman mitään unissäkävelyjä tai muita höpinöitä keskellä yötä. Ilmeisesti keho on ladannut akkuja ihan reippaasti ja päässyt rentoutumaan.

Hetki sitten vieraillessamme maatilalla Kiuruveden suunnalla urahaaveeni saivat taas uutta intoa ja motivaatio nousi kummasti. Siinä kierrellessä ja katsellessa kuinka suurtila toimii, tunsin miten kaikki tuntui kovin kotoisalta ja oikealta. Tiedän, että haluan työskennellä juuri tällä alalla ja näiden pieneläinten lisäksi myös tuotantoeläinpuolella. Ajatukset siirtyivät taas tulevaan syksyyn ja kevääseen.

Tiedän kuinka paljon minulla on edelleen töitä sisäänpääsyä ajatellen. Kuinka paljon minun on uhrattava aikaa, istumalihaksia, ihmissuhteita ja valtavaa tahtoa päästäkseni sisään kouluun, joka on mahdollisuuteni lapsuuteni haaveammattiin. Olen varma, että joudun nipistämään aikaa myös blogin kirjoittamiselta jälleen syksyn ja kevään koittaessa. Ajatukset on vain saatava kanavoitua kunnolla laskemiseen ja suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen. Yritän pitää voimavaranani liikkumisen, rakkaat ihmiset ja koirat. Ilman kannustusta ja läheisten ihmisten uskoa en varmasti jaksaisi enää yrittää.



Tulevan luku-urakan suunnitelma on lyhyesti ja ytimekkäästi laskeminen. Aion keskittyä nyt täysin laskemiseen ja biologia menee ihan omalla painollaan kertaillen sivussa. Fysiikka ja kemia saavat molemmat täyden panostukseni ja menttaliteetti on muututtava määrästä laatuun. Laskutehtävien määrä ei nyt ratkaise vaan oppiminen ja asian oikea ymmärtäminen. Perustehtäviä ja soveltavia, siten että oppi jää päähän.

Aikataulutusta ja oppimista ajatellen olen katsellut myös valmennuskursseja. On varmasti monia, jotka pystyvät tähän täysin yksin ja ilman mitään lisäkustannuksia, mutta minä tarvitsen tukea opetuksesta. Olin pettynyt tämän vuoden MaFynetin  itseopiskelukurssiin, joten nyt aion panostaa enemmän. Tarvitsen opetusta ja paras vaihtoehto minulle on luultavammin virtuaalikurssit. Olen jo katsellut muutamaa sopivaa, jotka alkaisivat noin loka-marraskuun vaihteessa.

Työntekoa en voi missään nimessä lopettaa pääsykoeurakan takia, mutta joustava ja ihana työnantajani jo vähän lupaili, että keväällä minun olisi mahdollista pitää hieman lukulomaa. Toivon todella, että aiempi pohjani ja ajoissa aloitettu lukeminen ovat valttikorttini tänä vuonna. Ei tässä voi muuta kuin uskoa vaan itseensä ja yrittää entistä kovemmin. Tämä on varmasti suurin ponnistukseni ja tunnetasolla mennään vuoristorataa vielä monta kertaa.

Nyt edessä on kuitenkin vielä puolitoista viikkoa lomaa. Aloittelen kevyesti taas fysiikan kertaamista ja lauantaina lähden katsomaan ihania pian seitsämän viikkoisia Kamun ja Lilan pentuja Nakkilaan. Pienet sydänkäpyset lähtevät ensi viikolla jo uusiin koteihin ihanien ihmistensä luo. Tässä vähän esimakua pennuista, joilla on jo "pentuja"-linkin takana omat sivut.




Kaikki 6-viikkois kuvat on Oili Nummelan ottamia
0

7.8.2017

Alkeiskurssin loppukoe ja kesäloma


Kesäloma alkoi heinäkuun viimeisellä viikolla ja siitä saakka ollaan oltu melkein koko ajan liikekannalla koirien kanssa. Ensimmäinen lomaviikko alkoi etsintöjen merkeissä, kun Rokilla ja minulla oli alkeiskurssin viimeinen treenikerta. Olimme kouluttajien kanssa sopineet jo aiemmin, että saisimme suorittaa tällä kertaa kaksi jälkeä: viimeisen 15min vanhennetun 300m jäljen ja kurssin loppukokeen (mikäli viimeinen jälki menisi läpi).

Roki oli aluksi taas vauhdikkaalla päällä ja jäljelle lähdettiin aikamoisella vauhdilla. Hieman ennen kulmaa huomasin koiran ottaneen suunnaksi aivan toisen kohteen kuin maalikoira. Hieman ihmeissäni menin liinan jatkona ja seurasin kun Roki paahtoi määrätietoisesti pientä jyrkännettä ylös. Kohta edessämme oli jyrkkä pudotus metsälammelle. Siinä reunalla sitten ihmettelin kun koira olisi aivan väkisin tahtonut hypätä jyrkänteeltä suoraan veteen. En keksinyt mitään muuta kuin sen, että painostavassa kelissä koiralle oli tullut niin kova jano, että se tahtoi veteen.

Aikamme siinä neuvotellessa tilanteesta Roki suostui jatkamaan hommia. Hetken se oli hieman ymmällään, mutta alkoi jälleen tarkastelemaan ilmansuuntia. Hieman korkeammalta kukkulalta se sitten otti hajun ja johdaati minut maalikoiran luo suoraan selän takaa. Ilmeisesti tämä "juomakeikka" oli vienyt huomion ja olimme menneet kulmasta ohi. Jälki oli silti hyväksytty ja pääsisimme vielä illan päätteeksi loppukokeeseen.




Loppukoe oli merkkaamaton 500m pitkä vanhennettu jälki. Koirakon oli selvittävä maaliin ilman sen kummempia neuvoja kouluttajan seuratessa jälkeä vierestä. Roki lähti taas vauhdikkaasti matkaan. Alku saattoi olla hankala, sillä metsässä oli jo useamman kerran tehty jälkiä saman illan aikana. Jostain kumman syystä Roki pyöritti minua vähän kuin ympyrää alkuun. En tietenkään tiennyt siinä vaiheessa, että meidän maalikoira oli tehnyt aiemmin toisenkin jäljen aika lähistöllä, joten tämä selitti koirani käytöstä.

Jälleen Roki nosti itseään kukkulan päälle ja lähti "hajun saaneena" tomerana viemään minua metsässä ripeään tahtiin. Pidin pään kylmänä vaikka huomasin koiran johdattavan minua jälleen metsälammen luo. Kirosin mielessäni ja ajattelin, ettei koe menisi läpi kun tämä tollo tahtoi vain veteen. Sain kuitenkin hillittyä hermojani ja seurasin kiltisti liinan jatkeena. Kohta Roki pysähtyi kukkulan korkeimpaan kohtaan ja haisteli ilmaa. Ihailtavaa oli nähdä kuinka koira otti tuulesta taas hajun korkeammalla kohdalla ja lähti jälleen matkaan. Lopulta mentiin luodin tarkkaan maaliin ja kurssikoe oli kirkkaasti läpi. Aivan mahtavaa!



Heti seuraavana päivänä pakkasimme tavarat ja koirat autoon ajaen Savoon viettämään kesälomaa. Koirat saisivat olla paljon vapaana ja temmeltää mielin määrin. Olin minä pakannut treenikamatkin mukaan ja näyttelytamiteen elokuun Kuopio KV:ta varten.

Ensimmäinen päivä Juankoskella meni nopeasti. Aamupäivällä hyvin nukutun yön jälkeen lähdin koirien kanssa etsimään erästä kangasmetsää, jossa olin aikoinaan treenannut. Ei aikaakaan kun pysäköin auton ja päästin koirat suoraan metsään juoksemaan. Maisema oli niin kaunis punertavine mäntyineen ja vihreine mustikanvarpuineen.




 Helppokulkuiseen maastoon oli ihana tehdä esineruutu pitkästä aikaa. Kamu teki loistavaa työtä ruudussa ja löysi tarkasti muun muassa kotiavaimet ja hiuslenkin. Roki taas oli tehnyt esine-etsintää niin vähän, että päätin tehdä sille helpon "näkölähdön". Koira keskilinjalle istumaan ja vein esineen ruutuun hieman ylikorostetusti. Sitten sivulta lähetys ruutuun. Tämä harjoitus onnistui täydellisesti ja sain Rokille kolme onnistunutta suoritusta.

Lopuksi piilotin Kamun noin 300m jäljellä metsään, ajatuksena tehdä Rokille helppo palauttava jälki kurssikokeen jälkeen. Heti valjaat nähdessää poika tiesi mitä tuleman piti. Nenä heiluen se nuuski ilmaa kun menimme kohti lähtöpaikkaa. Nopea alkuhajun nuuskaisu ja kohta oltiinkin jo hyvällä vauhdilla menossa kohti maalia. Kulma meni hienosti ja noin 20m ennen maalia Roki pysähtyi merkkaamaan löydön. Pätevä pikkueläin!



31.7.2017 Kamu täytti kokonaiset 8-vuotta ja saavutti näin veteraani-iän!
💙💙💙 
Elokuun vaihteessa vierailimme myös ihan maatilalla. Peltoa oli ympärillä vaikka kuinka paljon ja pihapiirissä oli myös komea "ruskea serkku", kolme vuotias saksanpaimekoira Max. Pojat eivät sen lähempää tuttavuutta viikonlopun aikana tehneet, sillä Maxista Kamu oli ehkä hieman pelottava ja Roki ei sitä pahemmin kiinnostanut.  Tilalta löytyi Rokin mielestä todellä jännittäviä otuksia, nimittäin laitumella ulkoilevia hiehoja. Muutamalla haukulla ja karvojen pörhistelyllä onneksi moisista otuksista selvittiin!




Lomailu Savossa päättyi Kuopion KV näyttelyyn. Kyseisellä näyttelyllä on minulle vähän tunnearvoa, sillä aikoinaan Kamu on sieltä saanut kolme sertiä, joista viimeinen oli viikko sen jälkeen kun poika täytti valionarvoon vaadittavat kaksi vuotta. Tuosta päivästä oli kulunut jo tovi ja nyt oltiin ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa.

Roki oli ilmoitettu mukaan myös siltä varalta jos sertejä olisimme vielä tarvinneet. Nyt tuloksilla ei kuitenkaan ollut niin väliä.

Molemmat pojat esiintyivät hienosti, mutta PU-kehässä meni hieman pasmat sekaisin kun Roki juoksi Kamun edellä Mirvan esittämänä. Jostain syystä Kamu vinkui Rokin perään ja yritti kovasti kiriä välimatkaa. Juokseminen ei ollut kovin kaunista ja tuomari tiputti meidän kakkossijalle. Lopulliset tulokset olivat kuitenkin oikein hyvät! Iltäpäivän BIS-kehä oli Kamun osalta vauhdikas läpijuoksu. Tässä vielä molempien poikien hyvät arvostelut:

05.08.2017 KUOPIO KV / avoin luokka Harri Lehkonen AVO ERI, AVK1, SA, PU3, VARA-CACIB
"Kookas ryhdikäs uros. Hyvänmuotoinen pää, oikea-asentoiset korvat. Tumma pigmentti. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä ylälinja ja mittasuhteet. Oikea-asentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet. Esiintyy itsevarmasti. Oikealaatuinen turkki"

05.08.2017 KUOPIO KV / veteraani luokka Harri Lehkonen VET ERI, VEK1, SA, PU2, ROP-VET
"Hyvin säilynyt 8v uros. Maskuliininen pää, oikea-asentoiset korvat. Erittäin hyvät ja tasapainoiset kulmaukset. Hyvät mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Oikeanlaatuinen turkki, jossa hieman keksin väriä. Hyväasentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet. Esiintyy itsevarmasti. ELL todistus esitetty hammaspuutoksesta."



0

20.7.2017

Jälkeläisten kuulumisia


 Vasemmalla Rokin sisko Taika ja oikealla Niro. Kuva: Maarit Alanen

Kamun ja Giran jälkeläiset ovat olleet taas niin hienosti edustettuna ympäri Suomea näyttelyiden merkeissä. Viikonloppuna Oulu KV:ssa Oili nappasi jälleen rotunsa parhaan kasvattajan tittelin näillä upeilla B-lapsilla. Hienosti käyttäytyviä kakaroita upealla luonteella ja ulkomuodolla 💗

Yksilötasollakin tuli jälleen menestystä, kun "sininen poika" Niro liiteli kehässä itselleen jo kolmannen sertin. Onnea jälleen Oili ja Heini, hieno poika teillä vaan on. Jos vain kaikki menee hyvin ja tämä linja jatkuu, niin kyllä minulle vielä tulee Kamun lapsenlapsenlapsi tai joku sellainen ;)

Eikä ollut muuten turha reissu Maaritillekkaan, sillä narttujen sertin nappasi Rokin sisko Taika, joka myöskin on Maaritin omistuksessa. Niin vain sertihait olivat molemmat tänään Nelli-mummin lapsenlapsia. Onnea kasvattajalle ja kiitos näistä ihanista kuvista!






0

15.7.2017

Treeniä maalla



Ollaan poikien kanssa viettämässä vähän pidempää viikonloppua savossa päin. Ohjelmaan on kuulunut niin etsintää, uimista kuin kunnon treeniäkin. Koirilla on kivaa kun on saanut mennä ja temmeltää ihan kunnolla.

Perjantaina lähdettiin poikien ja äitini sakemanni nartun kanssa metsään. Tarkoituksena oli tehdä Rokille pari helppoa jälkeä ilman merkkausta ja samalla kehittää minun koiranlukutaitoani. Aluksi äitini lähti piiloon sakemanninsa kanssa ja Roki sai alkuhajun kaulapannasta. Todella hyvin otti hajun ja lähti varmasti tekemään hommia. Reippaasti edeten Roki paineli pitkin metsää ja kerran tarkasti suuntaa ja palasi jäljelle. Lopulta maalikoira tuli mielestäni todellä yllättäen vastaan. Loppujen lopuksi tajusin koiran jälleen ilmaisevan minulle maalikoiran paikkaa, mutten ymmärtänyt. Roki tuli luokseni hetkeksi ennen ilmaisua, vähän kuin kysymään lupaa. Sanoin koiralle että "jatketaan" ja seuraavaksi oltiinkin jo maalissa.



Seuraava jälki tehtiin siten, että Kamu meni veljeni kanssa maaliin. Annoimme suunnilleen kymmenen minuutin etumatkan ja sitten lähdettiin taas alkuhajun kera jäljelle. Roki ajoi reippaalla tahdilla ja varmalla asenteella. Jäljen loppupäässä tajusin vihdoin koiran merkeistä, että nyt oltiin lähellä maalia. Se alkoi hieman himmata ja otti ilmavainua. Hetken päästä tuli aivan täydellinen ilmaisu, Roki pysähtyi reilun matkan päähän ja kääntyi minuun päin. Tästä kunnon palkkaus ja sitten lopetettiin tältä päivältä. Illalla koirat pääsivät vielä uimaan.






Tänään lauantaina suuntasimme koirien kanssa kohti Nurmesta, jossa Teija otti meidät vastaan ja pääsimme treenaamaan silmällä pitäen BH-koetta. Roki oli aika herkillä aluksi muista koirista ja uudesta paikasta, mutta käytös tasottui aika kivasti loppua kohden. Mukana oli useita koirakkoja ja saimme sateesta huolimatta todella hyvät treenit aikaan. Kamu höntsäili vähän omiaan, mutta Rokin kanssa keskityttiin ihan kunnolla.

Tehtiin tervehtimisharjoitus ja koko seuraamiskaavio testimielessä läpi. Aluksi oli vähän liikaa intoa, mutta sitten Roki toimi kuin ajatus. Saimme hyvän harjoituksen henkilöryhmässä ja hyviä neuvoja rikkaampana pääsemme taas jatkamaan harjoittelua. Lopuksi tehtiin Rokille yksityisharjoitteluna paikkamakuuta häiriössä. Vanha kouluttajamme neuvoi todella hyvät treeniohjeet ja testasimmekin niitä Rokille hieman. Selkeät rajat hyvin menneen ja huonosti menneen suorituksen välille ja todellakin ihan överihäiriötä koiralle nyt ennen kisoja. Hyvä tuosta koirasta vielä tulee, sillä asenne on ainakin kohdallaan!



0
Webdesignin tarjoaa Veera Junttila,
Lunar Graphics 2017